Isäksi tulo yllättäen mullisti muusikko Teemu Roivaisen arjen – esikoisen elämässä Saara Aallolla on erityisrooli
Laulaja Teemu Roivainen kuvitteli pitkään, että musiikki riittäisi elämän sisällöksi. Ajatukset muuttuivat, kun hän viisi vuotta sitten sai tyttären.
Teemu sanoo olevansa työjuhta. – Jaksan istua pianon ääressä harjoittelemassa kymmenenkin tuntia ilman pausseja.
Laulaja Teemu Roivainen kuvitteli pitkään, että musiikki riittäisi elämän sisällöksi. Ajatukset muuttuivat, kun hän viisi vuotta sitten sai tyttären.
Täällä eletään mukavaa, keskiluokkaista elämää. Uudehkon omakotitalon pihassa Nurmijärvellä seisoo kookas katumaasturi, ja sisällä riittää neliöitä kolmihenkiselle perheelle. On oma pieni kuntosali, valkoinen piano ja kiiltävä espressokone.
Ei Teemu Roivainen, 37, koskaan materiasta varsinaisesti haaveillut, sitä on siunaantunut suosion myötä. Ja suosion eteen hän on tehnyt nuoresta saakka lujasti töitä. Päämäärä kirkastui jo yläasteella: hän haluaa muusikoksi.
Kesällä tulee kuluneeksi kymmenen vuotta siitä, kun Teemu kruunattiin tangokuninkaaksi. Virheettömät suoritukset ja levollinen läsnäolo siivittivät ensikertalaisen heti korkeimmalle pallille. Jo tuolloin takana oli pitkä ura rivimuusikkona, yhtenä bändin jätkistä. Nyt piti astua framille ja kantaa suurin vastuu yleisön hurmaamisesta.
Se ei ole aina ollut ujolle miehelle ihan helppoa.
”En ole lainkaan heittäytyjätyyppi”
Debyytti solistina tapahtui noin neljän vanhana sukulaisen häissä. Äiti nosti pikku-Teemun pöydälle ja kehotti laulamaan. Kerta onkin suunnilleen ainoa, jolloin hän on suostunut esiintymään kylmiltään, ilman huolellista harjoittelua.
Esillä oleminen ei nimittäin ole Teemulle se juttu. Monet hänen kollegansa rakastavat huomiota. He tarttuvat mikrofoniin missä ja milloin tahansa ja musisoivat spontaanisti kotibileissäkin. Teemulta tämänkaltainen esiintymisvietti puuttuu lähes täysin.
– En ikipäivänä uskaltaisi mennä ex tempore muiden muusikoiden kanssa lavalle jammailemaan tai edes kadulle soittamaan. En ole lainkaan heittäytyjätyyppi, pikemminkin vähän varovainen ja vetäytyvä. Haluan harjoitella huolella, jotta tiedän, että varmasti osaan, ennen kuin astun ihmisten eteen.
Laulujen mieleen painaminen ei onnistu Teemulta sohvannurkassa loikoillen. Se vaatii oheispuuhaa, vaikkapa juoksumatolla kävelyä tai auton ratin pyörittelyä.
Uuden biisin treenaaminen on eräänlaista kirvesmiehen käsityötä: laulu laitetaan halki, poikki ja pinoon. Viikkoa ennen esitystä sen pitää jo sujua kuin vettä vaan. Muutoin Teemu herää toistuvaan painajaiseensa, jossa hän seisoo lavalla, mutta ei saakaan sävelestä kiinni.
Harjoittelu alkoi nelivuotiaana, jolloin Teemu lähti isosiskon jalanjäljissä pianotunneille. Perhe asui Kellon kylässä Oulun pohjoispuolella, isä työskenteli vanginvartijana ja äiti matematiikanopettajana.
Vanhemmat eivät olleet erityisen kiinnostuneita musiikista. Kotona soi lähinnä se, mitä radiosta sattui tulemaan. Suomi-iskelmä tuli tutuksi.
Kuopusta ei tarvinnut patistaa pianon ääreen, mutta pelkkä klassinen musiikki ja soittoläksyt eivät jaksaneet pitkään innostaa. Teemu alkoi tehdä omatoimisia retkiä sävelten maailmaan. Hän tapaili korvakuulolta Super Mario -sarjan tunnaria ja riemastui, kun se löytyi. Kohta hän jo kokeili säveltää itse.
Hieman toisella kymmenellä Teemu sai himoitsemansa sähkökitaran. Samaan aikaan naapurin pojalle hankittiin rummut. Pihavaja muuttui treenikämpäksi, jossa kaverukset veivasivat yhtä ja samaa Metallican c-kasettia ja opettelivat soittamaan sen tahtiin. Mielessä alkoi kyteä unelma omasta bändistä.
Koulun jälkeen vanhemmat kuskasivat Teemua pianotunneille Oulun konservatorioon, ja oli selvää, että hän pyrkisi Madetojan musiikkilukioon. Siellä kaikki liikenevä aika kului bändikellarissa. Oppilaat kasasivat joukostaan erilaisia hassusti nimettyjä laulu- ja soitinyhtyeitä, jotka esiintyivät koulujen juhlissa ja joskus myös yksityistilaisuuksissa.
Samalle vuosikurssille lukiossa osui sirkeäsilmäinen tumma tyttö, joka pyysi pian Teemua duo-keikoille säestämään lauluaan. Ja millainen maailmanluokan ääni hänellä olikaan! Teemu oli varma, että tyttö ei jäisi pikkupaikkakunnan tähdeksi. Hänestä kuultaisiin vielä.
Teemu ihastui vaimossaan tämän aurinkoisuuteen
Ulko-ovi käy. Kohta terassille pelmahtaa pieni vaalea lettipää, joka pinkaisee Teemua kohti ja kiljahtaa:
– Iiiiisii!
Mimi Roivainen, kohta viisi vee, on saapunut päiväkodista. Haleja on saatava ainakin kaksi, eikun kolme – ja vielä yksi. Sitten Oona, tytön äiti ja Teemun vaimo, saa houkuteltua hänet toiseen huoneeseen. Perheen naiset pysyttelevät poissa valokeilasta.
Oonalla on lähipiiristä kokemuksia julkisuudesta. Hänen isoisänsä, legendaarinen radio- ja tv-toimittaja Niilo Tarvajärvi, tunnistettiin kaikkialla, missä liikkui. Isoäiti ei ikinä poseerannut lehdissä ja sai elää kaikessa rauhassa tuntemattomana. Sitä Oonakin haluaa. Hän työskentelee lentoemäntänä ja meikkaajana.
Lapsen syntymän jälkeen Teemun elämänrytmi kiepahti päälaelleen. Aiemmin hän ei mennyt nukkumaan ennen aamukolmea, ja miestä oli turha tavoitella ennen puoltapäivää. Tahti sopi keikkamuusikolle: hän oli virkeimmillään loppuillasta, kun tuli aika nousta lavalle.
Nyt Teemu pyrkii käymään levolle ihmisten aikoihin, jotta jaksaa nousta viemään Mimin päiväkotiin. Teemu myös ajaa keikalta kotiin aina, kun se suinkin on mahdollista. Aamulla on mukava herätä omasta sängystä, kun tyttö kömpii kainaloon höpöttelemään ja hulluttelemaan.
– Lapsi osoittaa tunteitaan niin aidosti ja vilpittömästi. Sitä tuntee todella olevansa rakastettu.
Teemu ja Oona ovat pitäneet yhtä jo reilut kymmenen vuotta. Vihille he astelivat 2018.
– Ihastuin Oonassa hänen aurinkoisuuteensa ja myönteisyytensä. Oli aika nopeasti selvää, että tämä on tässä.
Isyys ei ollut Teemulle päämäärä tai edes haave. Pitkään hän uskoikin musiikin riittävän mainiosti elämänsisällöksi. Tieto raskaudesta pääsi yllättämään, mutta yllätys oli iloinen.
Sinä iltana, kun Mimi ilmoitti saapuvansa maailmaan, Teemu oli keikalla Jyväskylän pohjoispuolella. Lavalta poistuessaan hän huomasi tekstiviestin: supistukset olivat alkaneet.
Koskaan ei soittokamoja ole kerätty kasaan niin sukkelasti. Teemu ajoi nilkka suorana kotia kohti ja kyseli tämän tästä tilannetiedotuksia. Hän ehti kuin ehtikin viedä Oonan itse sairaalaan.
Synnytyksen ajan Teemu keskittyi lähinnä pysymään tolpillaan. Sitten vauva ojennettiin hänen syliinsä. Siinä he istuivat nojatuolissa, vastasyntynyt tytär ja tuore isä, iho ihoa vasten. Siinä hetkessä vastuu konkretisoitui.
– Ymmärsin, että minulle on nyt annettu tehtävä, joka pitää hoitaa kunnialla.
Kun tuli aika viettää ristiäisiä, oli selvää, kenet pyydetään kummiksi: se sama sirkeäsilmäinen laulajatyttö, johon Teemu oli tutustunut lukiossa. Tyttö oli jo niittänyt mainetta Talent Suomi ja The Voice of Finland -kisoissa, Euroviisuissa ja The X-Factor -ohjelmassa Isossa-Britanniassa.
Hänen nimensä oli Saara Aalto.
Saara on yhä yksi Teemun suurimpia esikuvia. Tähtiaines puski hänestä esiin jo nuorena. Saaran kyky keskittyä ja omaksua uusia asioita on Teemun mukaan omaa luokkaansa. Ja sinnikkyys, jolla hän lähti raivaamaan tietä kohti unelmaansa.
Teemu ei koe itse olevansa musiikillisesti poikkeuksellisen lahjakas, mutta työmoraali on aina ollut korkea. Hän ei suhtaudu mihinkään hälläväliä-asenteella. Myös hän on ollut sisukas.
Aluksi Saara ja Teemu olivat vain työpari. Nopeasti suhde syveni seurusteluksi, jota kesti yhdeksän vuotta. Sinä aikana he kasvoivat aikuisiksi: kirjoittivat ylioppilaiksi, pääsivät opiskelemaan Sibelius-Akatemiaan, muuttivat saman katon alle. Opettelivat tekemään ruokaa, maksamaan laskuja ja neuvottelemaan siitä, kumman vuoro on viedä roskat.
Ero teki kipeää, ja sitä työstettiin pitkään. Kaiken aikaa he edelleen keikkailivat yhdessä: istuivat tuhansia kilometrejä samassa autossa ja nousivat rinta rinnan lavalle. Lavalla surut siirrettiin syrjään, silloin keskityttiin musiikkiin.
– Onneksi pystyimme käsittelemään asioita pääsääntöisesti hyvässä hengessä. Missään vaiheessa emme riidelleet tai huutaneet toisillemme.
Opiskeluaikana parin välillä oli pientä leikkimielistä kisaa: kumpi saa paremman arvosanan. Mutta kateutta heidän välillään ei ole, molempien on ollut helppo iloita toisen menestyksestä. Kun Saara nousi lavalle The X-Factor -kilpailussa Lontoossa, Teemu kyynelehti katsomossa. Ja kun Teemu kruunattiin tangokuninkaaksi, yleisön joukossa hurrasi Saara.
Keväällä kaksikko duetoi pitkästä aikaa konsertissa. He lauloivat kaihoisan yhteishittinsä Sydämesi tyhjä huone, jossa Saaran ääni soi taustalla huilunkirkkaana. Kenenkään toisen kanssa ei Teemun ole yhtä vaivatonta esiintyä. He tietävät täsmälleen, miten toinen asettaa tavut ja konsonantit ja miten kappale saatetaan tyylikkäästi maaliin.
Vei aikoinaan pari vuotta, ennen kuin rakkaus asettui ystävyydeksi, mutta se ystävyys on kestänyt. Tänäkin iltana Saaraa odotetaan peurapaistille yhdessä Teemun vanhempien kanssa.
Selviytyjät-leirillä oli helpompaa kuin omassa arjessa
Perhe Roivainen muutti nykyiseen osoitteeseen neljä vuotta sitten. Ei Teemu niinkään omakotitalosta haaveillut, mutta se mahdollisti pitkäaikaisen unelman: oman studion rakentamisen.
Kesällä sitä päästään viimein pystyttämään kellarikerroksen autotalliin. Avuksi tulee Rami Hietaniemi, pohjalainen painija, johon Teemu tutustui edellisellä Selviytyjät-ohjelman kaudella. Miehillä synkkasi heti.
Autiolla saarella kuvattava seikkailuohjelma oli sekin yksi Teemun unelmista. Kun kutsu kävi, vastausta ei tarvinnut miettiä: miten muuten olisi mahdollista poistua omasta elämästään joksikin aikaa sataprosenttisesti? Oona suhtautui hankkeeseen heti suopeasti. Oli vain raivattava allakasta sopiva rakonen.
Teemua kiehtoi ajatus siitä, mitä yli kuukauden täydellinen eristys alkeellisissa olosuhteissa tekisi pääkopalle. Kävi ilmi, että eipä kummempia. Itse asiassa viidakossa pääsi paljon vähemmällä kuin tavallisessa arjessa. Okei, oli tukalan kuuma, hyönteiset kiusasivat, nälkä kurni ja koko ajan täytyi myös vähän pelata. Mutta kertaakaan ei tuntunut siltä, että pää ei kestä.
– Olin tosi kaukana omalta osaamisalueeltani. Taitoa ja voimaa vaativia kisoja varten ei voinut etukäteen treenata, piti vain yrittää parhaansa. Se oli yllättävän rentouttavaa.
Tiivis yhteiselo leirissä ei tuottanut vaikeuksia, siihen Teemu on tottunut työssään. Bändissä hän varmistaa, että jokaisella on aikataulut ja nuotit ja että kaikki toimii. Siten hän pystyy nukkumaan yönsä ilman painajaisia.
Leirillä ei tarvinnut kantaa vastuuta mistään, riitti, että kulki muiden vanavedessä. Teemu oli jo etukäteen päättänyt olla mahdollisimman keskiverto ja neutraali.
Pelitaktiikka osoittautui menestyksekkääksi. Tosin ohjelman loppumetreillä hän odotti vain kuvausten loppumista. Kisan voitto ja 30 000 euron palkintopotti tulivat mukavana bonuksena.
Keikkamatkoilla Teemu on tottunut pitämään perheeseen jatkuvasti yhteyttä videopuheluin. Ne sekä lietsovat että helpottavat ikävää.
Viidakkoreissulla puhelimet kerättiin pois jo lentokentällä, ja siitä alkoi 37 päivän mittainen radiohiljaisuus. Kisan loppuvaiheessa kirkastui, mitä oli eniten ikävä. Ei musiikkia, ei mitään maallista hyvää. Ainoastaan perhettä.
Lentokentällä Mimi juoksi kätensä levittäen isiä vastaan. Sylissä oli se tärkein.
Juttu on julkaistu Anna-lehdessä 22/2024.
Kommentit
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous