Henkinen väkivalta parisuhteessa: nämä asiat ensimmäisistä varoitusmerkeistä vakaviin seurauksiin jokaisen pitäisi tietää
Henkinen väkivalta ilmenee esimerkiksi manipulointina ja kontrollointina. Se ei lopu, ellei tekijä itse muutu.
Suhteesta, jossa on henkistä väkivaltaa, voi olla vaikeaa päästä pois.
Henkinen väkivalta ilmenee esimerkiksi manipulointina ja kontrollointina. Se ei lopu, ellei tekijä itse muutu.
Henkinen väkivalta parisuhteessa voi aiheuttaa vakavia seurauksia, mutta henkistä väkivaltaa ei aina tunnisteta, sillä se ei näy mustelmina kehossa. Listasimme viisi asiaa, jotka henkisestä väkivallasta on hyvä tietää.
1. Henkinen väkivalta alkaa usein hienovaraisesti
Henkinen väkivalta parisuhteessa ei suhteen alussa aina ole ilmiselvää. Suhteessa voi olla alkuhuumaa ja romantiikkaa. Henkinen väkivalta alkaa usein hienovaraisella manipuloinnilla ja vihjailuilla.
– Henkisesti väkivaltainen kumppani saattaa esimerkiksi kyseenalaistaa toisen tapaa hoitaa työtään tai opiskelujaan. Kyseenalaistaminen voi kohdistua myös kotiin, pukeutumiseen tai vaikka ulkonäköön, väkivaltatyön asiantuntija Pamela Peltonen Naisten Linjalta kertoo.
Usein kumppani alkaa myös kyseenalaistaa parisuhteen ulkopuolista sosiaalista elämää ja vihjailla, tarvitseeko ystäviä tai sukulaisia nyt niin paljon nähdä. Jos toinen kuitenkin järjestää tapaamisia läheistensä kanssa, kumppani saattaa haluta tulla mukaan vahtimaan tapaamisia. Jos tapaamiset järjestetään ilman kumppania, seurauksena voi olla mykkäkoulua, kireää ilmapiiriä ja jopa raivokohtauksia.
2. Nämä ovat henkisen väkivallan selvät merkit
Melko pian ensimmäisen varoitusmerkkien jälkeen henkinen väkivalta alkaa näkyä toisen kontrollointina ja epäkunnioittavana käytöksenä, kuten pilkkaamisena, mollaamisena ja halveksuntana.
– Aluksi loukkaukset voivat olla verhottu vitseiksi, mutta ne voivat pahentua ajan myötä.
Henkisen väkivallan tunnistaa myös siitä, jos parisuhteessa ei uskalla ilmaista itseään vapaasti, ei pysty pitämään omista rajoistaan kiinni tai ei kykene puolustamaan itseään seurausten pelossa.
– Terveessä parisuhteessa ollaan tasavertaisia. Esimerkiksi riitatilanteessa kummallakaan ei ole yliotetta ja kumpikin saa sanoa mielipiteensä. Henkisesti väkivaltaisessa suhteessa tämä ei ole mahdollista, koska pelko ja ahdistus ovat läsnä, kun toinen alistaa, painostaa ja uhkailee.
Henkinen väkivalta ilmenee tyypillisesti myös sairaalloisena mustasukkaisuutena. Tällöin mustasukkaisuus on sellaista, että se rajoittaa toisen osapuolen sosiaalista elämää.
– Terveessä parisuhteessa on kolme komponenttia: yhteistä aikaa kumppanin ja mahdollisesti yhteisten ystävien kanssa, erikseen vietettyä aikaa omien ystävien ja läheisten kanssa ilman kumppania sekä omaa aikaa yksin. Suhteessa, jossa on henkistä väkivaltaa, nämä eivät toteudu.
Usein tekijä ei halua uhrin viettävän aikaa lainkaan muiden kuin itsensä kanssa. Erittäin suuri ongelma hänelle ovat kumppanin ystävyyssuhteet henkilöihin, jotka ovat samaa sukupuolta tekijän itsensä kanssa.
3. Henkinen väkivalta aiheuttaa vakavia seurauksia
Henkinen väkivalta heikentää uhrin toimintakykyä ja elämänhallintaa. Sen seuraukset ovat usein hyvin vakavia ja pitkäkestoisia. Henkinen väkivalta voi aiheuttaa esimerkiksi traumaperäistä stressioireilua, kuten muisti- ja keskittymisvaikeuksia, itsetuhoisia ajatuksia, uniongelmia, vetäytymistä muista ihmisistä, hallitsemattomia takaumia, kohonnutta vireystilaa, vaikka uhka ei olisi läsnä, ja paniikkioireilua.
– Traumaoireilussa on vaikka mitä, mikä tekee uhrin olemisesta erittäin raskasta. Tilanne voi myös johtaa opiskelu -tai työkyvyn menetykseen tai merkittävään alenemiseen, ja sitä kautta henkisellä väkivallalla on myös taloudellisia seurauksia.
Henkisen väkivallan uhrille voi myös kehittyä ahdistuneisuushäiriö tai vakava masennus.
4. Henkinen väkivalta ei lopu, ellei tekijä muutu
Uhrin puuttuminen tekijän toimintaan on yleensä hyödytöntä. Se voi olla jopa vaarallista, koska tekijä ei sulata häntä vastaan asettumista.
– Tekijä ei lähtökohtaisesti välitä uhrin näkemyksestä. Hän voi toki antaa lupauksia ja hyvittelylahjoja, mutta ne ovat usein vain manipulaatiota, jolla tekijä huijaa uhria uskomaan toisenlaiseen tulevaisuuteen ilman aitoa muutoksen aikomusta.
Pariterapiastakaan ei Peltosen mukaan ole yleensä hyötyä parisuhteissa, joissa on lähisuhdeväkivaltaa henkisen väkivallan muodossa.
– Tekijä esittää usein toisenlaista ihmistä kuin mitä kotona on ja voi manipuloida myös terapeuttia. Hän voi myös rangaista uhria kotona terapiassa paljastuneiden asioiden takia. Uhri puolestaan ei pysty olemaan terapiassa rehellinen, koska pelkää seurauksia.
Niin kauan kuin hän, joka henkistä väkivaltaa toteuttaa, ei ole valmis muuttamaan itseään, tilanne ei tule muuttumaan.
– Ja valitettavasti fakta on se, että hirveän moni ei näin tee. He eivät tunne myötätuntoa uhria kohtaan eivätkä näe itsessään tai omassa toiminnassaan mitään vikaa.
5. Tietyissä tilanteissa yhteisestä kodista heti pois
Henkisesti väkivaltaisesta suhteesta irtautuminen ei usein ole yksinkertaista. Erosta voi olla täysin mahdoton edes keskustella.
Jos perheeseen ei kuulu yhteisiä lapsia, voi yhtenä vaihtoehtona olla oman asunnon hankkiminen ja muuttaminen sinne puolisolta salassa. Osoite kannattaa tällöin pitää salaisena. Lasten kanssa tällaista ratkaisua ei voi tehdä, koska lain mukaan toinen vanhempi ei voi yksipuolisesti päättää lapsen asuinpaikasta.
Monesti suhteesta, jossa on lähisuhdeväkivaltaa, irtaudutaan kuitenkin turvakodin kautta.
– Jos kotona tuntee elävänsä jatkuvan uhan tai vaaran alla, se on merkki siitä, että kannattaa lähteä pois yhteisestä kodista. Pelkkä uhan tunne riittää: fyysistä väkivaltaa ei ole tarvinnut tapahtua. Ja jos tekijä uhkailee fyysisellä väkivallalla, se on heti selkeä merkki, että nyt pois sieltä.
Apua voi sada esimerkiksi Ensi- ja turvakotien liitosta ja Naisten Linjalta. Akuutissa vaaratilanteessa soitto hätänumeroon 112 on oikea ratkaisu.
Kommentit
Juurikin näin.
Excellent
Miten näissä onkin aina sama kaava.
Ja kun suhteesta tulee loppu onkin uusi parempi jo kilpailutettu useimpien vaihto-ehdokkaiden joukosta.
Kommentit
Tutun kuulloista. Toki jutussa olisi voinut erikseen mainita myös taloudellisen väkivallan. Narsistinen persoonallisuushäiriöhän noista aika usein löytyy taustalta. Toisen tunteet eivät merkitse mitään ja pahimmillaan ne koitetaan selittää pois valheellisina. ”Minun teoissani ei ole vikaa, olet itse sairas päästäsi/liian herkkä jos tekoni saa sinut tuntemaan noin.” Syyn siirtäminen ja kaasuvalotus ovat konflikteissa arkipäivää. Itse ajettu kolari voi muuttua läheisen syyksi.
Näiden havaitsemiseen menee aikaa mutta lopulta kaavamainen käytös saa uhrin silmät avautumaan. Silloin tosin damagea on otettu todennäköisesti jo terapian verran. Suosittelen omasta kokemuksestani lämpimästi ammattilaiselle juttelemaan menoa ja ei, parisuhdetetapiaan tuollaisen narskupiirteisen kanssa ei pidä mennä.
Omalla kohdallani tekijänä on nainen.
Hyvin yksipuolinen artikkeli henkisestä väkivallasta. Kirjoittajilta ja asiantuntijoilta unohtuu nyt se seikka, että kaikki henkiseksi väkivallaksi luokiteltava ei välttämättä ”syyllisen” mielestä ole väkivaltaa. ”Syyllinen” ei ehkä ymmärrä että hänen käytöksensä voi aiheuttaa pahaa oloa toiselle, mutta se ei aina automaattisesti tarkoita että ”syyllinen” olisi tietoinen siitä. Jos lähdetään toista tuomitsemaan rikolliseksi sanomalla hänen olevan henkistä väkivaltaa käyttävä rikollinen, sehän iskee puolustuksen heti ylös. Näissä auttajatahoissa on se ongelma, ettei asiaa nähdä laajemmin, vaan ollaan heti tuomitsemassa toista.
Parempi tapa toimia toiselle on sanoa esim. ”En tiedä oletko huomannut, mutta kun puhut tuolla tavalla, minusta tuntuu että se on kontrollointia ja en uskalla tehdä asioita vapaasti”. Ei kai se mikään ihme ole että parisuhteissa tulee ongelmia kun heti tuomitaan myös ”väärintekijät” rikollisiksi kun monet eivät vain ymmärrä asettua toisen asemaan puhuessaan. Asiantuntijoiden suositukset tavallaan ymmärtää, koska on niitä parisuhteita joissa on sekä fyysistä että henkistä väkivaltaa ja näissä tilanteissa on helpointa vain lähteä pois, mutta asiantuntijat eivät halua eivätkä osaa erotella hyviä ihmisiä pahoista.
Hyvillä ihmisillä tarkoitan tässä sellaisia ketkä puhuvat tökerösti puolisoaan kohtaan, mutta eivät vain ymmärrä sitä. Pahat ihmiset taas tietävät tasan tarkkaan mitä tekevät. Saisivat nämä auttajatahotkin alkaa miettimään enemmän miten toimivat, kun monesti pitäisi vain ohjata pariskunnat parisuhdevalmennuksen pariin jotka huomaisivat nämä ongelmat ja osaisivat opettaa ohjaamaan keskustelua rakentavaan suuntaan. Tavalliset parisuhdeterapeutit eivät monesti osaa auttaa pariskuntia oikealla tavalla.
Niinkö ajattelet ettei toinen ole missään vaiheessa kertonut että toisen toiminta loukkaa..todellakin on kerrottu, toistuvasti, on itketty huudettu, aneltu..vaikka mitä. Sellainen ihminen joka on henkisesti väkivaltainen ei välitä, hänen tunteensa ovat ne oikeat, toisen eivät ole ja piste. Toisen ongelma ei myöskään ole oikea, tekijä päättää mitä on aitoa ja mitä on pelkkää teeskentelyä, uhriutumista ja manipulointia. Sitten kun suhde päättyy on sekin uhrin syy, hän kun ei osannut päästä menneistä irti, vaikka kaikki huono kohtelu lakaistiin maton alle jatkuvasti, mykkäkoulujen kera jos uhri uskalsi mitenkään reagoida siihen tavalla joka ei ollut tekijän mieleen.
Juurikin näin.
Excellent
Miten näissä onkin aina sama kaava.
Ja kun suhteesta tulee loppu onkin uusi parempi jo kilpailutettu useimpien vaihto-ehdokkaiden joukosta.
On asioissa joskus tuokin pointti. Kuitenkin jos jo omien suunnitelmien/tekemisten kertominen parisuhteen toiselle osapuolelle koetaan ”mun ei tarvitse sulta pyytää lupaa”-tason ponnistukseksi, voitaneen toisen tilan-ja ajan kunnioituksen olevan aika minimaalista. Ja nyt puhutaan esimerkiksi lastenhoidosta jne. Ihminen toki voi olla ajattelematon mutta kun tällaisesta(kin) käytöksestä tulee ”normaali” vallitseva olotila, tai kun toisen osapuolen pitää jatkuvasti puolustaa omia tarpeitaan/halujaan tietäen että jos näin ei tee, tulevat nuo tarpeet automaattisesti ylikävellyiksi, ollaan kyllä jonkun synkän äärellä.
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous