Jaana ja Aki tutustuivat Facebookissa – perhehaave toteutui vuoden sisällä ensitreffeistä: ”Kaikki tuntui niin oikealta”

Jaana ja Aki Salokannel pelkäsivät tahoillaan, etteivät koskaan löytäisi sopivaa kumppania. Lopulta siihen vaadittiin vain viesti Facebookissa. Alle vuoden kuluttua ensitapaamisesta syntyi parin esikoinen.

Puolivuotias Helmi napittaa suoraan silmiin ja väläyttää levän hymyn. Hän huitaisee unirätin kasvoilleen, nykäisee sen hetken päästä pois ja suo kujeilevan kikatuksen. Tytön vanhempia, Jaana ja Aki Salokannelta tytön puuhat naurattavat.

Salolaisen rivitalon olohuoneessa sitterissä istuva vauva on selvästi vanhempiensa elämän keskiössä. Seinän näkyvimmällä paikalla on suuri kehystetty juliste, johon on painettu luonnollisessa koossaan vastasyntyneen Helmin sivuprofiili, syntymäpäivä 23. toukokuuta ja mitat 2950 g ja 48 cm.

Vielä pari vuotta sitten ajatus omasta perheestä tuntui sekä Jaanasta, 33, että Akista, 43, hyvin kaukaiselta.

– Muistan miettineeni, löytäisinkö koskaan sellaista ihmistä, joka olisi halukas perustamaan kanssani perheen, Aki sanoo.

– Juuri ennen tapaamistamme ajattelin, ettei toiveeni perheestä koskaan toteudu. Minulla oli vahva ajatus, että se oikea on tuolla jossain, mutta pelkäsin, että emme ehkä koskaan kohtaa, Jaana kertoo.

Kumppanin löytäminen tuntui vaikealta

Oma lapsi oli ollut Jaanan haaveena jo pitkään. Hänen pitkä parisuhteensa kaatui, koska avopuoliso ei halunnut perhettä. Eron jälkeen hän tapaili muutamia miehiä, mutta kaikilla tuntui olevan elämässä eri päämäärät – uramenestys, omat jutut ja harrastukset olivat aina etusijalla.

– Olin jonkin aikaa sinkkuna, ja tuntui todella vaikealta löytää samassa elämäntilanteessa olevaa kumppania. Minulle oli kuitenkin selvää, että ei riitä, jos tapaa kivan ihmisen – halusin lapsen ja se oli myös edellytys parisuhteen syntymiselle, Jaana sanoo.

Aki puolestaan oli seurustellut pitkään naisen kanssa, jolla oli lapsia edellisestä liitostaan. Naisystävä ei halunnut enempää jälkikasvua. Akille oma lapsi oli unelma, josta hän ei ollut valmis luopumaan.

Eron jälkeen hän huomasi, ettei samalla tavalla ajattelevia naisia löytynyt helposti. Tinderin ulkonäkökeskeinen maailma tuntui liian pinnalliselta, eikä kukaan tuntunut etsivän sitä kautta miestä, josta toivoisi lapselleen isää.

– Tapaamistani oman ikäisistäni naisista hyvin harva halusi enää lapsia, Aki sanoo.

”Päätin, että kerrankin teen aloitteen”

Kesällä 2020 sekä Jaana että Aki liittyivät tahoillaan Facebookista löytämäänsä ryhmään LapSi-lapsettomat sinkut. Se on keskusteluyhteisö, joka on tarkoitettu omaa lasta tai perhettä toivoville sinkuille. Ryhmän ajatuksena on tarjota samassa tilanteessa oleville vertaistukea tai mahdollisuuksia etsiä elämänkumppania tai kumppanuusvanhempaa.

Aki oli kuullut ryhmästä radiosta, Jaana eksyi tutkailemaan ryhmän profiilia sattumalta.

Yhteydenpito alkoi Jaanan aloitteesta. Hän kiinnitti huomiota Akin kommentteihin ryhmässä ja ajatteli mielessään, että mies oli kaiken lisäksi mukavan näköinen. Hänen ajatuksensa tuntuivat kiinnostavilta.

Jaana otti tavakseen tykätä Akin kommenteista ja toivoi, että tämä huomaisi hänet. Jokin hänen sisällään herätti ajatuksen: voisiko tuo mies olla se, jota olen koko ajan etsinyt?

– Toivoin, että hän olisi ymmärtänyt kirjoittaa minulle jotakin, mutta mitään ei tapahtunut. Päätin, että kerrankin teen aloitteen ja laitoin hänelle yksityisviestin, jossa kerroin pitäväni hänen ajattelutavastaan.

Aki vastasi pian. Hän oli toki huomannut Jaanan peukutukset, muttei ollut viitsinyt laittaa viestiä välimatkan vuoksi. Aki asui tuolloin Lappeenrannassa, Jaana Salossa. Etäisyyttä oli 340 kilometriä.

Hyvin nopeasti maantiede menetti merkityksensä. Viestittely jatkui tiiviisti, ja tapaaminen sovittiin jo samalle viikolle puoleen väliin eli Helsinkiin Pasilan asemalle.

Jaana ja Aki kävivät yhdessä Linnanmäellä ja pyörivät kauppakeskuksessa. Kun Jaana yhteisen päivän päätteeksi ryhtyi puhumaan kotiinlähdöstä, Aki vastusteli. Hän ei olisi malttanut vielä lopettaa.

– Kysyin ohimennen, että lähdetkö sitten mukaani Saloon. Yllätyksekseni Aki vastasi, että voisi hän lähteäkin, Jaana sanoo ja nauraa.

Pari kävi ostamassa Akille hammasharjan ja vaihtovaatteet. Mies vietti Jaanan luona koko seuraavan kesälomaviikkonsa.

Muutto yhteen ja häät samana syksynä

Kuin kaikki olisi loksahtanut paikoilleen. Sen tunteen molemmat muistavat jo aivan suhteen alkumetreiltä. Jaanalle ja Akille oli heti selvää, että lapsi saisi tulla milloin tahansa.

– Meillä oli niin paljon samanlaisia ajatuksia monista asioista. Kun aloin puhua Jaanalle jostakin, hän jatkoi lausetta kuin olisi lukenut ajatuksiani, Aki muistelee.

Aluksi pari eli etäsuhteessa. Jaanalla oli vakituinen työ leipurina Salossa. Aki työskenteli Lappeenrannassa sahateollisuudessa pyöräkuormaajan kuljettajana. Ajatus alanvaihdosta oli pyörinyt hänen mielessään jo parin vuoden ajan. Pian Aki haki opiskelemaan talonrakennusta Saloon ja sai opiskelupaikan. Hän muutti Jaanan luokse.

– Koko elämä meni kerralla uusiksi. Hyvin kävi, hän sanoo ja hymyilee.

Syyskuussa Aki ojensi olohuoneessa Jaanalle kukkakimpun ja kosi. Pari meni naimisiin Jyväskylässä marraskuussa vain lähimpien läsnä ollessa.

Jotkut hämmästelivät heidän nopeaa toimintaansa, mutta pari tunsi olonsa varmaksi. Akin perhe harmitteli tämän muuttavan kauas, mutta mies piti päänsä.

– Meidän ei tarvinnut odottaa vuosia ennen kuin uskalsimme edetä ja ottaa seuraavan askeleen. Kaikki tuntui yhdessä vaan niin oikealta. Minulla ei ole ollut mitään epäilyksiä enkä ole koskaan katunut, että aloitimme yhteisen elämän, Jaana summaa.

Epäuskoa raskaustestin äärellä

Raskaustesti näytti kahta viivaa. Oli lokakuu 2020. Jaanan mielessä välähti epäusko. Hän oli saanut keskenmenon vain kuukautta aiemmin. Raskaus oli keskeytynyt varhaisessa vaiheessa, mutta menetys oli ollut kova isku. Hän oli ehtinyt jo varata ensimmäisen neuvolakäynnin, kun alun onni vaihtui suruksi.

Nyt Jaana arveli, että hänen kehossaan olisi vielä edellisen raskauden hormoneja, jotka aiheuttivat pahoinvointia ja saivat testin tuloksen vääristymään. Hän kertoi epäilyksistään neuvolassa ja kävi verikokeissa. Vastaus yllätti: hän odotti vauvaa. Vasta varhaisultraäänitutkimuksessa Jaana saattoi uskoa tämän todeksi.

– Kun näin pienen sydämen sykkivän, uskalsin iloita ja uskoa, että me saamme lapsen.

Aki oli lääkärikäynnin aikaan töissä Lappeenrannassa, ja Jaana soitti hänelle kertoakseen ilouutisen.

– Se oli sanoinkuvaamaton hetki, Aki muistelee.

Huoli pienokaisen hyvinvoinnista

Rakenneultraäänitutkimuksessa selvisi, että vauvalla oli huuli-suulakihalkio, kuten Jaanallakin oli ollut syntyessään. Henkisesti Jaana oli valmistautunut ajatukseen, että rakennepoikkeama voisi periytyä lapselle.

– Kaikki huulihalkioon liittyvät haasteet olivat minulle omakohtaisesti tuttuja ja luotto lääkäreihin kova. Silti tuntui pahalta, että pieni lapseni joutui kokemaan saman.

Hän on kiitollinen siitä, että huulihalkio on nykyään helposti korjattavissa.

– Nuorena minua koulukiusattiin huulihalkioni vuoksi, ja lääkärikäynnit ja leikkaukset veivät aikansa. Aikuisiällä se ei ole onneksi häirinnyt elämääni.

Helmi syntyi toukokuussa, kolme viikkoa etuajassa. Huulihalkio aiheutti hänelle syömisvaikeuksia, joten Jaana pumppasi maitoa ja juotti sitä tuttipullolla. Ensimmäisinä elinpäivinään vauvalla oli myös pieniä hengityskatkoksia, joita seurattiin viikon ajan sairaalassa. Ne menivät itsekseen ohi.

Marraskuussa tytölle tehtiin ensimmäinen huulihalkioleikkaus, joka onnistui odotetusti. Tällä hetkellä suulaki on auki ja se suljetaan leikkauksella vuoden iässä. Kolmas leikkaus tehdään, kun Helmi on 10-vuotias.

– Helmin elämän alkuvaiheessa meillä oli paljon huolta hänen hyvinvoinnistaan. Nyt voimme hiljalleen ruveta nauttimaan normaalista elämästä, Jaana iloitsee.

Toistaiseksi he eivät ole tehneet lopullista päätöstä siitä, toivovatko perheeseen lisää lapsia lähivuosina.

– Nyt keskitymme elämään tässä hetkessä ja selviämään ensimmäisestä vauvavuodesta, Jaana sanoo.

Erilaiset luonteet tasapainottavat toisiaan

Entistä vahvempi ja sitoutuneempi. Niin Jaana ja Aki kuvailevat parisuhdettaan yhteisen lapsen syntymän jälkeen.

– Osaan arvostaa Akia vielä enemmän kuin ennen. Hän on ollut kaikessa tukenani. Aki on niin hyvä isä.

Keskusteluyhteyden vaaliminen ja toisen huomioiminen ovat molemmille tärkeitä seikkoja yhteisessä elämässä. Hellyyttä ja läheisyyttä pitää muistaa antaa, vaikka ihan ohimenevinä lyhyinä hetkinäkin.

– Täytyy ajatella, miltä toisesta tuntuu. Jos itseä väsyttää, niin varmasti toistakin, Aki jatkaa.

Erilaiset luonteet tasapainottavat toisiaan. Aki on rauhallinen eikä stressaa juuri mistään. Jaana murehtii ja huolehtii herkemmin.

– Akin rauhallisuus on auttanut minua paljon tilanteissa, joissa olen ollut huolissani esimerkiksi Helmistä.

Välillä vanhemmuus on ollut rankkaa

Kotona oleilu ja yhdessä vietetty aika on sekä Jaanalle että Akille arjessa tärkeintä. Helmi on hiljalleen tottunut rintareppuun, ja sitä hyödyntäen perhe retkeilee mielellään lähialueen luonnossa.

– Perhe on se tärkein eikä meillä ole juuri muita harrastuksia – ei ole aikaa tai tarvettakaan vauva-arjessa. Itse en ainakaan kaipaa mitään muuta, Aki sanoo.

– Enimmäkseen katselemme yhdessä telkkaria sohvalla, se on paras harrastus juuri nyt, Jaana jatkaa.

Toistaiseksi pari on välttynyt kriiseiltä.

– Kaikki on tuntunut niin sopivalta, melkein liiankin helpolta, Aki toteaa.

– Aki on niin rauhallinen, että hänen kanssaan on melkein mahdotonta riidellä. Jos joskus vähän mökötän, se selvitetään puhumalla, Jaana sanoo.

Jaana myöntää, että välillä vanhemmuus on ollut rankempaa kuin hän kuvitteli. Öiset valvomiset väsyttävät.

– Mutta kaikkein suurin yllätys on ollut se, miten paljon pientä ihmistä voi rakastaa. Ei sitä tunnetta voinut edes kuvitella ennen kuin saimme hänet. Joka päivä ihmettelen, miten ihana hän onkaan.

Aiemmin tuttujen raskausuutiset kirpaisivat

Kun Helmi syntyi, Jaana kirjoitti Facebook-yhteisön sivulle tekstin ja kertoi heitä kohdanneesta onnesta. Hän halusi kannustaa muita ja vakuuttaa, että onni on löydettävissä.

– Pitää muistaa, että tuuripeliähän tämä on. Silti ei kannata menettää toivoaan, Aki sanoo.

Aiemmin Jaanaa kirpaisi kuulla, kun joku tuttu sai vauvan tai kertoi raskaudestaan. Ajatus tuntui kaukaiselta ja aiheutti ulkopuolisuuden tunnetta.

– Nyt tunnen oloni kokonaiseksi, Jaana sanoo. Häntä hymyilyttää.

Täydennetty 5.1.2022: Hääkuvan on ottanut Mauri Rajala / Sielunpeilaaja.