Ihmissuhteet

Miten tukea vakavasti sairastunutta? Osa alkaa avuttomuuttaan jopa vältellä läheistään – toimi sen sijaan näin

Läheisen vakava sairastuminen saa helposti olon avuttomaksi ja sanat katoamaan. Silloin saattaa alkaa vältellä sairastunutta, vaikka se olisi viimeinen asia mitä hän toivoisi. Psykoterapeutin neuvoilla osaat kohdata vakavasti sairastuneen.

Teksti:
Jaana Kalliokoski
Kuvitus:
Tinka Lindroth

Sairastuneen tapaamiseen ei tarvita kikka kolmosia – riittää, että olet oma itsesi.

Läheisen vakava sairastuminen saa helposti olon avuttomaksi ja sanat katoamaan. Silloin saattaa alkaa vältellä sairastunutta, vaikka se olisi viimeinen asia mitä hän toivoisi. Psykoterapeutin neuvoilla osaat kohdata vakavasti sairastuneen.

Jokainen meistä voi sairastua vakavasti. Tilanteen voi kuvitella mielessään ja pohtia, miten tällöin toivoisi läheistensä suhtautuvan asiaan.

– Ainakaan kukaan sairastunut ei halua, että lähipiiri alkaisi karttaa häntä sen pelossa, ettei tiedä mitä sanoa tai miten toimia, psykoterapeutti Päivi Stelin-Valkama tietää.

Stelin-Valkama työskentelee Tampereen perheasiain neuvottelukeskuksessa. Hän on työssään käsitellyt paljon sairauksiin liittyviä kysymyksiä niin sairastuneen kuin lähipiirinkin näkökulmasta. Hänellä on myös omakohtaisia kokemuksia läheisen ihmisen sairastumisesta.

– Olen oppinut, että elämä jatkuu sairastumisen jälkeen, ja monelle sairastuneelle elämä lupaa vielä paljon uutta ja hyvää. Toki on myös kuolemaan johtavia sai­rauksia, ja se on oma prosessinsa, Stelin-Valkama toteaa.

Jos rakkaiden ystävien kanssa on tavattu viettää säännöllisesti aikaa, olisiko se mahdollista myös sairastumisen jälkeen, vaikka yhdessäolo muuttaisikin hieman muotoaan? Stelin-Valkaman mukaan vakavastikin sairastunut ihminen haluaa elää niin tavallista elämää kuin vain mahdollista.

– Sairastuminen voi avata uudenlaisia mahdollisuuksia ihmissuhteille, jos vain olemme herkkänä niille.

Vakavasti sairastuneen elämä voi tuntua jatkuvalta selviytymistaistelulta. Siksi sairastunut haluaa todennäköisesti ympärilleen ihmisiä, jotka lisäävät hänen hyvinvointiaan eivätkä vie sitä. Tämä kannattaa pitää mielessä, kun kohtaa sairastuneen ihmisen – itsekkyys ja omat halut kannattaa siirtää hetkeksi syrjään.

1. Kohtaa sairastunut omana itsenäsi

On luonnollista kokea itsensä avuttomaksi läheisen sairastuessa. Ihminen voi mennä lukkoon eikä välttämättä osaa löytää oikeita sanoja ja tekoja. Silloin saattaa jopa alkaa ottaa etäisyyttä sairastuneeseen ystäväänsä. Tällainen on Päivi Stelin-Valkaman mielestä hyvin inhimillistä, mutta se on aina huono vaihtoehto.

 – On inhimillistä pelätä omia tunteitaan, mutta kannattaa asettua sairastuneen asemaan ja miettiä, mitä hän toivoisi.

Ota siis härkää sarvista ja lähde tapaamaan sairastunutta. Tapaamiseen ei tarvita mitään kikka kolmosia vaan riittää, että olet oma itsesi.

– Mene pullapussin kanssa ja kysy sairastuneen kuulumisia. Ole kuten ennenkin, Stelin-Valkama vinkkaa.

– Jos et tiedä, mitä sanoa sairastuneelle, voit rauhallisesti todeta, että ’onpa kiva tavata mutta en oikein tiedä, mitä nyt kuuluu sanoa’. Tai voit sanoa, että ’en tiedä, miltä sinusta nyt tuntuu, mutta haluan silti tavata sinua ja olla lähelläsi’. Läheisesi varmasti osaa ohjata tämän jälkeen keskustelua haluamaansa suuntaan.

Tapaamisessa kannattaa huomioida sairastuneen vointi. Häneltä voi kysyä suoraan, jaksaako hän jutella vai olisiko parempi tulla joku toinen kerta.

Yhdessä voi olla myös ihan hiljaa. Kaikille tunteille ei aina välttämättä edes löydy sanoja. Jos läheisen tilanne itkettää, siinä ei ole mitään hävettävää. Kannattaa kuitenkin välttää sellaista tilannetta, että sairastunut päätyykin lohduttamaan katsomaan tullutta ystäväänsä.

2. Jatka yhteisiä perinteitä

– Jokainen sairastunut kaipaa sitä, että voisi elää mahdollisimman pitkälle sellaista elämää kuin ennen sairastumistaankin, ainakin niissä rajoissa, kun se on mahdollista, Stelin-Valkama tietää.

Jos on tavattu mennä aina yhdessä kahville, perinnettä voi jatkaa sairastumisen jälkeenkin, jos se vain suinkin on mahdollista. Kahvittelun lomassa kannattaa jutella niistä asioista, joista on ennenkin tavattu jutella. Vakavastikin sairastunut haluaa pysyä kiinni arjen rutiineissa ja lähipiirin kuulumisissa. Hän ei halua identifioitua sairautensa kautta.

Toisaalta ei ole mitään syytä karttaa itse sairaudesta puhumista. Sairastuneelta voi kysyä, haluaako hän puhua siitä. Jos haluaa, siihen kannattaa Stelin-Valkaman mukaan olla myös valmistautunut.

– Ei myöskään kannata unohtaa huumoria. Vaikka kysymys olisi vakavastakin sairaudesta, kaiken muun ei tarvitse olla haudanvakavaa.

Lue myös: Kun puoliso sairastui MS-tautiin, alkoi luopumisprosessi: ”Pala palalta annan pois sitä miestä, joka minulla oli”

Läheisen sairastuminen. Kuvituskuvassa kaksi henkilöä istuu puistonpenkillä.
Säälin tunteet kannattaa kääntää empatiaksi ja myötätunnoksi. Sairastunut ei kaipaa surkuttelua, sillä se ei auta ketään.

3. Tarjoa apua arkiaskareisiin

Sairastuneen toimintakyky saattaa olla huonontunut niin, että arjen pienetkin askareet ovat hänelle ylivoimaisia. Myös sairastuneen perhe voi olla kovilla niin fyysisesti kuin henkisesti. Sairastunut tai hänen lähipiirinsä ei välttämättä osaa, jaksa tai halua itse pyytää apua. Meille suomalaisille avun pyytämiseen on korkea kynnys. Tällöin ystävät ja läheiset voivat tarjota apua ja olla pelastavia arjen enkeleitä.

Avun tarjoamisessa kannattaa olla mahdollisimman konkreettinen: ehdota esimerkiksi kaupassa käyntiä, siivoamista tai koiran ulkoilutusta. Ystävä voi myös ilahtua saadessaan kotiin valmiin annoksen lempiruokaansa.

Sairastuneen lähipiiri voi myös verkostoitua keskenään ja auttaa vuorotellen. Yksi voi käydä sairastuneen luona maanantaisin, toinen tiistaisin ja niin edelleen. Kun lähipiiri jakaa arjen apuja sairastuneelle, kukaan ei kuormitu yksin liikaa.

Stelin-Valkaman mielestä on kuitenkin tärkeää miettiä myös itseään ja omaa elämäntilannettaan, kun arvioi, miten paljon pystyy olemaan avuksi.

– Ei kannata luvata liikoja, vaan pitää sen minkä lupaa.

4. Unohda surkuttelu ja vähättely

Saatat tuntea sääliä sairastunutta läheistäsi kohtaan, mutta käännä se mieluummin empatiaksi ja myötätunnoksi. Sairastunut ei kaipaa surkuttelua, sillä se ei auta ketään. Tällaiset tunteet pitäisi Stelin-Valkaman mielestä käsitellä itsekseen etukäteen.

Sairastunut ei myöskään halua kuulla, että tiedät, miltä hänestä nyt tuntuu. Et voi tietää, mutta voit kysyä sitä häneltä.

”’Kyllä se siitä’ on pahimpia lauseita, joita sairastuneelle voi sanoa. Vähättelyllä yritämme vain lohduttaa itseämme, kun emme tiedä, mitä sanoa.”

Sairauden vähättely voi olla inhimillinen reaktio, mutta sitäkin kannattaa välttää.

– ’Kyllä se siitä’ on pahimpia lauseita, joita sairastuneelle voi sanoa. Vähättelyllä yritämme vain lohduttaa itseämme, kun emme tiedä, mitä sanoa. Samalla mitätöimme ja vähättelemme sairastuneen tunteita.

Kun kohtaat sairastuneen, on tärkeää keskittyä häneen. Älä ala puhua omista sairauksistasi tai muiden ihmisten sairastumisista. Älä myöskään ryhdy neuvomaan, ellei sairastunut itse sitä pyydä.

Lue myös: Myötätunto voi sairastuttaa – toisten murheiden kantaja on altis ahdistukselle, univaikeuksille ja ärtyneisyydelle

5. Huolehdi omasta jaksamisestasi

Jos puoliso sairastuu vakavasti, parisuhdekin voi joutua koetukselle. Sama koskee läheistä ystävyyssuhdetta. Jos parisuhde ei kestä sairastumisesta johtuvaa dynamiikan muutosta, sairastuminen voi johtaa jopa eroon.

– On pariskuntia, jotka eivät ole tottuneet puhumaan vakavista asioista, vaan yhteiselo on ollut enemmänkin toimintaa ja tekemistä puhumisen sijaan. Heille tunteiden sanoittaminen on jäänyt ikään kuin tekemisen alle. Tällöin kriisitilanteessa voidaan olla niin uuden tilanteen edessä, ettei löydetä tapoja purkaa tunteita.

Stelin-Valkama kohtaa tällaisia pariskuntia työssään paljon. Terapeutin tehtävänä on yrittää kannustaa pariskuntia löytämään tapoja puhua ja jakaa tunteitaan. Kriisi on aina myös mahdollisuus.

– Sairastuminen voi lempeästi pakottaa siihen, että asioista aletaankin puhua enemmän kuin aiemmin. Silloin on mahdollisuus löytää ihan uudenlainen tunneyhteys.

Läheisen ihmisen sairastuminen voi myös uuvuttaa. Siksi lähipiirissä elävien on tärkeää huolehtia omasta jaksamisestaan ja pyrkiä tekemään asioita, joista saa voimaa. Kun uupunut ei jaksa huolehtia itsestään, ei hän jaksa huolehtia myöskään sairastuneesta.

Joskus sairastuneen läheisen on tarpeen hakea itselleen ammattiapua. Läheisen sairastuminen voi nostaa itselle esiin pahimmat pelot ja lamauttaa. Sairastuneen tukeminen on helpompaa, kun voi purkaa omia tunteitaan ja pelkojaan ammattiauttajan kanssa.

Päivi Stelin-Valkama.
Päivi Stelin-Valkama, psykoterapeutti, Tampereen perheasiain neuvottelukeskus

Juttu on julkaistu Kotilääkärin numerossa 5/2023.

X