On yksi erityisen hyvä syy järjestää aikaa ystävien tapaamiselle – ”Aikuiset voisivat ottaa mallia teineiltä”
Keskellä ruuhkavuosia yhteydenpito ystäviin voi vaatia loputonta säätämistä. Ystävyyden arvo mitataan, kun elämäntilanne muuttuu.
Keskellä ruuhkavuosia yhteydenpito ystäviin voi vaatia loputonta säätämistä. Ystävyyden arvo mitataan, kun elämäntilanne muuttuu.
Ihmissuhteilla on valtava merkitys hyvinvoinnille. Sen kuitenkin unohtaa helposti arjen kiireiden keskellä. Etenkin ystävyys saattaa jäädä työn, perheen ja parisuhteen varjoon. Aikaa ei tunnu riittävän kaikkeen. On hankala sopia tapaamista, ja säätämiseksi menee.
Säätämisen tunnistaa myös Mieli ry:n Elina Marjamäki, 57. Hän työskentelee mielenterveyden edistämisen asiantuntijana ja on koulutukseltaan yhteiskuntatieteilijä. Omassa neljän naisen ystäväporukassaan he ovat pitäneet yhtä opiskeluvuosista saakka, vaikka tapaaminen oli vaivalloista kun lapset olivat pieniä.
– Sitä säätöä piti silloin vain sietää. Kun kaikki elivät ruuhkavuosia, yhteisen ajan löytäminen oli vaikeaa, Elina kertoo.
– Mutta kun ystävyyssuhteita arvostaa, niille järjestyy kyllä aikaa. Eikä aina tarvitse järjestää ohjelmaa. Siinä asiassa aikuiset voisivat ottaa mallia teineiltä, joilla on tapana vain hengailla yhdessä, Elina sanoo ja kertoo omasta kokemuksestaan.
– Kesällä pari ystävää tuli meille. Me vain istuimme terassilla ja vanhanaikaisesti hengailimme. Emme menneet katsomaan mitään teatteriesitystä, olimme vain. Olen tosi iloinen, että he antoivat aikaansa ja tulivat käymään.
Ihmissuhteet ovat sotkuisia
Säätämisen lisäksi pitää tietenkin sietää myös ystäviä itsessään. He eivät aina ajattele tai tee niin kuin minä haluaisin.
Jotta ystävyys kestäisi, on hyväksyttävä se, että ihmissuhteet ovat joskus sotkuisia.
– On ihan hyvä, jos pystyy sietämään monenlaisia ajattelutapoja. Ei kannata aliarvioida ystävyyden tuomia hyötyjä.
Onko sinulla ystäviä myös vanhana?
Harvoin tulee ajatelleeksi, että keski-iässä rakentaa – tai on rakentamatta – tukiverkkoa vanhuuden päiville.
Yleensä, kun puhutaan vanhuuden yksinäisyydestä, syytetään jälkipolvea. Tämä on Elina Marjamäen mielestä kohtuutonta.
– Totta kai on hyvä, jos lapsi pitää yhteyttä vanhempiinsa. Mutta ystävyyden sälyttäminen lasten harteille on turhan paljon vaadittu.
Vanhuuden sosiaalista verkostoa luodaan jo paljon ennen eläkeikää. Sen sijaan, että keski-iässä antaisi itsestään ihan kaiken työ- ja perhe-elämälle, voisi miettiä, millaisia ystävyyden siemeniä kylvää vanhuuden varalle.
– Ihmissuhteita kannattaa vaalia ihan tietoisesti. Ystävyyden arvoa ei voi mitata samalla tavalla kuin vaikka työelämän saavutuksia tai pankkitilin saldoa. Sen arvon tunnistaminen vaatii enemmän ajatustyötä.
Osa ystävyyssuhteista hiipuu luontaisesti, kun vaikkapa arvomaailmat eivät enää kohtaa.
– Mutta kuinka usein hiipumisessa mahtaa olla kyse saamattomuudesta ja laiskuudesta?
Ystävä vai tuttava?
Ihmissuhteiden ei tarvitse olla syvällisiä ollakseen merkityksellisiä, Elina Marjamäki muistuttaa.
– Jotkin yhteydet ovat ohuempia säikeitä, toiset taas vahvoja köysiä. Hyvinvoinnille tärkeää on, että meillä ylipäätään on näitä säikeitä toisiin ihmisiin.
Vaikka elämäänsä ei kaipaisi sydänystävää, olisi hyvä olla jonkinlaisia yhteyksiä muihin ihmisiin – vaikkapa vain hyvänpäiväntuttuja naapurissa.
– Säikeitä voi luoda ihan vain pistämällä viestiä joskus tai kommentoimalla kuvaa sosiaalisessa mediassa. Siten huomioit toisen, ja sekin on jo pieni yhteys toiseen ihmiseen. Joskus meillä on turhankin vaativa ajatus ystävyyden asteesta. Jokin pinnallinen ystävyys voi jonain päivänä ollakin juuri se taho, joka on valmis sinua auttamaan, kun tarvitset apua.
Lukijat kertovat – näin ystävyys alkoi
”Tutustuimme koirien kautta. Lenkitysajat ja -paikat olivat samanlaisia molemmilla. Koirat tulivat hyvin juttuun, ja aina tervehdittiin, kun nähtiin. Pikkuhiljaa aloimme tehdä lenkkejä yhdessä ja juttelimme kaikenlaista. Meistä tuli ystäviä. Käymme erilaisissa tapahtumissa ja yhdessä ulkoilutamme edelleen koiria.”
”Jäin yksin mieheni menehtymisen jälkeen. Lähdin yhdistystoimintaan mukaan tuntematta siellä ennestään ketään. Löytyi uusi harrastus ja ystäviä sen myötä.”
”Kuntoloma tänä keväänä toi uuden ystävän. Heti ensijuttelu yhdisti meidät, ja hakeuduimme toistemme luo.”
”Seurakunnan yhteydestä on löytynyt pysyviä ystäviä. Merkittävin yhdistävä tekijä on varmasti arvomaailma ja usko. Ymmärsin myös, ettei aina tarvitse pelätä, että jonkun aikeet ovat lähtökohtaisesti pahat minun suhteeni. Se on ollut hyvin tervehdyttävää verrattuna kokemuksiini koulumaailmasta ja väkivallasta. Niiden jäljiltä oli todella vaikea luottaa tai tutustua uusiin ihmisiin.”
”Sain parhaimmat ystävät, kun menin äiti-lapsi-kerhoon, kun esikoinen oli taaperoikäinen. Kun eskari alkoi, liityin heti useaksi vuodeksi vanhempainyhdistyksen toimintaan, josta sain usean hyvän ystävän. Lapset ovat jo aikuisia, mutta ystävyys on säilynyt.”
”Yksi lapsuudesta tuttu pikkuserkku tupsahti eteeni sukutapaamisessa. Huomasimme pian, että meidän oli helppo keskustella. Tapailemme nyt pari kertaa vuodessa, ja kerta kerralta ystävyys syvenee.”
Lähde: Annan lukijapaneeli
Kommentit
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous