Ihmissuhteet

”Rouva, olette tilannut 40 litraa kermaa” – kysyimme Annan lukijoiden hauskimmat ja kamalimmat aprillipilat

Tänään on taas se aika vuodesta, jolloin aprillaajat ovat vauhdissa. Annan lukijat kertovat unohtumattomimmat aprillipäivän pilat.
Teksti: Tyyne Pennanen Kuvat: iStock

Onnistuiko jekutus, menitkö ansaan? Aivan, tänään on taas se päivä vuodesta, jolloin huumori kukkii. Ja hyvä, että kukkii ainakin kerran vuodessa! Reilu puolet Annan lukijapaneelin kyselyn vastaajista on sitä mieltä, että aprillipäivä on hauska perinne, josta on syytä pitää kiinni.

“Pitäähän elämässä hassuttelua ja leikkiä olla, kunhan pilat eivät vahingoita ketään“, kirjoittaa yksi lukijoista.

Toinen kertoo, että aprillipilailu on koko perheen hupia – työyhteisöä unohtamatta.

“Hyvät aprillipilat ovat tosi hauskoja, pyrimme aina kisaamaan perheessä, kuka keksii parhaan pilan toiselle. Myös työpaikalla pitää minusta olla joku kiva ja hyväntahtoinen aprillipila.“

Jotkut lukijoistamme ovat kuitenkin sitä mieltä, että koko perinne on joutava. Pilailu on “turhaa ja lapsellista“.

Osa ei muistanut koskaan joutuneensa pilailun kohteeksi.

“Aika tyhjänpäiväisiä, ja lähipiirinikin on varmaan aika tosikkoa väkeä, kun en ole pilan kohteeksi koskaan joutunut.“

Yksi oli linjassaan erityisen tiukka:

“Inhoan. Parasta olla erakkona aprillipäivänä.“

40 litraa kermaa ja muita aprillipiloja

Mutta mennään nyt niihin iloisiin aprillipiloihin. Millaisia jekkuja lukijoille on tehty? Kyselyssämme selvisi, että onnistuneet pilat jäävät mieleen vuosikymmeniksi:

“Tämä tapahtui noin 40 vuotta sitten. Minulle soitettiin, että olin tilannut 40 litraa kermaa, säikäytti, mitä sellaisella määrällä tekisin. Se paljastui opiskelijan aprillipilaksi, kyllä siitä riitti riemua pitkäksi aikaa.“

Yksi lukijoista muistaa lapsuuden englannin tunnilla tapahtuneen aprillipilan.

“Opettaja kertoi, että meille on tulossa hieno herra Amerikasta vierailemaan….hän kirjoitti taululle nimen A.P. Rilly. Asia meni täydestä.“

Jotkin pilat kertovat siitä, miten paljon Suomi on muuttunut. Ajatelkaa, saisiko makkara tämän päivän lapset liikkeelle kuten 50 vuotta sitten?

“Kun olin eppuluokalla vuonna 1972, koulumme rehtori kuulutti, että ruokalassa jaetaan ylimääräisiä lauantaimakkarasiivuja! Koko luokka lähti juoksemaan kohti ruokalaa, kunnes opettajamme paljasti asian aprillipilaksi. Silloin 70-luvun alkupuolella ei leivänpäälliset olleet kuin harvinaista herkkua.“

Ja kyllä tämäkin nauratti, toivottavasti myös kohteen mielestä:

“Ohjeistin työkaverin riisuutumaan lääkärin tutkimushuoneeseen.“

Herra Karhu soittaa aprillipäivänä

Seuraava aprillipila on klassikko. Moni lukijoistamme oli langennut samaan pilaan:

“Rehtori oli laittanut pöydälleni soittopyynnön ja numeron. Soittaja oli ollut herra Karhu. Soitin ja minulle vastattiin: Korkeasaari!“

Hmm, hauska pila, mutta kuinkakohan monta vuotta se naurattaa Korkeasaaressa?

Ei ilmeisesti naurata enää. Korkeasaaran nettisivustolla kerrotaan, että erään aprillipäivän aikana tuli satoja puheluita. Työntekijät ihmettelevät, miten sama pila kantaa vuodesta toiseen eikä osoita kuihtumisen merkkejä.

“Korkeasaaressa on vain naaraskarhuja, jotka eivät ole soitelleet mihinkään“, sivustolla muistutetaan.

Kannattaa siis keksiä vähän omaperäisempiä ideoita, kuten vaikka tässä:

“Naapurin mies kertoi rouvalleen, että minulla on hänelle asiaa. Siinä oli kaksi naista ihmeissään, kun naapurin rouva soitti ovikelloa ja katsoimme vaan hölmistyneinä toisiamme.“

Yksi aprillipilamuisto lämmitti erityisesti meitä Annan tekijöitä:

“Minulle on tullut Anna-lehti vuosikymmeniä. Nykyään jo aikuinen poikani keksi minulle seuraavan aprillipilan ollessaan teini-iässä: äiti, oletko kuullut, että Anna-lehti lopetetaan? Olin kauhuissani, uskoin asian kunnes poikani remahti nauruun, aprillia. Hän tiesi, miten tärkeää lehden ilmestyminen minulle viikottain oli!“

Älä pilaile vakavilla asioilla

Moni Annan lukijoista muistutti, että pilailla saa, kunhan ei mennä henkilökohtaisuuksiin tai pilailla vakavilla aiheilla.

“Pienet kujeet ovat kivoja, mutta toisten nöyryyttäminen ei ole mukavaa.“

Niin sanotut pilat voivat olla todella huonoja, kuten tämä:

“Kaveri kertoi, että silloinen poikaystäväni oli tunnustanut hänelle pettäneensä minua. Kun tivasin enemmän asiasta, hän alkoi kiemurtelemaan ja perumaan puheitaan. Loppujen lopuksi juttu oli surkea pila, joka valitettavasti kävi toteen myöhemmin.“

Eikä tämäkään naurata yhtään:

“Kerran mulle kerrottiin että rakastan sua, ja perään että aprillia – ei naurattanut.“

Lapset eivät aina ymmärrä, että on piloja, jotka todella järkyttävät vanhempia:

“Sain tyttäreltäni tekstarin, jossa hän ilmoitti olevansa sairaalassa vakavasti loukkaantuneena ja kirjoittavansa viimeisillä voimillaan viestiä. Olin aivan kauhuissani, enkä lukenut loppuun viestiä, vaan soitin hänelle heti tosi hätääntyneenä. Siellä olisi sanottu, että kyseessä on aprillipila.“

Entä voiko aprillipilalla olla vakavat seuraukset? Tässä tapauksessa pilalla meinasi käydä hullusti:

“Kaveri ilmoitti, että firmamme on myyty eräälle toiselle inhoamalleni ja että sinne on koko henkilöstö kutsuttu seuraavana aamuna palaveriin. Panikoin ja oli tosi lähellä, etten mennyt sanomaan itseäni saman tien irti.“

Eli kaikki pilailijat ympäri maan, huomio! Muistetaan hyvä maku ja empatia.

Kosto on suloinen

Onneksi vanhemmat osaavat tarpeen tullen antaa takaisin aprillaaville lapsilleen. Kosto on suloinen, kuten tässä tapauksessa:

“Lapset olivat illalla, kun olin mennyt nukkumaan, siirtäneet kaikki kellot pari tuntia taaksepäin. Minä heräsin siis pari tuntia liian aikaisin, ihmettelin kun vastapäisessä talossa oli ihan pimeää. Sitten tajusin, että on aprillipila. Herätin lapset ja sanoin, että nyt pitää lähteä kouluun, ja heidän pilansa sattui omaan nilkkaan. Esitin, että en tiennyt että kelloja oli siirretty.“

Lapsetkin ovat taitavia tekemään aprillipiloja

On se jännä juttu, miten hyviä jotkut meistä ovat juksailemaan. Ja osa meistä jo ihan pienestä pitäen!

“Maalla mummolassa muinoin pieni lapsi ihmetteli kahvipöydässä ulos katsellen, että minnehän se naapurin setä tuota lehmää kuljettaa traktorin lavalla? Koko aikuisporukka hyppäsi ikkunaan, jonka takana tuo naapurin setä ajeli tyhjä peräkärry perässään.“

Yksi lukijoista tunnustaa kertoneensa soopaa koko ikänsä. Hänellä taitaa olla aprillipäivä ympäri vuoden.

“Äitini menee lankaan joka kerta.“

Onko aprillipäivä katoava perinne?

Edellä mainittu lukija pohtii, onko perinne jo vähän haalistumassa.

“Minusta aprillipilat ovat hauskoja, joskin aika unohtunut perinne. Olen lukenut, että nykyään aprillipiloina tehdään myös ikäviä temppuja, ne eivät ole minun mielestäni oikeita. Aprillipila on harmiton pikkuvalhe, jonka huijattava uskoo ja siitä saa makeat naurut.“

Seuraava lukija kannustaa meitä kaikkia vaalimaan vanhaa traditiota. Hänen mielestään aprillipilat ovat “vaihtelua ja mielikuvituksen tervettä käyttöä sekä pilailijalle että kohteelle eli jatketaan vaan perinnettä. Vähän tuntuu, että ovat viime vuosina jääneet hiukka vähemmäksi. Ja vielä lisään, että kaikki mikä lopuksi naurattaa, on hyväksi ihmiselle.“

Kyselyyn vastasi 197 Annan lukijapanelistia.

X