Ihmissuhteet

Sailan, 48, syömishäiriön taustalta löytyi vaativa persoonallisuushäiriö: ”Ajattelin jo lapsena, etten kelpaa”

Saila Hurme turrutti tunteitaan ruoalla jo alakouluikäisenä. Syömishäiriö johti toipumisen tielle vasta vuosikymmeniä myöhemmin, kun Saila havahtui pelottaviin oireisiin.

Teksti:
Maria Mäkelä
Kuvat:
Sampo Korhonen, Saila Hurmeen Kotialbumi

Saila saa paljon iloa Syömishäiriöliiton vapaaehtoistyöstä. Se motivoi myös hänen omaa toipumistaan; sairaana hän ei voisi tukea muita.

Saila Hurme turrutti tunteitaan ruoalla jo alakouluikäisenä. Syömishäiriö johti toipumisen tielle vasta vuosikymmeniä myöhemmin, kun Saila havahtui pelottaviin oireisiin.

Keittiönkaapeista ja pakastimesta kaikki mitä irti lähti. Omat ja pikkuveljen karkkivarastot. Veljen säästöpossusta varastetuilla kolikoilla kaupasta lisää herkkuja.

Saila Hurme, 48, muistaa oireilleensa ahmimalla alakouluikäisestä asti. Hallitsematon syöminen toi hetken helpotuksen ahdistukseen, jota Saila on kantanut mukanaan aina.

– Ajattelin jo lapsena, että en kelpaa. Että olen jotenkin vääränlainen. Jälkikäteen olen ymmärtänyt olleeni masentunut jo 13-vuotiaana.

Kelpaamattomuuden kokemus ei näkynyt ulospäin. Saila oli hyvä oppilas.

– Sain helposti hyviä arvosanoja. Kun näin, miten muut kamppailivat kokeiden kanssa, aloin ajatella, ettei menestys ilman työtä ollut ansaittua.

Myös opettajat vaativat kympin tytöltä paljon. Saila otti pärjääjän roolin. Hän kahmi lukiossa valtavat määrät kursseja, abivuonna koulua oli yli 40 tuntia viikossa. Samaan aikaan hän otti lisää vastuuta jalkapallo- ja partioharrastuksissaan.

Futisharrastus on ollut Sailan suuri rakkaus. Lasten saamisen jälkeen hän ei ole enää itse pelannut, mutta valmensi pitkään muita. – Nyt osteopenian kanssa en enää kentälle uskaltaisikaan.
Futisharrastus on ollut Sailan suuri rakkaus. Lasten saamisen jälkeen hän ei ole enää itse pelannut, mutta valmensi pitkään muita. – Nyt osteopenian kanssa en enää kentälle uskaltaisikaan.

– Pahimmillaan minulla oli futistreenit viisi kertaa viikossa, minkä lisäksi valmensin kolmesti viikossa ja vedin paria partioryhmää.

Suorittaminen paikkasi riittämättömyyden tunnetta, mutta vei voimat. Stressiä lieventääkseen Saila alkoi kontrolloida syömistään. Syömishäiriö oli välillä ahmimista ja oksentamista, toisinaan Saila jätti syömisen kokonaan.

– Laihduttaminen ei liittynyt siihen, että olisin halunnut näyttää paremmalta. Se oli keino tyynnyttää ikäviä tunteita ja hallita edes jotain asiaa elämässäni.

Abivuoden jouluna Saila huomasi hiustensa jäävän harjaan.

– Silloin jouduin myöntämään, että nyt on vähän rankkaa. Se oli ensimmäinen burnoutini.

Näin saat käyttöösi kaikki upeat edut

Annan tilaaja pääsee käsiksi kaikkiin klubietuihin.

Tilaaja: Kirjaudu tai luo tili tästä.

Kirjaudu

Mikäli et ole vielä tilaaja, tilaa Anna tästä.

Tilaa

Pulmatilanteissa ole yhteydessä asiakaspalveluun.

X