Ihmissuhteet

Yhdessä jaetut hetket ovat tärkeitä psyykelle – ulkopuolisuuden tunne on yksi ihmisen kivuliaimmista kokemuksista

Jokainen meistä tarvitsee niitä hetkiä, joina jakaa jonkun kanssa yhdessä jotain aitoa ja tärkeää. Syvimmillään kohtaaminen on kanssalaisuutta, jaettua matkaa samassa kokemuksessa. Ulkopuolisuuden tunne puolestaan on yksi ihmisen psyyken kivuliampia kokemuksia.
Teksti: Iina Alanko Kuvat: iStock

Kanssalaisuuden kokemusta on vaikea kuvata sanoin. Siitä saa parhaiten kiinni kuvaamalla sen poissaoloa: kun koet tai näet jotain erikoislaatuista tai erityisen ihanaa, mutta olet kokemuksesi kanssa aivan yksin ja saatat kaivata toista, joka olisi jakanut kokemuksen kanssasi. Kokemus ikään kuin täydentyy, kun mukana on toinen ihminen.

– Kanssalaisuus ei siis ole pelkkää toisten kanssa olemista tai tekemistä, vaan jotain syvempää. Kun jonkun kanssa jakaa yhdessä jotain aitoa ja tärkeää, tilanteessa tapahtuu jotain, joka tekee tilanteesta kanssalaisuuden kokemuksen, psykologi ja suosittu luennoitsija ja kouluttaja Satu Lähteenkorva kuvailee.

Kanssalaisuuden kokemukset ovat kuitenkin olleet uhkaavasti vähenemään päin.

Mikä kanssalaisuutta uhkaa?

Kanssalaisuuden väheneminen liittyy kahteen kehityskulkuun: yksilöä korostavan kulttuurin nousuun ja siihen, että ihmiset ovat yhä enemmän tekemisissä keskenään pelkkien kommunikaatio- ja etälaitteiden välityksellä.

Some-aikana tapahtuva kommunikointi luo illuusion mukana olemisesta ja asioiden jakamisesta. Syvästi yhteisiä kokemuksia ei kuitenkaan lasin lävitse välity.

– Aivotutkimuksen näkökulmasta on todettu, että ihmisen aivoissa tapahtuu kanssalaisuuden kokemuksen tuomia mielihyväpurskahduksia vain, kun hän on oikeasti toisen kanssa kasvokkain. Kanssalaisuus voi tapahtua vain läsnäolossa. Etäyhteydet eivät tuota samaa kokemusta, Lähteenkorva sanoo.

Myös pitkään vallalla ollut yksilökeskeisyys on vähentänyt kanssalaisuuden kokemuksia. Viime vuosina individualismi on kuitenkin alkanut lähteä murtumaan.

– Filosofit alkoivat jo 15 vuotta sitten puhua siitä, että yksilöä ja hänen omia kokemuksiaan korostava individualismi on tullut tiensä päähän, psykologiassa asia nousi pinnalle 10 vuotta sitten. Tällä hetkellä yhä useammat tavalliset ihmiset ovat havainneet asian omassa elämässään ja alkaneet luontaisesti kaivata yhteyttä toisiin. Yhteisöllisyyttä ja jaettuja kokemuksia haetaan nyt monin tavoin: vapaaehtoistyö on noussut kasvuun, ihmiset ovat alkaneet luoda uusia, pieniä yhteisöjä.

Miksi kanssalaisuus on tärkeää?

–  Käsi kädessä individualismin nousun kanssa on samaa tahtia kasvanut myös masennus- ja ahdistusoireisto. Se ei ole ollenkaan sattumaa. Ihmisen voimakkain psykologinen perustarve on kuulua johonkin. Ihminen siis tarvitsee kanssalaisuutta voidaakseen hyvin ja elääkseen hyvää elämää.

Ulkopuolisuuden tunne on puolestaan yksi ihmisen psyyken kivuliampia kokemuksia.

–  Pahimmillaan se johtaa syrjäytymiseen, joka sairastuttaa ihmisen sekä fyysisesti että psyykkisesti, Lähteenkorva sanoo.

Miten kanssalaisuuden kokemusta voi lisätä elämäänsä?

Satu Lähteenkorva muistuttaa, että kanssalaisuus ja kohtaaminen eivät ole suorittamista, vaan irrottautumista yhdessä jaettuun tapahtumaan.

 Uskalla karsia näennäisyhteyksiä. Tee tilaa aidoille kohtaamisille, jotka puhuttelevat omaa persoonaasi. Anna mielen rauhassa tutkailla, etsiä ja löytää uusia inhimillisiä yhteyksiä tai yhteisö. Jo pienikin kiireetön hetki toisen ihmisen äärellä rakentaa tilaa kanssalaisuudelle,

Sovi siis treffit, tapaa ystäviäsi kasvokkain. Etsi rohkeasti ryhmä, johon haluat kuulua – on se sitten ompelukerho, kuoro tai urheiluseura. Käy vierailulla sukulaisten luona, ala tehdä vapaaehtoistyötä. Tee mitä vain yhdessä muiden kanssa, kunhan et jää kotiin katsomaan kännykästä, mitä kavereillesi kuuluu.

X