– Koska olen tällainen harteikas kalju jätkä, minut mielletään usein machomieheksi.
Julkkikset

Aki Linnanahde on menestynyt monessa: ”Luulen, että minulla on ollut alitajuinen tarve näyttää äidille”

Aki Linnanahteen äiti on uranainen, joka patisteli pitkään poikaansa yliopistoon ja vakaviin töihin. – Vielä kun minut vuonna 2006 Radio Cityssä työskennellessäni valittiin Vuoden radiojuontajaksi, äiti kyseli, milloin aion hakea Yleisradioon.
Teksti: Annan toimitus Kuvat: Suvi Elo

Radiojuontaja Aki Linnanahde on elänyt naisten keskellä. ”Lapsuudenperheeseeni kuului vanhempien lisäksi kaksi isosiskoa äidin puolelta sekä isänäiti, nykyisessä perheessäni on vaimon lisäksi kolme tytärtä ja yksi poika. Jopa koiramme on naaras.

Äitini oli uranainen, määrätietoinen ja mielipiteissään radikaali. Mummo piti huolta kodista ja minusta, olin oikea mummon kultapoika. Leivät voideltiin valmiiksi ja maito kaadettiin lasiin, keittiöön minulla ei ollut asiaa. Ehkä siksi en edelleenkään osaa kokata mitään siskonmakkarasoppaa vaativampaa.

Mummo oli myös kiitollinen yleisö kaikelle tekemiselleni, sain hänen jakamattoman huomionsa. Se on varmasti vaikuttanut itsetunnon kehittymiseen niin, etten ole pelännyt esiintymistä. Onneksi mummo ehti ennen kuolemaansa nähdä, että pääsin radioon töihin. Hän kuunteli joka ikisen ohjelmani.

Halu olla esillä ei kuitenkaan ole se voima, mikä minua on ajanut eteenpäin. Luulen, että minulla on ollut alitajuinen tarve näyttää äidille. Hän jaksoi aika pitkään ihmetellä, koska oikein alan lukea yliopiston pääsykokeisiin.

Olen perheessäni ainoa, jolla ei ole korkeakoulusivistystä. Halusin osoittaa hänelle, että ilmankin voi pärjätä. Vielä kun minut vuonna 2006 Radio Cityssä työskennellessäni valittiin Vuoden radiojuontajaksi, äiti kyseli, milloin aion hakea Yleisradioon.

Ei hän mitään pahaa tarkoita. Luultavasti kyse on siitä, että hänen sukupolvelleen ei ole luontevaa hehkuttaa lastensa saavutuksia. Toisaalta, jos äiti kehuu, voin olla varma siitä, että hän myös tarkoittaa sitä.

Omassa perheessäni vaimo on pyörittänyt kotia. Se on ollut yhteinen, tietoinen valinta. Olen voinut kokeilla monenlaisia töitä ilman, että on tarvinnut miettiä, mitä tänään laitetaan lapsille ruoaksi. Sen sijaan olen ollut vahvasti mukana lasten harrastuksissa.

Koska olen tällainen harteikas kalju jätkä, minut mielletään usein machomieheksi. En tunnista siitä itseäni. Olen vahvasti tasa-arvon kannattaja. Miesten ja naisten aivoissa on eroavaisuuksia, ja niitä pitää kunnioittaa. Mutta se ei estä sitä, että mies voi olla hyvä sairaanhoitaja ja nainen ajaa taitavasti rekkaa. Meilläkin vaimo on se, joka tarttuu vasaraan. Minä kirjoitan mieluummin kirjoja.

On mahtavaa, ettei minun tarvitse enää esittää lapsille kaikkitietävää aikuista. Voin myöntää, että on paljon asioita, joista en tiedä hevonpaskaa. Toivon, että minusta välittyy heille kokonainen kuva kaikkine heikkouksineni ja epävarmuuksineni.”

Luit juuri lyhennelmän Annan jutusta, jonka on kirjoittanut Miia Siistonen. Jutussa Aki Linnanahde kertoo muun muassa siitä, minkälaista oli ryhtyä uusperheen isäksi 25-vuotiaana. Lue koko juttu Annasta 33/2022 tai digilehdestä. Tilaa lehti tai osta digilehden lukuoikeus täältä!

X