Annika Saarikko
Annika Saarikko jaksaa hymyillä, vaikka yöunet jäävät usein vähiin.
Julkkikset

Annika Saarikko: ”Itsetuntoni ja mielenrauhani työn ja perhe-elämän melskeissä perustuvat parisuhteeseen”

Valtiovarainministeri ja puoluejohtaja Annika Saarikko ammentaa voimaa työhönsä perhearjestaan ja parisuhteestaan. Kiireisenä ministerinäkin hän haluaa olla moneen ehtivä perheenäiti. – Perhe on turvaverkko, joka ottaa minut aina vastaan, Annika sanoo.
Teksti: Minna Juti  Kuvat: Liisa Valonen ja Annika Saarikon kotialbumi

Annika Saarikon tavaramerkki on lämpimänä loistava hymy.

Se ei ole hyytynyt, vaikka hänen johtamansa Suomen Keskusta -puolue on kulkenut pitkään kannatus­alhossa ja viimeisen vuoden ajan häneltä on odotettu lähes ihmettä suunnan kääntäjänä.

Kuntavaaleissa ihme melkein tapahtui. Vaalit olivat keskustalle työvoitto ja Annikalle iso peukku jatkoon, jossa hänen elämässään yhdistyvät valtakunnan huippupolitiikka ja pikkulapsiperheen arki.

Mistä hän saa voimaa näyttäessään aina yhtä tyyneltä ja luottavaiselta?

Annan kuvauksissa Annika katsoo kameraan sädehtivin silmin, ja toden totta, katseessa on ihan oikeaa rakkautta!

– Valokuvissa hymyilen aina pojilleni, hän sanoo.

Pojat ovat syksyllä koulun aloittava Aarni, 6, ja kaksi vuotta täyttävä Kaarlo, joka ilman omaa tahtoaankin jää vaikuttajana suomalaisen politiikan histo­riaan. Jo vuonna 2019 Annika Saarikko oli ylivoimainen ennakkosuosikki keskustan puheenjohtajaksi. Hän kuitenkin päätti olla asettumatta ehdolle, koska odotti viimeisillään Kaarloa. Puheenjohtajaksi valittiin Katri Kulmuni. Saarikko lähti äitiyslomalle tiede- ja kulttuuriministerinä.

On turha spekuloida, mitä seuraavan vuoden aikana olisi voinut tapahtua ilman Kaarloa. Ehkä Antti Rinnettä ei olisi kammettu pääministerin paikalta, ehkä Sanna Marinista ei olisi tullut pääministeriä, ehkä keskusta olisi säästynyt muutamalta huolelta… Mutta ajatusleikkiä siis kaikki.

– En ole katunut silloista päätöstäni kertaakaan, Annika Saarikko sanoo.

Vakuudeksi hänelle riittää, että hän katsoo Kaarloa.

Aarnin odotettu pikkuveli syntyi syyskuussa 2019.

Puolen päivän aikataulusta minuuttiaikatauluun

Kohta vuosi sitten elokuussa Annika palasi äitiyslomalta. Heinäkuun lopulla hän kertoi haastavansa Katri Kulmunin. Syyskuussa hänet valittiin keskustan puheenjohtajaksi. Hänestä tuli maan hallituksen avainpelaaja.

Siitä alkoi Annikan koronapandemian vauhdittama haipakka, jota hän kuvaa aikayksiköitä vertaamalla.

– Äitiyslomalla aikayksikkö oli puoli päivää. Aamupäivällä tein yhtä, iltapäivällä jotakin toista. Nyt aikayksikkö on minuutti. Johonkin tehtävään on kalenterissa aikaa kolme minuuttia.

Huhti-toukokuun vaihteessa Annika otti kehysriihessä yhteen pääministeri Sanna Marinin kanssa. Viikon jatkuneen riidan aikana kumpikin olisi voinut kaataa hallituksen, mutta sitä ei tapahtunut.

Marin löi Saarikolle kesken neuvottelujen puhelimen korvaan. Nyt Annika sanoo, ettei se ollut Marinilta ainut kerta. Tunteet venyivät äärimmilleen.

– Minulla oli lujat näkemykset, samoin muilla. Niin pitää ollakin, siksi meidät on näihin tehtäviin valittu, Annika sanoo sovittelevasti ja kertoo tulevansa pää­ministerin kanssa hyvin toimeen.

Annika ymmärtää kulttuuriväen katkeruuden

Kesäkuun alussa kuntavaalit painoivat jo kovasti päälle, kun Annikasta tuli valtiovarainministeri. Vaihdos oli odotettu, sillä Matti Vanhasen pestin rahaministerinä tiedettiin päättyvän.

Ministeriön vaihtaminen ei ollut Annikalle ihan helppoa. Hän olisi varmasti mielellään jatkanut vielä hetken tiede- ja kulttuuriministerinä, sillä kehysriihessä tehty päätös leikata tieteen rahoituksesta 35 miljoonaa ja tukea turvealaa 70 miljoonalla eurolla ei ole kulttuuriministerille mairittelevin teko jäädä muistetuksi.

Annikaa selvästi harmittaa, että koronan takia hänen aikansa kulttuuriministerinä ei ollut muutenkaan sellainen kuin hän toivoi. Loppukautta varjosti kulttuuriväen katkeruus elinkeinon menetyksistä ja siitä, että Suomi avautui koronan helpotuttua epäreilusti.

Annika ymmärtää katkeruuden. Siksi hän olisi ollut mielellään mukana, kun ala alkaa taas elpyä.

Sen verran koville ministeriön vaihdos otti, että eroahdistus herkisti ministerin, häntä itketti. Samalla pieni lipsahdus kotiasioissa tuntui yhtäkkiä vuoren kokoiselta ongelmalta.

– Viimeisenä työpäivänä opetusministe­riössä mieheni soitti kesken päivän ja kysyi, olemmeko muistaneet ilmoittaa Aarnin ensi syksyksi iltapäiväkerhoon. Olin pari päivää aiemmin istunut illan Teamsissa vanhempainkokouksessa ja käynyt läpi koulun alkuun liittyvät asiat. Iltapäiväkerhoon ilmoittautuminen oli kuitenkin unohtunut. Romahdin hetkeksi.

Annika Saarikko: ”Olen kasvanut ajatukseen, että pystyvä nainen tekee paljon itse”

Ei hätää. Aarni sai vielä paikan iltapäiväkerhosta. Tapahtuma kuvaa kuitenkin hyvin Annikaa ja hänen paineitaan. Kiireisenä ministerinäkin hän haluaa olla moneen ehtivä perheenäiti. Hän arvostaa hyvin hoidettua kotia, itse tehtyä ruokaa ja mahdollisuutta järjestää lapsen synttärijuhlat kokonaan itse.

– Olen kasvanut ajatukseen, että pystyvä nainen tekee paljon itse, hän sanoo.

Koska hänen on ollut vaikea päästää irti ajatuksestaan, hän asettaa itselleen vaatimuksia ja miettii, mitkä haasteet hän ehtii täyttää samalla, kun johtaa ministeriötä ja puoluetta. Tilannetta ei varmasti helpota, että pääministerikin on kertonut pesevänsä itse vessansa.

– Ajattelen aika paljon myös sitä, että ehdin olla lasteni kanssa niin vähän. Siinä kysytään läsnä olemisen taitoa, hän sanoo.

Jokin aika sitten Annika tilitti ystävälleen, ettei hän ehdi viikolla laittaa kotona ruokaa. Ystävä esitti vastakysymyksen, että menettääkö hän siinä jotakin.

– No en kai sitten, Annika vastaa yhä hieman epävarmana ja katsoo seinällä olevaa Pekka Halosen öljymaalausta, jossa kaksi naista työntää venettä vesille.

– Pidän tuosta maalauksesta. Nuo ovat aikaansaavia naisia, hän sanoo.

Annika Saarikko sanoo elävänsä hyvää elämää, vaikka häneen kohdistuu paljon paineita. – Mittaan pärjäämistäni mielenrauhalla.

Vaikeus pyytää apua ja olla etuoikeutettu

Istumme Annikan työhuoneessa Valtioneuvoston linnassa. Tavoitteemme oli tavata Annikan ja hänen puolisonsa Erkki Papusen Oripään-kodissa, jossa olisimme ehkä syöneet Annikan leipomia korvapuusteja, mutta kunnallisvaalikiertueen aikatauluissa se ei onnistunut. Tunnelma virkahuoneessa ei ole kuitenkaan jäykkä. Päinvastoin. Hellepäivänä ministeri on paljain jaloin. Sinniteltyään aikansa silkkipäällysteisellä, liukkaalla empire-sohvalla hän puuskahtaa, että sohva on todella epä­mukava, ja siirtyy istumaan pikkutuolille.

– Ristiriitaa nykyisessä elämässäni ai­heuttaa se, että haluaisin pitää kiinni asettamastani kodin- ja lastenhoidon tasosta, mutta en onnistu siinä enää yksin vaan tarvitsen ulkopuolista apua. Sen myöntäminen on ollut minulle vaikeaa.

Annikan on vaikea antaa itselleen lupaa olla etuoikeutettu.

– Voin palkata siivoojan ja ostaa lapsen synttäreille kaiken valmiina. Sanon tämän kuitenkin aralla mielellä, sillä sen toteuttaminen ei ole ollut minulle itsestään selvää. Avun saaminen on silti ratkaisevaa perheemme hyvinvoinnin kannalta. Ostamme tuotteita valmiina, ja apuna on usein myös äitini, joka valmistaa meille ruokaa pakastimeen.

Annikasta on myös ihanaa, että mummi ja vaari eli äiti ja hänen miehensä tulevat välillä hoitamaan lapsia.

– Silloin Erkkikin saa omaa aikaa.

Annika on opetellut avun vastaanottamista myös puoluejohtajana, kansanedustajana ja ministerinä. Hänellä on liuta avustajia. Se on merkinnyt johtajan taitojen haltuunottoa.

– En johda vain asioita, vaan ihmisiä tekemään asioita kanssani.

Kahvinkeittimen lataus on Annikan rakkausteko puolisolle

Saarikko-Papusen perhe asuu nykyisin vakituisesti kahta kotia. Viikot he ovat Espoossa, vapaa-ajan Annikan lapsuudenmaisemissa Oripäässä.

Arkiaamuisin Annika herää Espoon-kodissa kuuden pintaan. Ennen kuin nousee sängystä hän tarkistaa puhelimeen tulleet viestit, katsoo sähköpostit ja nettiotsikot.

Politiikan johtaminen alkaa kotona seitsemän maissa aamutoimien lomassa. Sihteerit ja avustajat tulevat linjoille, uutisia kommentoidaan ja päivää työstetään.

Illalla Annika on valinnut itselleen ja lapsille vaatteet valmiiksi. Hän on myös ladannut kahvinkeittimen, vaikkei itse juo kahvia.

– Se on rakkausteko miehelleni, hän sanoo.

Lastenhoitaja tulee kahdeksalta. Annika on saattanut siihen mennessä jo lähteä. Valtiovarainministeriössä sotea valmisteleva juristi Erkki Papunen on viimeisen vuoden ajan tehnyt kotona etätöitä. Keväällä hän vei Aarnin eskariin, tai Aarni lähti Annikan matkaan.

”Kotona on todellisuus, joka ei katoa vaan jatkuu, vaikka töissä ja politiikassa tapahtuisi mitä hyvänsä.”

Virka-autossa Annika meikkaa, vetää eyelinerit liikennevaloissa. Meikkiin menee puolet matkasta, mutta samalla voi puhua puhelimessa. Aamiainen kuittautuu usein aamupäivän kokousleivällä.

Päivän aikana Annika ja Erkki viestittelevät toisilleen. Se kuuluu luontevaan suhteenhoitoon. Annikalle yhteydenpito on myös muistutus perheen muodostamasta turvaverkosta. Sen olemassaolon hän tunsi syvästi kehysriihineuvottelujen aikaan keväällä.

– Tulin iltaisin myöhään kotiin. Pojat olivat nukkuneet jo monta tuntia, kun menin katsomaan heitä. Silloin ymmärsin, että minulla ei ole mitään hätää, sillä kotona minua odotetaan aina. Kotona on todellisuus, joka ei katoa vaan jatkuu, vaikka töissä ja politiikassa tapahtuisi mitä hyvänsä. Perhe on turvaverkko, joka ottaa minut aina vastaan.

Aarni ja Kaarlo seuraavat Oripään-kodin ikkunasta pihaan tulevia peuroja.

Siksi Annikalle on myös tärkeää, että vaikka perheellä on kaksi kotia, niissä asutaan koko ajan yhdessä. Pojat ja Erkki jäävät viikoksi maalle vain poikkeustapauksessa.

– Yhdessä oleminen on voimavara.

Annika Saarikko puolisostaan: ”Erkki on tasapainoinen ja hötkyilemätön”

Puolisoaan Annika kutsuu elämänsä kivijalaksi.

– Itsetuntoni ja mielenrauhani työn ja perhe-elämän melskeissä perustuvat parisuhteeseen. Olen tosi rakastunut mieheeni.

Arjen sujumisessa parille on tärkeää, että molemmat jakavat yhteisen mielikuvan siitä, millaista heidän elämänsä on juuri nyt, miten siihen on tultu ja miksi siinä ollaan.

– Minä olen meistä se, joka useammin alkaa puhua, että sitten kun… Erkki on tasapainoinen ja hötkyilemätön. Hän hyväksyy tosiasiat ja muistuttaa, että nyt on nyt.

Annika ei halua puhua parisuhteen eteen tehtävästä työstä, sillä se kuulostaa suorittamiselta. Silti hän ajattelee, että suhteen pitäminen hyvänä vaatii tietoisia ratkaisuja.

– Meillä on tapana mennä joka ilta yhtä aikaa nukkumaan. Ennen sitä istumme hetken yhdessä. Lapset nukkuvat, olemme lähekkäin, katsomme telkkarista jotakin sarjaa ja juttelemme. Yhteinen aika on tärkeää, jotta muistamme, miksi olemme rakastuneet toisiimme.

Annika Saarikko ja Erkki Papunen

Annika ikuisti itsensä miehensä Erkki Papusen kanssa tultuaan kotiin kuntavaalikiertueen viimeisenä iltana.

Parisuhteessaan Annika tuntee olevansa myös täysin hyväksytty.

Hänen itsetuntonsa on muuten vahva, mutta valovoimainen ministeri sanoo tekevänsä paljon työtä ulkonäkö­asioissa ollakseen sinut itsensä kanssa.

– Olen ollut lapsesta asti ylipainoinen. Mielestäni en ole koskaan mahtunut perinteiseen kauneusmuottiin. Olen kokoa 46 ja teen työtä, jossa olen jatkuvasti esillä ja paljon kuvattavana. Se on aiheuttanut minulle monta mustaa hetkeä.

Annika laihduttaa usein ja suunnittelee laihduttavansa vielä useammin. Rankkojen päivien mittaan ei vain ole helppoa elää kovin terveellisesti. Esimerkiksi liikunnalle ei jää tarpeeksi aikaa.

– Ministerielämä ei ole todellakaan mitään dayspata. Tiedän, että minun on pidettävä huolta terveydestäni, Annika sanoo.

Annika Saarikko: ”On vain hyväksyttävä, että ulkonäöllä on näissä hommissa merkitystä”

Julkisuudessa Annika haluaa olla aina mahdollisimman hyvän näköinen ja kivasti puettu.

– Helposti sanotaan, että ulkonäkö ei ole oleellista, mutta kyllä sillä on näissä hommissa merkitystä. Se on vain hyväksyttävä. Ei voi olla sellaista valintaa, että en miettisi, mitä panen päälleni tai että en huolehtisi hiuksistani.

Annika leikkauttaa hiuksensa neljän viiden viikon välein, ja ”ministerisalkussa” kulkee aina meikkipussi. Hän korjailee meikkiään päivän mittaan itse. Suomessa ei tulisi kuuloonkaan, että ministerin avustajien joukossa olisi meikkaaja niin kuin esimerkiksi Saksan Angela Merkelillä.

Annika on kiinnostunut muodista ja nauttii kauniista vaatteista. Hän käyttää usein suomalaisia vaatteita kuten Marimekkoa ja tietää, millaisissa vaatteissa viihtyy. Stylisti Liisa Kokko kokosi kansikuvaamme varten useita erilaisia asuja, joista Annika valitsi nopeasti mieleisensä. Tämän jutun kuvissa Annikan päällä oleva kukkamekko on hänen omansa.

Vaatepaniikki on hänelle tuttua. Joskus illan tv-esiintyminen on aiheuttanut epämääräisiä ryntäyksiä vaatekauppaan kesken päivän. Hänellä on myös pari luottoihmistä, jotka kertovat, mitä kaupungilla on tarjolla ja mitä kannattaisi sovittaa. Stylistia Annika ei ole koskaan palkannut. Pukeutujana hän on rohkea muun muassa värien käyttäjänä. Korvakorujen näyttävyydessä Annika kisaa hallituksessa Li Anderssonin kanssa ja taitaa johtaa.

– Pyrin siihen, että vaate ei ole pääviestini.

Pienet lastenvaatteet siirtyvät talteen hyllylle

Kuntavaaleja edeltävällä viikolla ministeri ei vielä tiennyt, milloin hän voi pitää kesälomaa. Edessä oli ainakin kokousmatka EU:n valtiovarainministerien tapaamiseen, mutta sen ajankohta oli avoin. Koska Euroopassa ei vietetä juhannusta samoin kuin Suomessa, aiemmatkin valtiovarainministerimme ovat usein jännittäneet, ehtivätkö he kokousmatkoiltaan aattoiltana kokolle.

Kesälomasuunnitelmista kaksi on Annikalle varmaa.

– Aarni sanoi, että hän haluaisi Särkänniemeen, jossa hän ei ole koskaan ollut. Päätimme Erkin kanssa heti, että se on toteutettavissa oleva suunnitelma. Oli myös kiva huomata, että ajatus huvipuistosta tuntui koronasta huolimatta hyvältä. Viime kesänä näin ei olisi ollut. Se on rokotusten ansiota.

Toinen suunnitelma liittyy kodin järjestykseen, mutta myös herkimpiin haaveisiin ja mietteisiin. Annika aikoo käydä läpi poikiensa pieniksi käyneet vaatteet, lajitella ne koon mukaan, pakata laatikoihin, ja kirjoittaa niiden kylkeen vaatteiden kokonumerot. Pienet vaatteet eivät toistaiseksi lähde kierrätykseen.

– Nostan ne talteen vintin hyllyille.

X