Julkkikset

Diandran ystäväpiiri on täynnä tunnettuja nimiä: ”Minusta on helpottavaa hengailla toisten julkkisten seurassa”

Parrasvalojen ulkopuolella Diandra Flores ei tahdo huomion keskipisteeksi. Alaikäisenä julkisuuteen ponnahtanut laulaja opettelee yhä viihtymään omissa nahoissaan.

Teksti:
Maria Mäkelä
Kuvat:
Liisa Valonen, OM-arkisto, AOP

Diandra Flores on kutsuttu tänä vuonna Linnan juhliin.

Parrasvalojen ulkopuolella Diandra Flores ei tahdo huomion keskipisteeksi. Alaikäisenä julkisuuteen ponnahtanut laulaja opettelee yhä viihtymään omissa nahoissaan.

Elokuussa Diandra Flores täytti 29 vuotta, hiukan itseltäänkin yllättäen. Takana oli tiukka neljänkymmenen keikan kesä ja olo sen mukainen. Aiempina vuosina hän on usein järjestänyt juhlat synttäreidensä kunniak­si, mutta nyt ajatus tuntui liian raskaalta.

Syntymäpäivänsä aamuna sankari kuitenkin heräsi yllätykseen: Diandran perhe ja läheisimmistä ystävistä koostuva ”tyttöjengi” oli järjestänyt hänelle juhlapäivän.

– Se oli niin ihanaa, että itkin onnesta.

Täytettyään 26 Diandra muistaa havahtuneensa outoon ajatukseen: Huh, tässä iässä alan olla ikäni puolesta oikeasti aikuinen. Mitä se tarkoittaa?

Nyt, kun ikä alkaa viimeistä vuotta kakkosella, hän ei ole enää asiaa murehtinut. Sellaiseen ei ole aikaa, kun koko ajan tapahtuu kaikkea kivaa ja on niin paljon odotettavaa.

– Ehkä iän karttuminen ei ole ahdistanut siksikään, että nuoresta asti minulla on ollut selkeänä mielessäni se, mitä haluan elämässäni tehdä.

Kurinalaisuudesta kreisiyteen

”Haaveilin jo lapsena laulajan urasta, mutta se tuntui vaikeasti saavutettavalta unelmalta. Ajauduin varhain klassisen musiikin maailmaan enkä ymmärtänyt, miten sen ja viihdepuolen olisi voinut yhdistää. Kuilu niiden välillä oli liian suuri.

Innokkuus laulamiseen yhdisti minua ja kolme vuotta nuorempaa pikkusis­koani Deirdreä. Olin vain 8-vuotias, kun aloimme keikkailla kotikaupungissamme Hyvinkäällä. Esiinnyimme kirkoissa, markkinoilla ja erilaisissa tapahtumissa ja jatkoimme sitä aina yläasteelle asti.

Musikaalisuuttani toteutin myös soittamalla klassista viulua hyvin tosissani ja tavoitteellisesti kuuluisan viulupedagogi Pertti Sutisen opissa. Hän oli venäläisen viulukoulun mestari ja ehdottomasti yksi eniten elämääni vaikuttaneista ihmisistä. Hänen kanssaan harjoittelu oli tiukkaa ja kurinalaista, mutta tuloksia tuli.

Kun olin 17-vuotias, asuin yhä Hyvinkäällä, mutta aloitin Lahden konservatoriossa klassisen muusikon tutkintoon tähtäävät opinnot. Heräsin joka aamu puoli kuudelta ehtiäkseni seitsemältä lähtevään junaan. Päivät olivat niin pitkiä, että olin harvoin kotona ennen puolta yötä.

Koulu oli upea ja tasokas, mutta aloin tajuta, ettei klassinen musiikki ollutkaan minun juttuni. Olin rättiväsynyt ja onneton.

Näin saat käyttöösi kaikki upeat edut

Annan tilaaja pääsee käsiksi kaikkiin klubietuihin.

Tilaaja: Kirjaudu tai luo tili tästä.

Kirjaudu

Mikäli et ole vielä tilaaja, tilaa Anna tästä.

Tilaa

Pulmatilanteissa ole yhteydessä asiakaspalveluun.

X