Julkkikset

Emmi Nuorgam lopetti vitsailun ulkonäkönsä yksityiskohdasta: ”Ajattelin olevani muiden ikäviltä kommenteilta turvassa”

Kehohäpeästä vapautunut podcastjuontaja Emmi Nuorgam, 34, puhuu uudenlaisesta lempeydestä itseä, ja muitakin, kohtaan. Omaa kehoa ei tarvitse sättiä eikä rakastaa – siinä voi vain olla, rauhassa.

Teksti:
Eveliina Lauhio
Kuvat:
Sara Pihlaja

Emmi Nuorgamilla oli tapana tehdä pilkkaa omasta painostaan. Se saattoi olla tapa suojautua muiden ikäviltä kommenteilta.

Kehohäpeästä vapautunut podcastjuontaja Emmi Nuorgam, 34, puhuu uudenlaisesta lempeydestä itseä, ja muitakin, kohtaan. Omaa kehoa ei tarvitse sättiä eikä rakastaa – siinä voi vain olla, rauhassa.

Emmi Nuorgam ei puhu enää omasta kehostaan rumasti. Eikä kenenkään muunkaan.

”Olin teini-ikäinen vuosituhannen vaihteessa. Kasvoin maailmassa, jossa varmaan kellään ei ollut äitiä, joka ei olisi ollut ikuisella laihdutuskuurilla Painonvartijoiden pisteitä laskien.

Sain Cosmopolitan-lehdestä vaikutteita siitä, minkälainen naisen tulisi olla. En koskaan sopinut laihuutta ihannoivaan heroin chic -muotiin. Muistan jo teininä ajatelleeni, että olen todella lihava.

Lihava oli tuolloin minulle synonyymi rumalle. Painoni takia en voinut mitenkään uskoa olevani viehättävä tai kiinnostava. Käytin paljon aikaa pohtimalla, mitä muut ihmiset minusta ajattelevat ja yritin muokata itseäni kauneusihanteisiin sopivaksi. Eli laihdutin jatkuvasti.

– Nykyään en puhu kenenkään kehosta rumasti – en omastani, enkä toisen.
– Kehopositiivisuutta mieluummin käytän termiä kehorauha, Emmi Nuorgam kertoo.

”Olin omaksunut lihavan tytön identiteetin”

Vuonna 2017 Jenny Lehtinen aloitti Yleisradiossa armolliseen ja pysyvään elämänmuutokseen tähtäävän Vaakakapina-projektin, joka laajeni omaksi televisio-ohjelmakseen. Vaakakapina oli alkusysäys kehopositiiviselle liikkeelle Suomessa. Se ravisteli myös minun ajatusmaailmaani.

Havahduin siihen, että olin omaksunut lihavan tytön identiteetin. Pyrin jatkuvasti tekemään pilkkaa omasta painostani. Puhumalla itsestäni rumasti ajattelin ehkä olevani muiden ikäviltä kommenteilta turvassa.

Nykyään en puhu kenenkään kehosta rumasti – en omastani, enkä toisen. Kehopositiivisuutta mieluummin käytän termiä kehorauha. Se tarkoittaa minulle armollista suhtautumista omaan kehooni. Minun ei tarvitse alleviivata tai pyydellä anteeksi kokoani. Minun ei tarvitse myöskään rakastaa kehoani, voin vain olla siinä.

Emmi Nuorgam päästi irti kehohäpeästä

Kehohäpeästä irti päästäminen on muuttanut elämääni monin tavoin paremmaksi. Enää en laihduta tammikuun alussa tai kuvittele aloittavani uutta elämää maanantaisin. Pukeudun niin kuin haluan. En mieti, hoikentaako kokomusta tai pystyraita. Liikuntaan on löytynyt uusi kipinä, sillä treenaan pysyäkseni terveenä, en laihtuakseni.

Tasapainoa minulle on tuonut myös oivallus siitä, etten olekaan hetero, vaan queer. On ollut vapauttavaa voida pukea päälle ihan mitä itse haluan sen sijaan, että yrittäisin näyttää miesten silmissä seksikkäältä. Viimeksi tänään kävin napapaita päällä kaupungilla.

Yhteiskunnassamme on edelleen valtavasti negatiivista kehopuhetta ja jopa läski­vihaa. Jo ihan pienille lapsille saatetaan kommentoida heidän syömi­siään tai painoaan. Monet julkisten tilojen tuoleista on suunniteltu niin, että niihin mahtuvat vain tietynkokoiset ihmiset. Vaatteita tehdään pääasiassa keskipainoisille. Muutos tapahtuu vasta, kun myös keskipainoiset havahtuvat epäkohtiin.”

X