Ensimmäiset Linnan juhlat järjesteli tosiasiassa eräs 23-vuotias Aino – nämä huippuhetket vuosien varrelta ovat ikuista historiaa

Ensimmäiset Linnan juhlat järjestettiin jo 104 vuotta sitten. Sen jälkeen tapojen muuttuminen, televisiointi ja kunkin presidentin oma linja ovat muuttaneet niitä.

Linnan juhlat tuovat silmiemme eteen mielikuvia Tonava kaunoisen tahtiin liihottelevista pariskunnista, suoraan salamavaloihin suunnitelluista, tyrmäävän upeista puvuista ja paikalla olevista julkkiksista.

Toisaalta moni juhlissa ollut – myös minä toimittajana siellä työskennelleenä – on kertonut myös saunamaisesta kuumuudesta ja välillä ahdistavaksi äityvästä tungoksesta.

Sellaiset Linnan juhlat nykyään ovatkin. Ennen moni asia oli toisin. Itsenäisyyspäivän vastaanottoa ei edes pidetty joka vuosi, vaan se saatettiin jättää välistä esimerkiksi tärkeän valtiovierailun vuoksi, kuten vuonna 1932, jolloin Ruotsin kruununprinssi Kustaa Aadolf vieraili Suomessa. Vuonna 1940 juhlat peruttiin presidentti Kyösti Kallion sairastuttua. Sen jälkeen ne olivatkin monta vuotta katkolla sotien vuoksi.

Vuonna 2013 Presidentinlinnan remontista johtunut juhlien siirtäminen Tampere-talolle tai muutaman vuoden takaiset koronasta johtuneet välivuodet eivät siis olleet mitenkään epätyypillisiä.

Kahvikutsuista tanssiaisiksi

Ensimmäisiä Linnan juhlia vuonna 1919 voi kuvata järjestelyiltään hyvin vaatimattomiksi. Leskimieheksi jäänyt presidentti K. J. Ståhlberg, joka tosin seuraavana vuonna avioitui mielitiettynsä, opettaja Ester Elfvingin kanssa, uskoi juhlien suunnittelun vanhimmalle tyttärelleen, 23-vuotiaalle Ainolle. Nuori nainen kestitsi noin 150 vierasta kahvilla ja makeilla leivonnaisilla.

Kolme vuotta myöhemmin juhlissa alettiin myös tanssia. Kieltolain kumoa­misen jälkeen juhlavieraille ryhdyttiin tarjoamaan alkoholijuomia, ensimmäisen kerran vuonna 1934 – joskin uskonnollisen Kyösti Kallion presidenttikaudella sekä tanssi että viinakset julistettiin väliaikaisesti pannaan. Pitkien ja ankeiden sotavuosien jälkeen juhliin kaivattiin taas piristystä. Vallankahvaa piteli silloin presidentti J. K. Paasikivi, joka kantoi mainetta tuikeana ja äkkipikaisena miehenä. Sen sijaan hänen aiemmin pankkineitinä toiminut Alli-vaimonsa, joka oli kokeillut siipiään jopa harrastajateatterissa, tunnettiin elämäniloisena juhlijana.

Niinpä Linnan juhliin ilmaantui siellä ny­kyäänkin nähtävä boolimalja, ja rouva Paasikivi oli ilmeisesti itse vaikuttanut juhlajuoman reseptiin.

Rouva Paasikivi tarttui tussiin ja retusoi itselleen toiveidensa käsivarret.

Lehtiväki päästettiin ikuistamaan juhlia, mutta ihan omin päin materiaalia ei saanut panna eteenpäin. Rouva Paasikivi nimittäin halusi tarkistaa kuvien retusoinnin. Erityisesti häntä kismitti, mikäli iän myötä jo hieman löystyneet käsivarsilihakset näkyivät kuvissa. Nykykielessä niihin viitataankin usein alleina. Vuonna 1953 rouva Paasikivi tarttui tussiin ja retusoi itselleen kuviin toiveidensa mukaiset käsivarret.

Kun Mauno Koivistosta tuli presidentti vuonna 1982, hänen Tellervo-puolisonsa olisi mielihyvin palauttanut itsenäisyyspäivän vastaanoton takaisin juurilleen, yksinkertaisiksi kahvikutsuiksi. So­siaalidemokraattisiin aatteisiin uskonut pariskunta halusi kitkeä kaiken elitistisyyden pois tapahtumasta, mutta yleinen mielipide soti sitä vastaan. Kansa halusi sirkushuvinsa.

Vuosien mittaan tilaisuus alkoi modernisoitua ja Alli Paasikiven esittelemän boolin ohella pöytään ilmaantui muun muassa viiniä sekä suolapaloja. Siitä huolimatta kahvikutsujen rooli näkyy Linnan juhlissa edelleen, etenkin sotaveteraaneille ja lotille järjestetyssä kahvitilaisuudessa.

Viime vuonna tasavallan presidentti Sauli Niinistö ja hänen puolisonsa tohtori Jenni Haukio järjestivät kahvitilaisuuden ensi kertaa ennen varsinaisia Linnan juhlia. Syyksi ilmoitettiin silloin terveysturvallisuus – vaanihan korona edelleen etenkin varttuneempaa väkeä.

Television seuratuin ohjelma

Koko kansan huvia Linnan juhlista tuli siinä vaiheessa, kun jokainen pääsi tiedotusvälineiden avustuksella seuraamaan, mitä juhlissa tapahtui. Vuodesta 1949 lähtien Yleisradio selosti radioaalloilla Linnan tapahtumia. Silloin pukuloiston saattoi vain kuvitella mielessään tai ihailla sitä jälkikäteen seuraavan päivän lehdestä.

Lisäksi Linnaan päästettiin filmiryhmiä. Niiden kuvaamia uutiskoosteita, joissa nähtiin presidenttipari tervehtimässä vieraita ja avaamassa tanssilattian, esitettiin sitten elokuvateattereissa muiden uutisfilmien ohella ennen illan varsinaista elokuvaa.

Joulukuu 1957 kuitenkin muutti kaiken, sillä silloin Linnan juhlista tehtiin ensimmäinen televisio-ohjelma. Sitä isännöivät Saara Palmgren ja ajan viihteen monitoimimiehenä tunnettu Niilo Tarvajärvi.

Televisiotekniikka ei tuolloin ollut kovinkaan kehittynyttä, ja kaikkien härveleiden siirtäminen Presidentinlinnaan lähetystä varten oli vaivalloista.

Osa teknisestä puolesta vastaavasta henkilökunnasta sai väristä parvekkeella pakkasessa, toiset taas työskentelivät Linnan ulkopuolelle parkkeeratussa vaunussa.

1960-luvun mittaan tekniikka kehittyi ja lähetyksistä tuli sulavampia. Ajan henki ei kuitenkaan suosinut niitä. Vasemmistolainen, etenkin opiskelijoiden keskuudessa suosittu liikehdintä leimasi juhlat eliitin porsasteluksi, ja ehkä juuri siksi presidentti Urho Kekkonen ei enää halunnut televisiokameroita Linnaan.

Suoran lähetyksen sijaan juhlista nähtiin vain tarkasti editoituja ohjelmia, joissa maan isä lausui vakavia sanoja itsenäisyydestämme.

Boolilasit kädessä poseeraavia kutsuvieraita – kutsuihan vuosina 1956–1982 maata hallinnut Kekkonen innokkaana ruumiinkulttuurin harrastajana sinne paljon urheiluväkeä ja älymystöön kuulunut Sylvi-vaimo kirjailijoita – ei varsinkaan 1970-luvun politisoituneina vuosina haluttu kansalaisille näyttää.

Mauno Koiviston kaudella saatiin tehdä taas suoria lähetyksiä. Lähetys alkoi saada nykyisen muotonsa, jossa juontajat jututtavat juhlivia julkkiksia. Ennalta-arvattavuudestaan huolimatta Linnan juhlien televisiolähetys nousee vuosittain katsotuimpien ohjelmien kärkikastiin.

Ajan henki

Vuosikymmenten mittaan Linnan juhlat ovat heijastaneet kuin ilmapuntarina ajan henkeä. Moni kauhistelee nykyään juhlapaikan ympärille kokoontuneita mielenosoittajia, mutta vuonna 1933 juhlat päätettiin perua siksi, että Suomi rämpi syvässä lamassa ja kansa oli tyytymätön herrojen tapaan hoitaa yhteisiä asioita.

Myös iloiset asiat ovat kertoneet ajan muutoksista. Vai mitä sanotte letkajenkan tahtiin rytyyttämisestä parketilla vuonna 1968 tai tasavallan prinsessana tunnetun Assi Koiviston vetämästä tiputanssista vuonna 1982?

Lisäksi yhteiskunnan muutokset ovat peilautuneet Linnan juhliin. Vielä vuonna 1992 sukupuolineutraalia avioliittolakia ei osattu edes ajatella, mutta silti presidentti Mauno Koivisto oli kutsunut kirjailija-kuvataiteilija Tove Janssonin yhdessä taiteilijapuolisonsa Tuulikki Pietilän kanssa juhliin. Sittemmin ajan kuluessa tilaisuudessa on nähty monia samaa sukupuolta edustavia pareja.

Linnan juhlat ovat läpileikkaus yhteiskunnastamme. Niitä ei ole pitkään aikaan voitu soimata eliitin kokoontumisajoiksi, sillä esimerkiksi presidentti Niinistön kaudella juhliin on kutsuttu vaikkapa koronataistelun eturintamassa työskennelleitä terveydenhuoltoalan ammattilaisia.

Harvapa varmaan panisi vastaan, mikäli postiluukusta jonakin marraskuisena päivänä putoaisi presidentinkans­liasta lähetetty kirjekuori.

Lähteenä käytetty Helinä Hirvikorven teosta Linnan juhlat kautta aikojen.

---

---