Julkkikset

Hodgkinin lymfooma ei muuttanut arvoja – huumori kannatteli Aliina ja Jani Halmetta vaikeina aikoina: ”Ei sairastaminen ylevöitä”

Mediapersoona Jani Halme ja hänen puolisonsa Aliina ovat hauskanpidon kannalla sekä töissä että vapaalla. Huumori kannatteli heitä silloinkin, kun Aliina sairastui vakavasti.
Teksti: Tiina Suomalainen Kuvat: Mikko Nikkinen, Lehtikuva

Matkalaukut olivat pakattuina ja passit niiden päällä odottamassa. Oli joulun aatonaatto vuonna 2016. Aliina ja Jani Halmeen piti seuraavana aamuna nousta koneeseen ja lentää kolmeksi viikoksi Karibialle lomalle.

Sattumalta Aliina huomasi kaulallaan patin. Se oli kivuton ja tuntui kovana ihon alla.

Terveyskeskuksesta heidät ohjattiin sairaalan päivystykseen. Päivystävä lääkäri esitti ensiarvionsa: kyseessä olisi mitä todennäköisimmin Hodgkinin lymfooma. Jani ei heti tunnistanut lymfooma-sanaa ja teki pikagoogletuksen. Kun kännykän näyttöön lävähti ”imusolmukesyöpä”, Janista tuntui kuin se, mitä tapahtui, ei olisi ollut heidän elämäänsä.

– Kuoleeko tähän? kysyi Aliina.

– Ei kovin todennäköisesti, vastasi lääkäri.

Niinpä he ajoivat kotiin ajatuksella, että kyllä tämä kestetään. He purkivat matka­laukut ja laittoivat passit kirjahyllyyn. Karibian-matka vaihtui epätietoiseen odotteluun ja tutkimuksiin Suomessa.

Aliina ja Jani Halme viihtyivät alusta asti yhdessä

Lomamatkan piti olla Halmeit­ten häämatka. Häitä oli vietetty aiemmin heinäkuussa. Paris­kunta oli tutustunut toisiinsa jo useita vuosia aikaisemmin Helsingin yössä.

– Se taisi olla kevättä 2007. Pyörimme paljon samoissa baareissa, ja meillä oli yhteisiä ystäviä. Alussa siinä oli jotain säätöä parisen vuotta, Jani muistelee.

– Ja sitten me alettiin olee, Aliina täydentää.

Aliina oli siihen aikaan 25-vuotias Sibelius-Akatemian opiskelija ja artisti, joka lauloi viiden naisen muodostamassa lauluyhtye Viidessä. 35-vuotias Jani työskenteli elokuva-alalla ja vastasi kotimaisten elokuvien levittämisestä Suomen sen ajan suurimmassa leffayhtiössä FS-Filmissä.

Myöhemmin Jani on tullut tunnetuksi mediapersoonana, joka on muun muassa toiminut Uutisvuodon kapteenina ja tehnyt palkittua Kotimaan katsaus -ohjelmaa. Tänä kesänä Jani oli mukana TV1:n ohjelmassa Entä jos?. Hän toimii myös luovana johtajana mediatoimistossa.

– Ikävää asiaa ei voi työntää pois mielestä, vaan se kalvaa, Aliina sanoo. Hän on antanut itselleen luvan ajatella sairautta erityisesti kontrollien lähestyessä.

– Ikävää asiaa ei voi työntää pois mielestä, vaan se kalvaa, Aliina sanoo. Hän on antanut itselleen luvan ajatella sairautta erityisesti kontrollien lähestyessä.

Aliina jätti työnsä artistina viitisen vuotta sitten ja on sen jälkeen keskittynyt pelkästään musiikinopettajan työhön.

Alusta asti Aliina ja Jani huomasivat, että he viihtyvät yhdessä hyvin. Heillä oli myös samanlainen huumorinmaku. Nimenomaan maku, sillä Jani korostaa, että huumorintaju ja -maku ovat eri asioita.

– Aliinan seurassa oli kivaa. Se on vaikeasti sanoitettava tunne. Mutta koko ajan tuntui siltä, että onpa tämä mukavaa eikä lainkaan hankalaa tai kiusallista.

Jani hurmasi Aliinan tarinaniskijätaidoillaan. Aliina kertoo nauraen, että vieläkin tulee noin kerran puolessa vuodessa uusi juttu. Vaikka on hän kyllä hyvä kuuntelemaan niitä vanhojakin juttuja.

– Huumorin lisäksi meitä on alusta asti yhdistänyt se, että nautimme ihmisten seurasta. Meillä on laaja ystäväpiiri, ja vietämme paljon aikaa myös molempien perheiden kanssa.

Suhteen alkuvuosina Aliinan ja Janin elämä oli hyvin vauhdikasta. Jani kutsuu noita vuosia elämäntilanteiden väliseksi ajaksi.

Hiljalleen suhde kypsyi ja vei avioliittoon asti. Häitä juhlittiin koko viikonloppu Parikkalassa, Janin kotikonnuilla Etelä-Karjalassa.

– Naimisiin meneminen ja juhlien järjestäminen tuntui verrattomalta idealta. Pidimme omannäköisemme häät, jotka juonsimme itse. Häävalssikin korvattiin kaikkien osallistujien yhteisellä huutokatrillilla. Paikalla oli sekä Helsingin että Savonlinnan jet set.

Halmeet suhtautuivat sairastumiseen ratkaisukeskeisesti

Aliinan sairaus varmistui Hodgkinin lymfoomaksi. Aliina kuvailee, että hetkessä tapahtui siirtyminen toiseen todellisuuteen, jota moni vakavasti sairastunut elää, mutta josta terveet eivät tiedä mitään. Jo viikko diagnoosista Aliina oli ensimmäisissä sytostaattihoidoissa.

Arki ei lopulta muuttunut paljon. Kuusi kuukautta kestäneiden hoitojen aikana Aliina kävi töissä liki normaalisti.

Halmeet suhtautuivat sairastumiseen ratkaisukeskeisesti. Isoimmat keskustelut käytiin käytännön asioista, kuten siitä, miten hoidot lutviutuvat muiden menojen kanssa.

– Toki vakavaan sairastumiseen liittyy pelkoja. Lääkärit olivat kuitenkin luottavaisia, ja hoito edistyi suunnitelmien mukaan. Hodgkinin lymfoomastahan parannutaan tosi hyvin, yli 80 prosenttia sairastuneista paranee, Aliina kertoo.

– Odottaminen oli pahinta, mutta onneksi täysi rähinä oli nopeasti päällä. Syöpäklinikan väki kertoi tarkkaan, missä mennään ja mitä tehdään. Sitä vain menee mukana ja pyrkii pysymään toimintakykyisenä. Kuulostaa jotenkin tylsältä, mutta ei siinä ehtinyt ajatella syntyjä syviä, Jani lisää.

Hoidot olivat ohi kesällä, ja elämä palautui normaaleihin uomiinsa.

Seuraavana keväänä tietokonetomografiakuvaus kertoi kuitenkin, että oli tapahtunut se, mitä ei olisi pitänyt tapahtua: Aliinan syöpä oli uusiutunut.

Jani muistaa olleensa Uutisvuodon viimeisessä lähetyksessä, kun Aliina soitti ja kertoi huonot uutiset. Jani oli lähdössä lähetyksen jälkeen suoraan Lontooseen. Hän lähtikin, sillä Aliina ei antanut muuta vaihtoehtoa.

Jani ei pelännyt Aliinan menettämistä edes pahimmassa vaiheessa

Pian selvisi, että tällä kertaa eivät riittäisi sytostaattihoidot kahden viikon välein, vaan nyt mentäisiin syvään päähän. Syksyllä 2018 pitkä ja rankka hoitojakso huipentui intensiivihoitoon, jonka aikana Aliina joutui olemaan sairaalassa kuukauden, osan aikaa eristyksissä.

Kun Aliinan syöpä uusiutui, Jani pysyi rauhallisena.

Kun Aliinan syöpä uusiutui, Jani pysyi rauhallisena.

Intensiivihoidossa Aliinan elimistöön tiputettiin sellainen määrä sytostaatteja, että hänen kantasolujaan piti ottaa talteen. Ne eivät olisi kestäneet rankkoja hoitoja.

– Elimistö ikään kuin resetoidaan nollatilaan, minkä jälkeen kantasolut palautetaan pakastimesta kroppaan. Rajuimmassa vaiheessa limakalvot, ruoansulatus, kaikki olivat ihan romuna, Aliina kertoo.

– Ruoka ja nesteet tulivat tipan kautta, ja minut oli lääkitty sellaiseen tilaan, etten tiennyt, onko yö vai päivä.

Jani vietti Aliinan luona aikaa joka päivä. Hän sanoo olevansa todella kiitollinen yhtiökumppaneilleen ja pomoilleen, jotka mahdollistivat sen.

Aliinan menettämistä Jani ei pelännyt edes pahimmassa vaiheessa.

– En tunnista ajatelleeni sellaista. Vaimoni oli vakavasti sairas, ja hänelle annettiin parasta mahdollista hoitoa. Ajattelin, että nyt suu suppuun ja tehdään, mitä käsketään. Järjettömimmistäkin asioista tulee normaaleja hyvin nopeasti. Aivotutkija osaisi varmasti kertoa, miksi näin on.

Aliina vertaa, että hänelle syksy 2018 ei ollut pelkäämisen, vaan selviytymisen ja sietämisen aikaa.

Toipuminen alkoi pienin askelin perusasioiden opettelusta

Kesken Aliinan rajuimpien hoitojen Janille tarjottiin radio-ohjelman tekemistä. Silloin Jani ajatteli, että nyt on liikaa lautasella. Aliina kuitenkin kannusti, että anna mennä vain. Niinpä Jani toimitti loppuvuoden Mailla ja Halmeilla -ohjelmaa Ylelle.

Lokakuun loppupuolella Aliina sai jo kokeilla autossa istumista.

Syksyn aurinko paistoi matalalta, kun hän istahti Toyotan etupenkille tippapulloineen, pipo päässä.

– Se oli tunteikas hetki. Piti ihan henkeä haukkoa, että pysyi toimintakykyisenä, Jani muistelee.

Aliina ja Jani Halme Linnan juhlissa joulukuussa 2018, jolloin rajuimmat hoidot olivat takanapäin.

Aliina ja Jani Halme Linnan juhlissa joulukuussa 2018, jolloin rajuimmat hoidot olivat takanapäin.

Kun Aliina vihdoin pääsi kotiin, he järjestivät pienet kestit. Aliina makasi sängynpohjalla ja kilisti ystävien kanssa samppanjalla. Harmi vain, että hoidot olivat runnelleet hänen makuaistinsa niin, että samppanja maistui ihan käyneeltä.

Toipuminen alkoi pienin askelin perusasioiden, kuten kävelemisen ja syömisen, opettelusta.

Itsenäisyyspäivänä Halmeet olivat jo Linnan juhlissa, Aliina ylväästi kaljussaan.

– Minulla oli tosi kiva blondi polkkamallinen peruukki. En kuitenkaan halunnut juhlia peruukki hiessä tai vinossa. Turbaaneja ja huiveja tykkään käyttää, mutta ne eivät taas sopineet asuuni lainkaan, Aliina kertoo.

Hodgkinin lymfooma ei muuttanut Halmeita

Muuttiko vakava sairastuminen Halmeita? Oppivatko he jotain itsestään tai toisistaan? Vastaus on ei. Ja ehkä se on juuri kaikista lohdullisinta: vaikka maailma vinksahtaa sivuraiteelle, elämä jatkuu kuten ennen.

– Ei sairastaminen ylevöitä, sairastaminen on kamalaa. Ei tullut isoja oivalluksia, arvot eivät menneet uusiksi, eikä tullut tarvetta tehdä isoja elämänmuutoksia. Pikemminkin olin onnellinen siitä, että pääsin takaisin omaan arkiseen elämääni. Tavalliset asiat ovat ihan parhaita, Aliina miettii.

”Ei sairastaminen ylevöitä, sairastaminen on kamalaa. Ei tullut isoja oivalluksia, arvot eivät menneet uusiksi. Olin onnellinen siitä, että pääsin takaisin arkiseen elämääni.”

– En usko oppineeni oikeastaan mitään, Jani sanoo.

– Aliinan sairastuminen ei johtunut mistään eikä se johtanut mihinkään. Tämä voi kuulostaa tylsän teknokraattiselta, mutta eivät vastoinkäymiset irrottaneet minusta mitään syvempiä taajuuksia.

Aliinan sairastuminen ei muuttanut myöskään parisuhteen dynamiikkaa. Halmeet toteavat, että heillä ei ole koskaan ollut mitään rooleja, ei ennen eikä jälkeen sairastumisen.

Jotain on kuitenkin toisin. Aliinan itsetuntemus karttui, kun hän näki, miten hän reagoi ja toimii vaikeassa elämäntilanteessa. Hän huomasi, että hän pärjää ja että hänen kroppansa selviytyy.

– Se on lisännyt arvostusta omaa kehoani kohtaan. Arvostan myös aikaani enemmän. Nykyään katson tarkemmin, kenen kanssa tai mihin viitsin aikaani käyttää.

Huumori ei kuollut tiukimmassakaan paikassa.

– Kerran Aliina selitti lääkepöllyissä aivan pokkana, että eräs yhteinen ystävämme ajaa juuri nyt ympäri Helsinkiä kaljaratikalla. Oli pakko purra huulta, etten olisi ratkennut nauramaan, Jani muistelee.

– Niin, pahimmassa vaiheessa emme nauraneet yhdessä, vaan sinä nauroit minulle, Aliina virnistää.

Rankat hoidot tehosivat, mutta epävarmuus ja säännölliset kontrollit ovat tulleet jäädäkseen. Niiden kanssa on vain opittava elämään. Viime joulukuussa Aliina kävi ensimmäisessä tietokonetomografiakuvauksessa toipumisensa jälkeen. Uutiset olivat hyviä: sairaus oli pysynyt poissa.

Vapaa-aikaa vietetään mökillä

Siniseltä talolta viettää loiva rinne lammen rantaan. Kevyt tuuli nostattaa vedenpintaan pieniä ryppyjä. Kesäpäivä täyttyy peippojen, pajulintujen, sinitiaisten ja pähkinänakkeleiden laulusta. Lammelta kantautuu isokoskelopariskunnan kurinaa, ja jossain kauempana kiljahtelee palokärki.

Ollaan Parikkalan Likolammella, Aliinan ja Janin mökillä. Täällä Halmeet viettävät kaikki kesät ja vapaa-aikaansa ympäri vuoden. Tänne he tulivat lataamaan akkuja myös Aliinan sairastaessa.

Aliina ja Jani pitelemässä Keinuminen sallittu-kylttiä. Aliinan ja Janin vapaa-ajan asunnolla Parikkalassa on lupa leikkiä.

Aliinan ja Janin vapaa-ajan asunnolla Parikkalassa on lupa leikkiä.

Alueen metsät, polut ja järvet ovat Janille tuttuja jo lapsuudesta, sillä hänen synnyinkotinsa on naapurissa. Siellä asuu edelleen hänen äitinsä.

– Oli liki uskomatonta, että löysimme mökin lapsuudenkotini naapurista. Olen ollut tässä talossa päivähoidossa, Jani mainitsee.

Juuriltaan eteläpohjalainen Aliina on solahtanut kivuttomasti eteläkarjalaiseen maisemaan ja meininkiin.

– Olemme Janin kanssa molemmat kasvaneet lammen ja järven välissä. Luontokokemusten arvostaminen on iän karttumisen myötä noussut uudelleen tärkeäksi, mutta vedessä pulikointi on ollut aina tärkeää elämänvaiheesta riippumatta.

Mökillään Halmeet kestitsevät laajaa ystäväpiiriään. Tavallisena kesänä ystäviä reissaa pääkaupunkiseudulta Kuutostietä pitkin Savonlinnaan Oopperajuhlille. Poikkeuskesänä heitä reissaa muuten vain.

– Tuntuu tosi mukavalta pitää pientä majataloa. Meillä on aina kahvi- ja kuoharivalmius olemassa. Aliina menee välillä paniikkiin, kun hän huomaa, että kuoharivarasto on laskenut alle säällisen tason. Onneksi Alko on tuossa lähellä, Jani virnistää.

Ystävien lisäksi Likolammella vierailee paljon sukulaisia, ja kahden talon välillä käy jatkuva trafiikki. Halmeet ovat panostaneet erityisesti ruoanlaitto- ja harrastepisteisiin. On grilliä, muurinpohjapannua ja Viipurista hankittu saslik-grilli. On vaijeriliukuja, suplautoja, uimarenkaita ja törmäilyvenelaivasto.

– Tykkäämme leikkiä. Olemme Janin kanssa onnellisessa asemassa, sillä saamme iloa sekä työstä että vapaa-ajasta. Elämä on oikeastaan aika viihtyisää, Aliina miettii.

Jani Halme, 46

Työ: Luova johtaja ja mediapersoona.

Perhe: Vaimo Aliina Halme ja kissa Urho Kekkonen.

Koti: Helsingin Käpylässä. Kakkoskoti Parikkalassa, jossa on edelleen kirjoilla.

Harrastukset: Paikallislehtien lukeminen.

Aliina Halme, 36

Työ: Musiikinopettaja Helsingin Rudolf Steiner -koulussa.

Harrastukset: Espanjan kielen opiskelu ja seurapelit.

Juttu on julkaistu Anna-lehdessä 31/2020.

X