Julkkikset

Koronapotilaita hoitavan Pippa Laukan suhde kuolemaan muuttui äidin menehdyttyä rintasyöpään: ”Tulevaisuutta ei voi kukaan ennustaa”

Lääkäri Pippa Laukka vaihtoi työpaikkaa julkiseen sairaalaan ja koronataistelun eturintamaan. Kuolema tai sairastumisen mahdollisuus eivät pelota Pippaa, joka on jo aikaisemmin kohdannut nämä asiat äitinsä rinnalla.

Teksti:
Annan Toimitus
Kuvat:
Kristiina Kurronen, Pippa Laukan Instagram

Pippa Laukka aloitti maaliskuussa työt sairaalan päivystävänä lääkärinä. Oma yksityisvastaanotto liikuntalääkärinä saa odottaa ainakin kesän loppuun asti.

Lääkäri Pippa Laukka vaihtoi työpaikkaa julkiseen sairaalaan ja koronataistelun eturintamaan. Kuolema tai sairastumisen mahdollisuus eivät pelota Pippaa, joka on jo aikaisemmin kohdannut nämä asiat äitinsä rinnalla.

Kuolema on ollut kevään aikana vahvemmin läsnä Pippa Laukan, 50, työssä kuin koskaan aiemmin. Liikuntalääketieteen erikoislääkäri Pippa tunsi kutsumusta osallistua koronaviruksen vastaiseen taisteluun ja vaihtoi maaliskuussa työnsä yksityiseltä lääkäriasemalta Uudellamaalla sijaitsevan julkisen sairaalan päivystykseen. Kun hän yhtenä maaliskuisena aamuna aloitti työvuoronsa, hän sai vastaansa tiedon neljästä yön aikana menehtyneestä koronapotilaasta.

– Se pysäyttää joka kerta, kun potilas menehtyy koronavirukseen. Väistämättä sitä ajattelee ihmistä, joka on elänyt elämäänsä tähän pisteeseen ja se päättyykin yhtäkkiä maailmanlaajuisen viruksen vuoksi.

Pipalle koronaviruksen aiheuttama covid-19-sairaus on kaikesta huolimatta yksi tauti muiden joukossa. Pelolle ei voi antaa valtaa, vaikka maailmalta on raportoitu tapauksia, joissa etulinjassa työskennelleitä sairaanhoitajia ja lääkäreitä on menehtynyt epidemian seurauksena.

– En pelkää koronaa, siihen sairastumista tai sitä, että menehtyisin siihen. En panikoi tai murehdi asioita muutenkaan elämässä, joten sen aika ei ole nytkään.

50-vuotias Pippa arvelee, että myös ikä vaikuttaa hänen ajattelutapaansa.

– Jos koronavirus sattuu omalle kohdalleni, niin sitten sattuu. Se kuuluu elämään, ettei koskaan tiedä huomisesta. Teen sen minkä voin ja noudatan suosituksia, mutta koronavirus ei vie minun yöuniani.

Pippa Laukka päivitti Instagramiin selfien työasussaan.
Pippa päivitti sosiaalisen mediaan selfien työasussaan.

Pippa Laukka: ”Syytin itseäni äidin kuolemasta”

Pipan suhtautuminen kuolemaan pohjautuu myös omaan henkilökohtaiseen menetykseen. Hänen äitinsä kuoli rintasyöpään 13 vuotta sitten 62-vuotiaana.

– Äidin menehtyminen auttoi minua ymmärtämään elämän rajallisuuden. En ollut koskaan ajatellut, että minulta voisi kuolla äiti. Sen jälkeen kuoleman lopullisuus konkretisoitui.

Pipan äiti sai kuulla sairastavansa pitkälle levinnyttä ja parantumatonta rintasyöpää toukokuussa 2007. Äidin toinen rinta oli poistettu puolitoista vuotta aikaisemmin, kun rutiinikontrollissa häneltä löydettiin kasvain, joka silloin määriteltiin rintasyövän esiasteeksi.

Rinnanpoiston jälkeen hän ei saanut muita hoitoja eikä hänelle määrätty seurantaa. Kovat vatsakivut paljastivat syövän levinneen kaikkialle hänen kehoonsa puolitoista vuotta rinnan poistamisen jälkeen.

– Äidin sairautta pidettiin aluksi liian kesynä tautina. Järkytys oli meille kaikille valtava. Sairauden piti olla jo selätetty, mutta yhtäkkiä oli aika suunnitella hautajaisia.

Pipan äiti menehtyi marraskuussa 2007.

– Syytin itseäni äidin kuolemasta. Lääkärinä koin, että minun olisi pitänyt osata kyseenalaistaa äidin saama hoito. Tuntui hyvin loukkaavalta, että aggressiivinen rintasyöpä luokiteltiin syövän esiasteeksi. Minun oli vaikea hyväksyä sitä.

Tapausta tutkittiin hoitovirheenä, mutta sitä ei todettu. Jälkeenpäin kävi ilmi, että sairaus oli niin aggressiivinen, että sen leviämistä ei todennäköisesti olisi voitu estää. Vaikka äiti olisi saanut kaikkia mahdollisia hoitoja alusta asti, se ei olisi muuttanut lopputulosta.

– Nyt äiti sai elää pitkän pätkän siinä uskossa, että hän on parantunut. Ehkä hänen elämänlaatunsa oli nyt pidempään parempi kuin silloin, jos hän olisi saanut hoitoja, jotka eivät olisi auttaneet.

”En halua kuluttaa elämää valittamiseen ja voivotteluun”

Menetyksen jälkeen Pippa oivalsi entistä vahvemmin, että kuolema on luontainen osa elämää.

– Äidin sairastumisen jälkeen kysyin, pelkääkö hän kuolemaa. Äiti sanoi, että ei pelkää, mutta ei haluaisi jättää meitä.

Toukokuussa 50 vuotta täyttänyt Pippa ymmärtää nyt ajatuksen.

– Haluaisin kovasti vielä elää, sillä oma taipaleeni on ihan kesken. Kaikkein kipeimmältä tuntuisi jättää tänne keskenkasvuiset tyttäreni, mutta tulevaisuuttaan ei voi kukaan ennustaa.

– Äidin kuoleman jälkeen olen vielä entistä enemmän yrittänyt elää hetkessä ja tätä päivää. Elämä on niin siistiä, että en halua kuluttaa sitä valittamiseen, voivotteluun ja pelkäämiseen.

Luit juuri lyhennelmän Annan 22/2020 kansijutusta, jonka on kirjoittanut Anneli Juutilainen. Miksi Pippa halusi työskennellä nimenomaan julkisessa sairaalassa? Miten perhe suhtautui siihen, että Pippa lähti hoitamaan koronapotilaita? Miksi julkkislääkärin rooli on sairaalassa tuntunut Pipasta kiusalliselta? Mikä Pippaa harmittaa nyt jälkeenpäin eniten siinä, miten hän toimi äitinsä sairastaessa syöpää? Lue koko juttu numerosta 22/2020 tai digilehdestä! Voit tilata digilehden täältä!

X