Julkkikset

Vanhempien varhainen kuolema ja oma syöpädiagnoosi horjuttivat Janina Fryn, 46, perusturvallisuutta: ”En enää turruta pelkojani”

Janina Fry, 46, pelkäsi jo uhraavansa itsensä surun ja pelon alttarille, kunnes havahtui. – Nykyisin teen joka päivä tietoisia valintoja, joilla vaalin henkistä hyvinvointiani, hän sanoo.
Teksti: Minna Juti Kuvat: Mirva Kakko, 

Aamulla yhdeksältä espoolaisella rannalla on hiljaista. Koronaepidemia on sulkenut kylmäuimareiden uimakopit ja monet uimarit ovat jääneet kotiin. Mallina, muusikkona, juontajana, muotisuunnittelijana ja Annan 360°-bloggarina tunnettu Janina Fry asuu kävelymatkan päästä rannasta.

Hän on pukenut uikkarin ulkoiluvaatteidensa alle ja riisuutuu nyt nopeasti. Arkailematta hän laskeutuu portaat veteen ja lähtee liukuun. Kaula pitkänä, pää villamyssyyn verhottuna hän ui parikymmentä metriä ennen kuin kääntyy takaisin laituria kohti.

– Uin tavallisesti noin 30 vetoa kerralla, hän sanoo.

Janina Fry kohentaa mielialaansa kylmäuinnilla

Janina pyrkii uimaan viitenä päivänä viikossa. Normaalioloissa, kun lapset aamulla lähtevät kouluun, hän pakkaa kassiin uimatossut ja -hansikkaat, uimapuvun, pyyhkeen, villasukat ja -pipon. Kassin hän jättää uimakoppiin ja lähtee kävelylenkille, jonka aikana saattaa ottaa myös muutaman juoksuaskeleen.

– Ennen uimista on hyvä lämmittää kehoa liikkumalla. Myös uimisen jälkeen pysyn liikkeessä, ettei kylmä yllätä.

Välillä uiminen onnistuu vasta illalla. Silloin Janina pyytää mukaansa joko 13-vuo­tiaan Sophian tai 9-vuotiaan Brandonin. Kun joku odottaa rannalla, Janinaa ei hirvitä mennä veteen pimeässä. Samalla ulkoilu­tetaan perheen pieni maltankoira Dusty.

Kylmässä vedessä uimisen hyödyistä on paljon tutkittua tietoa. Uiminen muun ­muassa lisää vastustuskykyä, laskee verenpainetta ja kuluttaa energiaa. Janinalle tärkeää on uimisen vaikutus mielialaan: Kylmä lisää ”mielihyvähormonin” eli endorfiinin eritystä. Suru, mielipaha ja pelot jäävät aaltoihin.

Katso video, jossa Janina esittelee uintiharrastustaan!

Janina Fry

– Olen tosi iloinen, että vihdoin viime syksynä uskaltauduin kokeilemaan kylmäuintia. Se kohentaa selvästi mielialaani, Janina Fry kertoo.

Surun voittaminen vaati elämänmuutosta

”Vanhempani kuolivat vähän yli kuusikymppisinä. Äitini oli rintasyöpään menehtyessään vasta 64-vuotias. Joka kerta, kun ajattelen häntä, muistan, miten terve hän oli aina ennen sairastumistaan. En ollut varautunut siihen, että menetän hänet näin aikaisin.

Vanhempieni kuoltua panin pääni pensaaseen. Sen sijaan, että olisin pysähtynyt tutkimaan ajatuksiani ja pitänyt huolta hyvinvoinnistani, juoksin ja touhusin. Välttelin tarvetta kohdata suruni ja pysähtyä tutkimaan sydäntäni. Pakenin mihin tahansa, mikä tuotti mielihyvää, kuten shoppailuun. Käyttäytymiseni sai jopa extreme-muotoja. Hain äärikokemuksia, kun esimerkiksi ajoin autolla liian lujaa.

Hyvin pian äidin kuoleman jälkeen sain itse rintasyöpädiagnoosin ja kuulin kantavani geeniä, joka altistaa rinta- ja munasarjasyövälle. Se johti isojen leikkausten sarjaan, jossa rintani poistettiin ja minulle rakennettiin uudet rinnat.

Kun pelkäsin kuolemaani, havahduin siihen, että minulla on lapset, jotka tarvitsevat minua vielä pitkään. Siitä lähtien ykköstavoitteeni on ollut vaalia terveyttäni ja hyvinvointiani rakkaimpieni takia.

”Kun pelkäsin kuolemaani, havahduin siihen, että minulla on lapset, jotka tarvitsevat minua vielä pitkään.”

Nykyisin teen joka päivä tietoisia elämäntapavalintoja, joilla huolehdin sekä henkisestä että fyysisestä voinnistani. Olen oppinut reagoimaan nopeasti ahdistukseen. Tunnistan pelkoni. En enää turruta niitä äärikäyttäytymisellä. Sen sijaan haen hyvää oloa ja mielenrauhaa muun muassa hiljaisuudesta ja liikunnasta.”

Janina tekee harjoituksia mielen tyhjentämiseksi

”Saavuttaakseni mielenrauhan olen tarvinnut ulkopuolista apua. Syöpädiagnoosini jälkeen kävin terapiassa, mutta se muuttui puhumisen noidankehäksi. Puhuin joka käynnillä suunnilleen samat asiat.

Viime kesänä kuulin tunne- ja tietoisuustyöskentelyn kouluttajasta ja hakeuduin hänen luokseen. Opin, että äärikäyttäytymisen taustalla on lähes aina se, että työnnämme todelliset tarpeemme syrjään ja hädässämme korvaamme ne addiktoivilla pakokeinoilla; syömme ja juomme liikaa, shoppailemme tai ripustaudumme toisiin ihmisiin. Kierteestä pääsee irti vain keskittymällä siihen, että päivittäin tekee oikeasti itselleen mielekkäitä asioita.

Kouluttajani sanoi, että ajatukset hallitsevat meitä liikaa. Jäämme niihin kiinni ja annamme niiden hallita mielialaamme. Usein voimme huonosti vain ajatustemme takia. Lopulta ne voivat jopa sairastuttaa meidät.

Janina Fry

Viime kesänä Janina Fry kuuli tunne- ja tietoisuustyöskentelyn kouluttajasta ja hakeutui hänen luokseen.

Meditatiivisin hiljentymisharjoituksin opettelin tyhjentämään mieleni ja olemaan ajattelematta mitään.

Ajatusten täydellistä hiljaisuutta täytyy harjoitella, ennen kuin se onnistuu. Käytännössä asetun lepoon, ankkuroidun itseeni ja keskityn tunnistamaan ruumiini mahdollisimman syvältä. Kun asetan sormenpääni vastakkain, tunnen miten elämä minussa kihelmöi joka solussa. Aistin värähtelyn jalkapohjia myöten ja tunnen olevani elossa.

Nykyisin pyrin ylläpitämään kehoyhteyttä koko valveilla olon ajan. Kalenterini piippaa kolmesti päivässä: oma aika! Hiljennyn silloin joka kerta itsekseni noin 15 minuutiksi.

Hiljaisuuden merkityksen oivaltaminen on opettanut minua myös olemaan yksin. Aikaisemmin minussa oli läheisriippuvuutta.”

Janina Fryn perhe

– Vietämme paljon aikaa perheen kesken. Tässä olemme Mallorcalla.

Liikuntaharrastuksissa omaa aikaa

”Olen aina pitänyt liikunnasta. Nykyisin harrastan uimisen ja lenkkeilyn rinnalla joogaa. Minulla on myös personal trainer, jonka luona salilla käyn joka viikko.

Treenatessani en tavoittele pienempää vaatekokoa vaan energiaa kuluttavaa lihasmassaa ja pidän huolta lihaskunnostani.

Liikuntaharrastuksissa on ihanaa myös se, että niiden parissa saan viettää omaa aikaa. Lapseni ovat nyt siinä iässä, että perhe tarvitsee minua. Liikkuessani olen yksin vain itseäni varten. Olen omassa onnellisuuden kuplassani, kun lenkkeilen pitkin merenrantaa. Välillä innostun valokuvaamaan kauniita maisemia tai rantakaislikon värejä. Se onkin oma lajini: juoksu ja kyykkykuvaus.”

Maltankoira Dusty

– Maltankoira Dusty tuo paljon iloa elämään.

Janina Fry: ”Vain ulkonäkö ei ole koskaan ollut minun juttuni”

”Vain ulkonäkö ei ole koskaan ollut minun juttuni. En ole ripustautunut sen varaan. Kokeilen kyllä mielelläni erilaisia elvyttäviä ja ylläpitäviä hoitoja. Syksyllä kävin kollageenisäikeitä aktivoivassa kasvohoidossa. Vastikään olin mikroneulauksessa. Oma juttuni on aina ollut hymy ja sen välittämä innostus ja säteily.

Minulla on paljon itseäni nuorempia ystäviä. Kun huomaan olevani seurassa kaikkia muita vanhempi, en anna sen häiritä. Ajattelen, että ikä ei ole rajoite uuden kokemiselle ja hyville asioille, vaan kaikki on aina mahdollista, jos vain muistaa nukkua tarpeeksi.

Tässä iässä ajatus kolmenkympin kriisistä naurattaa. Sen takia on ikävä huomata, että naisiin suhtaudutaan välillä niin kuin meillä olisi parasta ennen -päivämäärä. Olin nuorempana suunnittelemassa tv-ohjelmaa. Tuotantotiimissä pidettiin tärkeänä, että mahdollisessa sopimuksessani olisi ehto, etten tietyn iän jälkeen olisi jatkanut ainakaan ohjelman juontajana. Miksi ihmeessä kuvitellaan, että jotain voi tehdä vain tietyssä iässä?

Ikä kyllä muuttaa elintapoja. Nykyisin mietin entistä tarkemmin, milloin kannattaa lähteä viihteelle ja väsyttää itseään valvomalla. Hyvä uni vaikuttaa ulkonäköön mutta myös kaikkeen muuhun olemiseen. Väsymys laskee mielialaa.”

Janina Fry ja maltankoira Dusty

– Hymy on minun juttuni ja varmasti tärkeintä ulkonäössäni.

Janina on tajunnut, että elämällä ei kannata pelata uhkapeliä

”Iän myötä olen tajunnut, että elämää pitää kunnioittaa. Itsestään huolehtiminen on sitä. Isoisäni eli 93-vuotiaaksi. Hän heräsi aamuisin kuudelta, söi puuroa, purjehti ja hiihti. Hän eli terveellistä elämää ilman uhkapeliä terveydellä.

Omien vanhempieni sukupolvi omaksui aivan toisenlaiset tavat. Liikunta ei ollut heille harrastus, he olivat boheemeja. En moiti ketään, mutta joskus mietin, että olettivatko he saavansa elämältä jonkinlaista luottoa.

Toisaalta ymmärrän, että kaikkea ei voi kontrolloida. Vaikka kaiken menettämisen pelko motivoi minua pitämään itsestäni huolta, tiedän etten voi vaikuttaa kaikkeen. Siksi muistutan itseäni joka aamu kaikesta hyvästä, mitä minulla on. Kiitollisuus hellii sisintäni.”

Miten menee?

Hyvää juuri nyt: Olen innostunut Anna.fi:ssä ilmestyvästä blogistani. Kirjoitan jokapäiväisesta elämästä hyvää etsien. Iloitsen myös siitä, että vihdoin uskaltauduin kokeilemaan kylmäuintia.

Tässä olisi parannettavaa: Yleensä syön terveellisesti mutta sorrun usein suklaaseen. Ajattelen, ettei pieni makea silloin tällöin voi tehdä pahaa.

Tämä meni penkin alle: Tämän haastattelun jälkeen sairastuin flunssaan. En kuunnellut itseäni vaan olin liian pitkään ulkona viimassa. Kuume nousi 39 asteeseen. Lääkitsin itseäni kuumetta alentavalla särkylääkkeellä sekä inkiväärillä, sitruunalla ja sinkkiasetaatilla. Paranin muutamassa päivässä.

Juttu on julkaistu Annassa 14/2020.

X