Julkkikset

Kotiteollisuuden Jouni Hynynen: ”Seksi on tärkeä osa parisuhdettani”

Kun muusikko Jouni Hynysellä, 48, ja Mari-vaimolla on kahdenkeskistä aikaa, kumpikaan ei katso kelloa. – En voisi kuvitella seurustelevani ihmisen kanssa, jonka kanssa fyysinen vetovoima ei pelittäisi, Jouni sanoo.
25.6.2018 Teksti: Eveliina Lauhio Kuvat: Paula Kukkonen/Otavamedia, Jouni Hynysen kotialbumi

Rakkain arkirutiinini…

on ruoanlaitto. Kotona ollessani kokkaan koko perheelle: vaimolleni Mari Perankoskelle, 13-vuotiaalle tyttärelleni ja Marin 19-vuotiaalle pojalle. Laitan ruoaksi peruspöperöitä, kuten eri tavoin maustettua kanaa. Kotimme on täynnä ihmisiä, joille tulee helposti nälkäkiukku verensokerin laskiessa. Siksi ruoan pitää olla äkkiä pöydässä.

Työviikkooni kuuluu…

kesäkuussa julkaistun Muistikuvia-kirjani promoamiseen liittyviä haastatteluja, syksyllä ilmestyvän levyn miksausta, bänditreenejä ja keikkoja. Jengi luulee, että rokkarit makaavat päivisin sohvalla ja käyvät iltaisin soittelemassa. Ei se niin mene. Teen töitä usein aikaisesta aamusta iltamyöhään.

Olen vapaa-ajallani…

innostunut keilaamisesta. Pyrin käymään keilaamassa ainakin kerran viikossa vaimoni kanssa. Koska olemme molemmat hyvin kilpailuhenkisiä, yhteinen harrastus ei ole meille leikin asia. Monta kertaa keilausvuoro on päättynyt riitaan. Olemme molemmat kärkkäitä neuvomaan toista, mutta kumpikaan ei haluaisi ottaa palautetta vastaan. Välien hetkellisestä kiristymisestä huolimatta keilaaminen on minulle parasta rentoutumista.

”Olen perheemme ruokavastaava. Tässä valmistuu aamiainen koko porukalle New Yorkissa.”

Juuri nyt minua…

ei ärsytä mikään. Se on minulle harvinainen olotila ja luultavasti pitkän loman ansioita. Palasin hiljattain perheen kanssa lomareissulta New Yorkista ja Meksikosta. Yleensä minua ärsyttävät arjen pikkujutut kuten se, että Suomen televisioviihteen taso on surkea.

Käytän rahaa…

harkiten. En nauti säästämisestä mutta säästän siksi, että ahdistun, jos raha-asiani ovat hunningolla. Useita kertoja elämässäni on käynyt niin, että tilini on päässyt tyhjäksi. Silloin iskee paniikki. Olen saanut elää sekä runsaita että kitsaita vuosia. Pidän hyvänä, että olen nähnyt muusikon työstä myös nälkätaiteilijan puolen. Nykyään osaan arvostaa sitä, että minulla on varaa hankkia, mitä tarvitsen.

Hoidan ihmissuhteitani…

epäsäännöllisen aktiivisesti. Luovassa vaiheessa ollessani, esimerkiksi uusia tekstejä kirjoittaessani, uppoudun sisäiseen maailmaani. Silloin en ota kehenkään yhteyttä eikä minua saa puhelimella kiinni. Luomistyön aikana minulla on voimavaroja vain perheelleni. Sitten, kun töissä on toisenlainen vaihe, yritän olla mahdollisimman paljon läsnä ystävilleni.

”Lähdin Helsingistä työpäivän jälkeen Imatralle bänditreeneihin. Näytän yllättävän pirteältä.”

Huomioin kumppaniani…

Maria kehuilla, hellyydellä ja kahdenkeskisen ajan järjestämisellä. Olemme olleet kimpassa syksystä 2012 lähtien. Kun olemme kahdestaan, kumpikaan ei katso kelloa. Seksi on tärkeä osa parisuhdettani. En voisi kuvitella seurustelevani ihmisen kanssa, jonka kanssa fyysinen vetovoima ei pelittäisi.

Rentoudun juomalla…

alkoholia. Minusta on ihan höpötystä mennä kaverin kanssa kahville. Mieluummin menen viinille: lasillisen ääressä juttu luistaa ja on helpompi puhua syvällisistäkin asioista. Paras tapa tavata vanhaa ystävää pitkästä aikaa on ottaa kuppia yhdessä. Klisee viinanhuuruisesta rockelämästä pitää paikkansa. Bändikavereiden kanssa on kiva nollata keikkafiilikset viinilasin ääressä. Alkoholi on loistava aine – kunhan sitä osaa käyttää. Alkoholin nauttiminen ei saa vaikuttaa soittohommiin. Joskus aikoinani olen mokannut muutamia keikkoja esiintymällä humalassa.

”Näkymä on työpisteeltäni Hyvinkään Rockfestistä.”

Hoidan ulkonäköäni…

käymällä suihkussa ja pesemällä hampaani. En käytä ihonhoitotuotteita, sillä en ole tippaakaan kiinnostunut purnukoista. Hoitoainetta en käyttänyt edes silloin, kun minulla oli pitkä tukka.

Rakastan…

vaimoani, lapsiani ja keikkailua. Kuulostaa ehkä hölmöltä, mutta edelleen 48-vuotiaana minusta on nastaa istua jätkien kanssa keikkabussissa matkalla keikoille. Lavalle nousemisessa on yhtä kutkuttava tunne kuin urani alussa. Vaikka ikää karttuu ja selkäni välillä oikuttelee, tuskin koskaan kyllästyn keikkamuusikon elämään tien päällä.

Kommentit (1)

Kuinka tärkeä osa se todella huonojen levyjen julkaiseminen 2010-luvulla sitten on?




0



0

Kuinka tärkeä osa se todella huonojen levyjen julkaiseminen 2010-luvulla sitten on?




0



0

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *