Julkkikset

Lasten muutettua Hanna Brotherus löysi itsensä haikailemasta kotona pyjamahousuissa: ”Opettelen normaalia kanssakäymistä itsenäistyneiden lasten kanssa”

Oma aika ja vapaus eivät yllättäen olleetkaan Hanna Brotheruksesta pelkästään ihania asioita. Oli pakko opetella viihtymään yksin ja olemaan tarpeellinen vain itselleen.

Teksti:
Miia Siistonen
Kuvat:
Liisa Valonen, Hanna Brotheruksen Kotialbumi

– Olen vellonut niin paljon kuolemassa, että nyt haluan suunnata ajatukseni elämään, Hanna Brotherus sanoo.

Oma aika ja vapaus eivät yllättäen olleetkaan Hanna Brotheruksesta pelkästään ihania asioita. Oli pakko opetella viihtymään yksin ja olemaan tarpeellinen vain itselleen.


Lusikan kilahdus jäätelökupin reunaan saa sorinan sukujuhlissa vaimenemaan. Puheenvuoron saatuaan kymmenvuotias tyttö ehdottaa viattomasti: ”Mitä jos jokainen vuorollaan kertoisi, kuka oikeasti on?” Seuraa kiusaantunut hiljaisuus. Äidin posket punehtuvat, vanhempi sukulaismies siirtyy niska jäykkänä toiseen huoneeseen.

Pateettista ja naiivia, Hanna Brotherus myöntää nyt, yli neljäkymmentä vuotta myöhemmin. Silti hän on sitkeästi pyrkinyt säilyttämään lapsenomaisen kyvyn tarkastella itseään ja muita ihmisiä mahdollisimman paljaina, vailla rooleja.

Tanssijana ja koreografina tunnettu Hanna yllätti puolitoista vuotta sitten julkaisemalla autofiktiivisen teoksen Ainoa kotini. Romaani sisältää riipaisevan omakohtaisia kokemuksia muun muassa syömishäiriöstä. Tällä viikolla julkaistava Henkeni edestä jatkaa tunnustuksellista linjaa. Se kertoo ikääntyvän naisen suhteesta itseensä, läheisiinsä, kehonsa rappeutumiseen, kuolemaan.

Tilaa Anna ja jatka lukemista

Tämä artikkeli on tilaajille varattua maksullista sisältöä.

Tilaa Anna Kirjaudu

X