Julkkikset

Lasten muutettua Hanna Brotherus löysi itsensä haikailemasta kotona pyjamahousuissa: ”Opettelen normaalia kanssakäymistä itsenäistyneiden lasten kanssa”

Oma aika ja vapaus eivät yllättäen olleetkaan Hanna Brotheruksesta pelkästään ihania asioita. Oli pakko opetella viihtymään yksin ja olemaan tarpeellinen vain itselleen.

Teksti:
Miia Siistonen
Kuvat:
Liisa Valonen, Hanna Brotheruksen Kotialbumi

– Olen vellonut niin paljon kuolemassa, että nyt haluan suunnata ajatukseni elämään, Hanna Brotherus sanoo.

Oma aika ja vapaus eivät yllättäen olleetkaan Hanna Brotheruksesta pelkästään ihania asioita. Oli pakko opetella viihtymään yksin ja olemaan tarpeellinen vain itselleen.

Lusikan kilahdus jäätelökupin reunaan saa sorinan sukujuhlissa vaimenemaan. Puheenvuoron saatuaan kymmenvuotias tyttö ehdottaa viattomasti: ”Mitä jos jokainen vuorollaan kertoisi, kuka oikeasti on?” Seuraa kiusaantunut hiljaisuus. Äidin posket punehtuvat, vanhempi sukulaismies siirtyy niska jäykkänä toiseen huoneeseen.

Pateettista ja naiivia, Hanna Brotherus myöntää nyt, yli neljäkymmentä vuotta myöhemmin. Silti hän on sitkeästi pyrkinyt säilyttämään lapsenomaisen kyvyn tarkastella itseään ja muita ihmisiä mahdollisimman paljaina, vailla rooleja.

Tanssijana ja koreografina tunnettu Hanna yllätti puolitoista vuotta sitten julkaisemalla autofiktiivisen teoksen Ainoa kotini. Romaani sisältää riipaisevan omakohtaisia kokemuksia muun muassa syömishäiriöstä. Tällä viikolla julkaistava Henkeni edestä jatkaa tunnustuksellista linjaa. Se kertoo ikääntyvän naisen suhteesta itseensä, läheisiinsä, kehonsa rappeutumiseen, kuolemaan.

– Kirjoittaminen on minulle pyrkimystä sytyttää valoja mielen huoneisiin. Eivät romut nurkista mihinkään katoa, mutta kirjoittamalla teen ne näkyviksi. Silloin ongelmia voi työstää.

– Usein vain pää ja järki, kontrolloitu osa meitä, saa kukoistaa. Itse olen ikään kuin ylösalaisin. Luotan kehon viisauteen ja tunteeseen.
– Usein vain pää ja järki, kontrolloitu osa meitä, saa kukoistaa. Itse olen ikään kuin ylösalaisin. Luotan kehon viisauteen ja tunteeseen.

”Muutos on aina väkivaltaista”

Haluan kevään! Haluan minut takaisin! romaanin päähenkilö, keski-ikäinen nainen, parahtaa.

Neljännesvuosisadan ajan Hanna Brotheruksen identiteetti nojasi äitiyteen. Hän alkoi odottaa esikoistaan muusikkomiehensä kanssa heti valmistuttuaan Teatterikorkeakoulun tanssitaiteenlaitokselta. Lapsia syntyi neljä peräjälkeen, ja anarkistisesta opiskelijasta kuoriutui ylihuolehtiva lintuemo. Mutta ei Hanna pelkästään hiekkakakkuja taputellut. Aina ehtiessään hän toteutti taiteellista kunnianhimoa erilaisissa projekteissa, joihin lapsetkin usein osallistuivat.

– Ihan vapaaehtoisesti, hän huomauttaa.

Kaikki neljä tekevät edelleen taidetta. Johannes Brotherus tunnetaan Kuumaa-yhtyeen laulusolistina ja useista elokuvista, Amos nousi pinnalle Helsingin kaupunginteatterin Billy Elliot -musikaalin pääroolissa. Myös esikoinen Robert ja kuopus Elsa ovat näytelleet monissa produktioissa, ja Elsa julkaisi keväällä ensimmäisen singlensä.

Katraan tultua murrosikään taiteilijaperheessä kriiseiltiin. Oli syömishäiriötä ja päihdeongelmia, ja lopulta vanhempien avioero. ”Tuntuu kuin olisimme selvinneet tulipaloista, maanjäristyksistä ja heinäsirkoista”, Hanna kirjoittaa.

Kaikkien muiden tarpeet ajoivat äidin tarpeiden edelle. Toimiessaan ja suorittaessaan Hanna tunsi olevansa elossa, lepääminen unohtui. Se alkoi syödä sisältä.

Näin saat käyttöösi kaikki upeat edut

Annan tilaaja pääsee käsiksi kaikkiin klubietuihin.

Tilaaja: Kirjaudu tai luo tili tästä.

Kirjaudu

Mikäli et ole vielä tilaaja, tilaa Anna tästä.

Tilaa

Pulmatilanteissa ole yhteydessä asiakaspalveluun.

X