Kun second hand -yrittäjä Noora Hautakankaalle iskee epätoivon hetki, mies Eero Ukkonen auttaa häntä toimivaksi havaitulla tavalla: ”Puoliso on kantava voimani”

Noora Hautakankaan viiden vuoden uraan second hand -liike Reloven yrittäjänä on mahtunut ilon ja epäilyksen hetkiä. Kun epätoivo iskee, Nooran puoliso Eero Ukkonen tietää, mitä tehdä.

Olenko tekemässä ihan dorkaa ratkaisua? Noora Hautakangas mietti viimeisenä työpäivänään radiostudiossa viitisen vuotta sitten. Hän oli vuokrannut 330 neliötä tyhjää liiketilaa ja sanoutunut irti vakituisesta työstään. Epäilyksistä huolimatta ratkaisu oli hänelle ainut mahdollinen.

– Tunne oli polttava. Ajattelin, että nyt mä teen sen. Mitä tahansa tapahtuu, minä teen sen. Sitten vain lähdin.

Yritysideaansa Noora oli kypsytellyt useamman vuoden. Hän halusi oman pienen liikkeen, jossa pääsisi toteuttamaan intohimojaan: sisustamaan tilat kauniisti ja myymään second hand -muotia. Myymälään tulisi myös kahvila. Oikea nautintojen keidas siis!

Ensimmäiset vuodet yrittäjänä olivat kuitenkin jotain ihan muuta kuin nautiskelua. Noora teki töitä aamusta iltaa, ilman vapaapäiviä, eikä maksanut itselleen palkkaa. Alkuun toimisto oli henkilökunnan pukuhuoneen toisen vessan pöntön päällä. Vessan ovi ei mennyt kiinni, koska polvet ottivat vastaan.

Laajennus koronakriisistä huolimatta: ”Nyt kaikki paukut ovat kehissä”

Nykyään Nooran Relove-liikkeitä on kolme ja toimistollekin on vuokrattu omat tilansa. Työntekijöitä on yli 50. Koronapandemian aikana Noora on joutunut lomauttamaan henkilökuntaansa ja pitämään liikkeitään kiinni yhteensä 3,5 kuukautta. Huhtikuun jälkeen kaikki työntekijät ovat palanneet töihin ja lisääkin on palkattu.

Yrityksen laajentaminen osui kohtaan, jossa moni vaateliike on tyhjentänyt tilansa Helsingin ydinkeskustassa. Kivijalkaliikkeiden kriisistä huolimatta Noora uskoo siihen, että hänen liikkeisiinsä asiakkaat haluavat tulla paikan päälle fiilistelemään. Rahalliset riskit ovat kuitenkin suuret.

– Kuluerät ovat valtavia kuukaudessa. Nyt kaikki paukut ovat kehissä.

Aika ajoin iskee epätoivo. Silloin iloa pulppuava Noora muuttuu hiljaiseksi. Onneksi Nooran puoliso Eero Ukkonen yleensä huomaa, milloin on aika tehdä lista.

– Listaamme yhdessä paperille asiat, jotka ahdistavat minua. Sitten on helppo huomata, että kyllähän näistä selvitään. Puoliso on minun kantava voimani.

”Välillä mietin, teenkö oikeita ja järkeviä asioita, jos siirtelen kukkaa paikasta toiseen”

Vapaa-aikaa Nooralla ei juuri ole. Oma hyvinvointi on retuperällä, pientä migreeniä puskee tälläkin hetkellä.

– Tämä työ antaa niin paljon, etten malta lopettaa! Teen töitä intohimolla ja hyvällä fiiliksellä ja vasta, kun pysähdyn, huomaan, miten puhki olenkaan.

Eniten Noora Hautakangas nauttii siitä, kun pääsee pähkäilemään somistusta yhdessä tiimin kanssa.

– Välillä mietin, teenkö oikeita ja järkeviä asioita, jos siirtelen yhtä kukkaa paikasta toiseen. Pitäisikö minun olla toimistolla pyörittämässä exceliä? Mutta kun se pähkäily on juuri sitä, mitä rakastan! En perustanut tätä yritystä sen vuoksi, että voisin istua toimistolla.

Juuri sitä ”kukkapurkkien veivailua” hän rakasti jo nuorena. Yläasteaikoina hän veivaili oman huoneensa sisustusta jatkuvasti. Nuoresta saakka hän on myös penkonut kirppiksiä. Etelä-Pohjanmaalla oli paljon navettakirppiksiä, ja niissä käyminen oli kuin aarrejahtiin olisi päässyt.

Noora Hautakangas: ”Second hand -vaatteitakin pitäisi ostaa vain tarpeeseen”

Viimeisen vuoden aikana moni muukin on ymmärtänyt kierrätysmuodin arvon. Bisnes on suorastaan harpannut eteenpäin. Siinä kehityksessä Nooralla on ollut oma osuutensa.

– On hienoa huomata, että olen voinut tehdä jotain sellaista, joka antaa muille suunnan. Olemme toimineet pioneereina, Noora iloitsee.

– Vielä kun ymmärrettäisiin, että myös second hand -vaatteita pitäisi ostaa vain tarpeeseen – eikä siksi, että ne ovat edullisia. Siten myös vaatteiden valmistajat saisivat uuden suunnan. Kaikkien vaatteiden pitäisi olla niin laadukkaita, että ne kestäisivät kierron.

Omana tulevaisuuden tavoitteenaan Nooralla on irrottaa napanuora yrityksestään. Parhaillaan hän opettelee delegoimaan ja luopumaan osasta tehtäviään, jotta voisi joskus pitää vaikkapa vapaan viikonlopun.

– Nyt olen päässyt siihen pisteeseen, että olen palkannut toimistoon ihmisen, joka rakastaa sitä puolta tässä työssä. Ja siksi voin välillä pyöritellä vähän niitä kukkapurkkejakin.

.

Artikkeli on julkaistu lyhyempänä versiona Annassa 22/2021.