raija oranen annassa
– Olen pohtinut sitä, minne haluaisin itseni haudattavan. En ole kotonani oikein missään. Matojen syötäväksi en ainakaan halua, ei kiitos.
Julkkikset

Kuolemanpelkoaan pohtinut Raija Oranen: ”En pidä ihan terveellisenä sitä, että ihminen alkaa suunnitella omia hautajaisiaan”

Apeana ja alakuloisena kirjailija Raija Oranen, 70, sen tuntee. Kuolemanpelon. Poismeno ja siihen liittyvät käytännön asiat mietityttävät Raijaa.
Teksti: Iina Alanko Kuvat: Heli Hirvelä/Otavamedia

Elämän loppuminen tulee kirjailija Raija Oraselle mieleen yhä useammin.

– Uskon, että kaikki ihmiset kokevat kauhua kuolemaa kohtaan. En usko, että Esko Valtaojakaan on sen kanssa ihan sinut, vaikka sanookin, että sitten elämä vain loppuu. Esko on vielä nuori – katsotaan, mitä se kymmenen vuoden päästä miettii.

Kuoleminen sinänsä ei pelota Raijaa, vaan elämän loppuminen.

– Ihmisen tragedia on se, että hän tietää kuolevansa. Tämä tietoisuus synnyttää ajatuksen ja toiveen siitä, että olisi olemassa jumala ja taivas. Että elämä ei päättyisikään vaan jatkuisi jossain toisessa muodossa. Tätä lohtua ihminen välttämättä tarvitsee. Ja siitä syntyvät uskonnot.

Raijaa uskonnot eivät kuitenkaan lohduta.

Kuolemaan liittyvä konkretia tuntuu Raijasta kaukaiselta ja vähän makaaberiltakin.

– En pidä ihan terveellisenä sitä, että ihminen alkaa suunnitella omia hautajaisiaan. Jos minä alan sellaisia ajatella, katkaisen ajatukset ja otan äkkiä lisää unilääkettä.

Joskus, oikein pahana päivänä, Raija on kieltänyt Jyrkiä järjestämästä hänelle minkäänlaisia hautajaisia.

– Sitten Jyrki sanoo, että no, no.

Ajatukset kuolemasta hiipivät mieleen väsyneenä

Pariskunnan suurin huoli on tällä hetkellä se, onnistuvatko he myymään Mäntsälässä ja Hirvensalmella pitkään kaupan olleet järvenrantakiinteistönsä pois, jotta ne eivät jäisi kiusaamaan jälkipolvia.

Maantieteeseen ja paikkaan liittyy toinenkin ongelma.

– Olen pohtinut sitä, minne haluaisin itseni haudattavan. En ole kotonani oikein missään. Matojen syötäväksi en ainakaan halua, ei kiitos. Enkä kyllä halua kenenkään lipaston päälle tuhkauurnassa. Ehkä tuonne pihalle sitten, Raija sanoo ja katsahtaa ikkunasta ulos hämärtyvään iltaan.

Ajatukset kuolemasta hiipivät mieleen silloin, kun Raija on väsynyt ja alakuloinen.

Unettomuus alkoi vaivata Raijaa kolme vuotta sitten, kun hän lopetti pitkäaikaisen masennuslääkkeiden käytön.

– Jos onnistuu erilaisilla aineilla nukkumaan, kuolemanpelkokin hellittää. Nyt tuntuu, että pahin unettomuus alkaisi olla ohitse, valoa näkyy jo.

Luit lyhennelmän Annan jutusta, jossa kirjailija Raija Oranen kertoo muun muassa kauneusleikkauksistaan ja yksinäisyyden ja ulkopuolisuuden kokemuksistaan. Lue juttu Annasta 51-52/2018. Tilaa lehti tai osta digilehden lukuoikeus täältä!

Raija Oranen, 70

Perhe: Aviomies Jyrki Oranen ja Topi-koira. Pojat Jirimiko ja Oskari perheineen, neljä lastenlasta.

Koti: Rivitaloasunto Veikkolassa.

Ajankohtaista: Helmikuussa ilmestyy kunnallispolitiikkaan sijoittuva satiiri Selvä peli, tekeillä kirja Mauno Koivistosta.

X