Laura Malmivaara toivoo, että kohussa katkenneet ystävyyssuhteet palautuvat: ”Nyt minulla on jo voimia selvittää asioita ja rakentaa, jos jotain on mennyt rikki”
Laura Malmivaara kirjoitti romaanin siitä, mistä hän ei kolme vuotta sitten pystynyt puhumaan. – Yhteydenpito joihinkin ystäviin on jäänyt, mutta toivottavasti ystävyys on tallella.
– Yhtäkkiä olikin tärkeää, kenellä on oikea arvomaailma, ja millä puolella kukin on.
Laura Malmivaara kirjoitti romaanin siitä, mistä hän ei kolme vuotta sitten pystynyt puhumaan. – Yhteydenpito joihinkin ystäviin on jäänyt, mutta toivottavasti ystävyys on tallella.
Hyvin haudutettua spelttipuuroa ja mustaa kahvia. Kello on kymmenen aamulla, ja tapaamme Ipi Kulmakuppilassa Helsingin Porthaninkadulla.
– Täällä on valoisa tunnelma, olen käynyt täällä joskus aamupuurolla, kertoo näyttelijänä ja valokuvaajana tunnettu Laura Malmivaara.
– Jännittää ja olen vähän herkillä mutta sisältä rauhallinen.
Lauran esikoisromaani Vaiti julkaistiin juuri. Keskustelu on ollut myönteisempää kuin hän pelkäsi. Laura on ollut varovainen, koska romaani on autofiktiivinen. Nimi viittaa siihen, että Laura pysyi vaiti, kun hänen ex-miehensä ja tyttäriensä isä, ohjaaja Aku Louhimies oli työmenetelmiinsä liittyvän kohun kohteena kolme vuotta sitten. Nimi viittaa myös itsensä pienentämiseen, siihen, että varsinkaan naisten ei ole perinteisesti sopinut tehdä itsestään numeroa.
– Kirjoitan äidistäni, jota hyljeksittiin lapsena, koska hän oli jehovantodistajan tytär. Hänelle sanottiin usein ’vaiti’, ja käskyä tehostettiin nostamalla etusormi kiinnipuristettujen huulien eteen.
Laura sanoo pyrkineensä aina olemaan avoin, mutta kolme vuotta sitten hän vaikeni.
– Tilanne oli ahdistava. Ymmärsin keskustelua, mutta koin olevani ristiriitaisessa tilanteessa.
Laura Malmivaara toivoo, että vanha ystävyys on yhä tallella
Laura Malmivaara halusi purkaa oman kokemuksensa tyttärien isään liittyneestä kohusta, ja se yhdistyi luontevasti äidin tarinaan, suvun naisten ketjuun. Omasta kokemuksesta kirjoittaminen oli puhdistavaa, mutta samalla Laura tuli kertoneeksi myös läheisistään. Kuinka paljon heistä voi kirjoittaa? Miten pujotella totuuden ja kuvitellun välissä?
– Äiti on aika isossa osassa kirjassa, ja uskon, että hän on jopa kiitollinen siitä, että hänen työläissukunsa tarinat kiehtoivat minua yhtä lailla kuin isän puolen Malmivaaran pappissuku.
Ex-mies tiesi, mitä on tulossa, ja Laura jutteli myös tyttäriensä, varsinkin esikoisen, 17-vuotiaan Alman, kanssa monistakin yksityiskohdista. Ystäviensä kanssa hän puhui tuntemuksistaan ehkä liiankin vähän. Monet Me too -aktiivit ovat Lauran ystäviä, mutta perheen takia hän pysyi vaiti.
– Törmäsin ensimmäisen kerran siihen, että ystävyyteen tulee ideologisia sävyjä. Yhtäkkiä olikin tärkeää, kenellä on oikea arvomaailma, ja millä puolella kukin on.
”Olen laskenut suojaukseni, enkä ole enää puolustuskannalla.”
Laura myöntää olleensa aina huono käsittelemään konfliktitilanteita, ja kohun keskellä hän tunsi epäonnistuneensa ystävyyssuhteiden hoitamisessa.
– Liian usein olen vain ajautunut ja antanut tilanteen hiipua.
Kirjoitusprosessi oli kuitenkin terapeuttinen.
– Olen laskenut suojaukseni, enkä ole enää puolustuskannalla eri mieltä olevia kohtaan. Nyt minulla on jo voimia selvittää asioita ja rakentaa, jos jotain on mennyt rikki. Yhteydenpito joihinkin ystäviin on jäänyt, mutta toivottavasti ystävyys on tallella, ja ehkä osaan tulevaisuudessa olla entistä avoimempi.
Laura elää uusperheessä, johon kuuluvat kahden teini-ikäisen tyttären lisäksi puoliso Sami sekä tämän alakoululainen tytär. Heitä ei ole kirjassa. Lauralle itselleen valinta oli selvä.
– Romaaniin rajautui vain se, mikä on tarinan kannalta olennaista. Sami on aina kannustanut minua kaikessa ja uskonut minuun myös kirjailijana. Hän on turvallinen, lämmin, kannustava, viisas, luotettava, rakas… Meillä on tilaa yksityisyydelle ja silti vahva keskinäinen yhteys. Ehkä tärkeintä on juuri oma liikkumavara ja silti turvallisuus. Samin kanssa tunnen olevani täysin turvassa.
Kommentit
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous