Julkkikset

Leena Uotila kieltäytyi aiemmin ajattelemasta ikääntymistä ja kuolemaa: ”Ehkä siinä on jotain taikauskoa”

Valmistautuminen elokuvarooliin sai näyttelijä Leena Uotilan, 72, pohtimaan elämän rajallisuutta. Aiemmin hän on työntänyt asian pois mielestään. – Kerta kaikkiaan kieltäydyn ajattelemasta ikäviä asioita.

Teksti:
Sanna Wirtavuori
Kuvat:
Sampo Korhonen, Om-Arkisto

Leena Uotila

Valmistautuminen elokuvarooliin sai näyttelijä Leena Uotilan, 72, pohtimaan elämän rajallisuutta. Aiemmin hän on työntänyt asian pois mielestään. – Kerta kaikkiaan kieltäydyn ajattelemasta ikäviä asioita.

Virallisesti Leena Uotila on eläkkeellä Helsingin kaupunginteatterista, mutta hän tekee vielä töitä kuten monet muutkin ikäisensä ja vanhemmatkin näyttelijät.

Vapaana näyttelijänä hänen on ollut kuitenkin vaikea löytää balanssia.

– Hetkittäin tuntuu, että minut on unohdettu, ja hetkittäin töitä on liikaakin. Välillä olen muutamia päiviä tai viikkoja eläkkeellä, Leena kertoo helsinkiläisen Korjaamon kahvilassa aurinkoisena joulukuun päivänä.

Ikääntymistä ei ole kiva ajatella

Viime keväänä ja kesänä Leena ei ollut eläkkeellä, sillä häntä työllistivät Pamela Tolan ohjaaman Teräsleidit-elokuvan harjoitukset ja kuvaukset. Mitä nämä Teräsleidit oikein ovat?

– Jos tätä olisi kysytty aiemmin, olisin konkreettisena ihmisenä sanonut, että metallitehtaassa työskenteleviä, itsenäisiä ja vahvoja naisia, Leena Uotila vastaa.

Nyt Teräsleidit tarkoittaa hänelle tammikuussa ensi-iltansa saavaa elokuvaa, joka kertoo kolmen vanhan sisaruksen railakkaasta pakomatkasta ja elämänvalintojen tilityksestä. Leena esittää siskoksista nuorinta, 75-vuotiasta Inkeriä, joka pohtii, mitä elämässä on jäänyt kokematta.

Kuvaukset näyttelijäkollegoiden Seela Sellan ja Saara Pakkasvirran kanssa olivat hauskoja, mutta huumorista huolimatta rooli oli ajoittain rankka.

– Välillä uitiin aika syvissä vesissä. Kyse on sentään ikääntymisestä ja elämän rajallisuudesta, hän kertoo.

Rooliin oli helppo samastua. Pian Leena kuitenkin naurahtaa ja lisää, että ikävä kyllä.

– Paljon oli tuttua. Oli hämmentävää tunnistaa joitakin piirteitä itsessäni. En yleensä mieti ikääni, elämän rajallisuutta tai kuolemaa. Ehkä siinä on jotain taikauskoa, mutta kerta kaikkiaan kieltäydyn ajattelemasta ikäviä asioita.

– Suhtaudun vanhuuteen Tuulen viemää -elokuvan sankarittaren Scarlett O’Haran filosofialla: En ajattele sitä tänään, ajattelen sitä huomenna, Leena Uotila sanoo.

Entä minkä ikäiseksi hän itsensä tuntee?

– Olen saanut olla terve ja olen aina ajatellut olevani vähän vuosiani nuorempi… Sanotaan, että olen mieleltäni 57-vuotias, Leena sanoo ja miettii pitkään, onko olemassa mitään, mitä hän ei voisi iän vuoksi enää tehdä.

– Juoksen edelleen kadun yli ja aidan ali, jotta ehdin ratikkaan. Se on ehkä hiukan hankalampaa kuin ennen varsinkin reppu selässä, mutta pystyn yhä siihen… Mutta laulajaa minusta ei voi tulla, koska äänihuuleni eivät kuulemma enää toimi samoin kuin nuorella ihmisellä.

Leena Uotila on huomannut olevansa välillä liian kiltti

Roolihenkilön tarina sai Leenan pohtimaan myös omaa nuoruuttaan ja valintojaan: olenko hukannut vuosien varrella jotain nuoruuden pyrkimyksistä?

– Olin yhteiskunnallisesti kapinallinen, osallistuva. Se oli sellaista 1960-luvun lopun iloista radikalismia, kyllä me yritimme parantaa maailmaa. Opiskelin vuoden verran tv-työtä ja taideaineita, mutta näytteleminen oli koko ajan mielessäni. Kaikki oli kohdallaan, kun pääsin teatterikouluun.

Omien haaveidensa eteen Leena ei ole luopunut mistään.

– Olen unelma-ammatissani enkä ole tehnyt sen eteen mitään isoja uhrauksia tai valintoja, joita katuisin. Olen saanut elää omannäköistä elämää, joten siinä mielessä olen erilainen kuin roolihenkilöni.

Mutta kyseisen roolihenkilön tarinassa on monia pienempiä asioita, jotka ikäpohdintojen lisäksi iskivät aika syvälle:

– Inkerin on vaikea sanoa ei, ja minulla on hiukan sama vika. Olen kiltti ja annan toisinaan liian helposti periksi. Asetan joskus läheisten menot omien menojeni edelle, Leena Uotila myöntää.

Siitä huolimatta Leena on huomannut olevansa sikäli teräsleidi itsekin, että hän on aika itsepäinen eikä häntä pysty noin vain alistamaan.

– Ehkä vahvinta minussa on yksin pärjääminen.

Kuinka Leena Uotila sitten neuvoisi eksyksissä olevaa rooliminäänsä, jos tämä olisi hänen ystävänsä oikeassa elämässä?

– Sanoisin, että pidä ittestäs kiinni. Se on hyvä neuvo kenelle tahansa.

X