Julkkikset

Manuela Bosco ja Tuure Kilpeläinen kertovat olevansa vahvoja, hyviä vastuksia toisilleen: ”Kumpikaan ei mene toisen edessä kyykkyyn”

Muusikko Tuure Kilpeläisen ja kuvataiteilija Manuela Boscon perheen yhteiselo ei ole aina helppoa, mutta ei sen tarvitsekaan olla. – Helppo ei tarkoita samaa kuin merkittävä. Ja suhteemme on meille erittäin merkittävä, Manuela sanoo.
6.10.2019 Teksti: Rosanna Marila Kuvat: Sampo Korhonen

Tämä aviopari vaikuttaa siltä, että heillä on hyvä olla yhdessä. Kun näyttelijä-kuvataiteilija Manuela Bosco, 37, ja muusikko Tuure Kilpeläinen, 49, puhuvat toisilleen, he ovat rentoja ja vitsailevat vähän väliä.

– Pintatasolla ja arjessa välillämme saattaa hetkittäin olla kitkaa, mutta ydintasolla meillä on todella syvä yhteys, Manuela kuvailee.

Tuure ja Manuela ovat olleet naimisissa reilun vuoden. Helmikuussa syntyi parin yhteinen tytär. Uusperheeseen kuuluvat myös Tuuren 12- ja 15-vuotiaat tyttäret ja Manuelan 3-vuotias poika sekä 5-vuotias tytär.

Perhe asuu Helsingin keskustassa. Isossa kerrostaloasunnossa huoneet ovat värikkäitä ja pinnat tunnelmallisesti kuluneita. Sisään astuessa tuntuu kuin kävelisi keskelle italialaista, romanttista maalaistaloa.

Normaalisti olohuonetta koristaa Manuelan värikäs maalaus, mutta parhaillaan se ja 14 muuta hänen työtään ovat esillä neljän eri kuvataiteilijan yhteisessä Grande Famiglia -taidenäyttelyssä Gumbostrand Konst & Formissa Sipoossa. Ne Manuela on maalannut omassa ateljeessaan, joka sijaitsee vain kivenheiton päässä kotoa.

Normaalisti Manuela maalaa noin neljänä päivänä viikossa, mutta parhaillaan hän on äitiyslomalla, joten omat luomisen hetket rajoittuvat noin yhteen kertaan viikossa.

– Koska minulla on kolme pientä lasta, tiedostan, etten voi juuri nyt täyttää kaikkia omia tarpeitani. Onneksi olen hyvä organisoimaan. Urheilutaustani auttaa, sillä juoksijan maailmassa kaikki oli aikataulutettua, Manuela muistelee.

– Tarkan suunnittelun avulla pääsen purkamaan luovuuttani pienissä annoksissa. Se, että kalenterissa on varattuna minulle omia tunteja, on pakollista jaksamiselleni.

 Esiintyjän kirous

Tuure uskoo, että hän on pariskunnasta se, joka tarvitsee enemmän aikaa ja tilaa itselleen. Manuela kuitenkin huomauttaa, että hänellä on rauhalle yhtäläinen tarve, mutta vauva-ajan vuoksi se ei juuri nyt realisoidu.

– Ihailen sitä, ettei Manuela ole olosuhteiden uhri. Hän valittaa hyvin harvoin. Manuela on opettanut minulle, että kyse on valinnoista. Vaikka väsyttäisi, ei tarvitse marmattaa, kun tiedostaa, että me olemme itse valinneet tämän tien, Tuure toteaa.

Aina yhteiselo ison lapsikatraan kanssa ei etene seesteisesti. Vaikeimpia ovat pariskunnan mukaan sunnuntait.

Kun Tuure lauantai-iltaisin paistattelee valokeilassa ja yleisön aplodeissa yhdessä ”toisen perheensä” eli Kaihon Karavaani -bändin kanssa, hän tuntee itsensä kaikkivoivaksi. Intensiivistä tunnetta seuraa kuitenkin väistämättä pudotus ja tyhjyys.

– Esiintyjän työn kirous on se, että putoat korkealta vuoren huipulta valtavaan, henkiseen kuoppaan. Kotiin tullessani olen surkeana ja haluan vain vetäytyä. Toki se menee aina ohi ja olen siihen tottunut, mutta se kuluttaa, Tuure myöntää.

– Meistä molemmissa on perhe-elämän lisäksi myös erakkopuoli. Tarvitsemme omaa tilaa ja yksinoloa, että ehdimme kuulla omat ajatuksemme. Sen jälkeen sitten kerromme toisillemme, mitä tuolloin ajattelimme.

Manuelan mukaan perheen yhteiselo ei ole aina helppoa, mutta ei sen tarvitsekaan olla.

– Helppo ei tarkoita samaa kuin merkittävä. Ja suhteemme on meille erittäin merkittävä.

Manuela ja Tuure löivät hynttyyt yhteen – monellakin tapaa

Myös ammatillisessa mielessä pari on lyönyt hynttyyt yhteen, sillä he ovat juuri lanseeranneet oman Boskil-merkkinsä alla huiveja, koruja ja kodintekstiilejä. Ensin Manuela ja Tuure suunnittelivat yhdessä vaatteita, kuten Tuuren Vain elämää -ohjelmassa ja keikoilla nähdyt esiintymisasut. Lopulta huivit olivat ”yksi muoto, joka halusi tulla ulos”.

Alkuperäinen idea oli Tuuren, toteutus Manuelan, sillä tuotteiden pinnat on poimittu hänen maalauksistaan.

– Halusin tuoda taidettani helpommin jaettavaan ja edullisempaan muotoon, Manuela sanoo.

Tuuren taiteellisuus purkautuu puolestaan lauluja säveltämällä ja niiden tekstejä kirjoittamalla. Tällä hetkellä hän on tienristeyksessä: hän on huomannut, että yksinäisyydestä ja irrallisuudesta kumpuavien kappaleiden virta on ammennettu tyhjäksi.

– Olen miettinyt, onko yksinäisyys enää relevantti aihe, jos laulan omakohtaisesta elämästäni. Ehkäpä se yksinäisen miehen puku -desperadohahmo alkaa olla jo hieman kulunut. Mutta rakkaudestakin on yllättävän vaikea kirjoittaa, sillä tykkään, että kappaleissa on mukana rosoa ja vähän naarmuja.

Jotta Tuurella olisi tilaa luovuudelleen, Manuela osti hänelle lahjaksi viiden päivän kirjoitusmatkan Portugaliin. Siellä Tuure kävi yksin.

Juuri nyt on kuitenkin aika nukuttaa vauva. Tämä on möngerrellyt lattialla ja keinutellut itseään hitaasti eteenpäin lelupallon perässä. Tottuneen oloisesti Tuure nappaa hänet syliin jalkojensa päälle ja pomputtelee uneen.

Manuela viettää ateljeessaan niin paljon aikaa kuin viisilapsisen perheen pyöritys sallii. Tuure ihailee Manuelan luomisvoimaa. – Itse olen hitaampi ja joudun välillä kaivamaan laulut itsestäni pihdeillä.

Manuela viettää ateljeessaan niin paljon aikaa kuin viisilapsisen perheen pyöritys sallii. Tuure ihailee Manuelan luomisvoimaa. – Itse olen hitaampi ja joudun välillä kaivamaan laulut itsestäni pihdeillä.

Grande famiglia

Se, että Tuuresta tuli 48-vuotiaana uudelleen isä, tuntuu hänestä rennolta. Hän tiedostaa aiempaa paremmin, että pienistä asioista on turha ottaa paineita.

– Maailmaa on vaikea inhota aamulla, kun katson tytärtäni silmiin.

Manuelalla ja Tuurella on ikäeroa 12 vuotta. Joissain asioissa se vaikuttaa, suurimmassa osassa ei. Manuela esimerkiksi käyttää sujuvasti sosiaalista mediaa töidensä markkinointiin, Tuure taas kokee olevansa somen suhteen ”dinosaurus”.

Hyviä puolia ikäerossa taas on se, että Tuure uskoo olevansa nyt erilainen ihminen kuin vaikka 37-vuotiaana, Manuelan ikäisenä.

– Elämänkokemus on tuonut olemiseeni tietynlaista rentoutta. Nuorempana pikkupaikkakunnalla kasvaessani tunsin itseni välillä yksinäiseksi sudeksi, mutta Manuelan myötä olen saanut elämääni todellisen grande famiglian, Tuure sanoo.

Manuelan silmissä viittäkymmentä lähestyvä Tuure on iätön.

– Tuurella on monia nuoria ystäviä, ja hän osaa tarttua hetkeen. Hän myös tunnistaa teeskentelyn eikä jaksa turhaa, tyhjää jauhantaa.

Eniten paria yhdistää samankaltainen maailmankatsomus, jossa henkinen näkökulma on vahvasti läsnä.

– Myös luontokaipuu ja sen läsnäolo elämässä ovat meille erittäin merkittävä ja yhdistävä asia, Manuela huomauttaa.

Manuela ja Tuure ovat pienen tyttären vanhempia. Yhteinen tytär tekee vanhemmat äärimmäisen onnellisiksi. – Kun on nähnyt elämässään kuolemaa, syntymä tuntuu entistä järisyttävämmältä asialta.

Manuela ja Tuure ovat pienen tyttären vanhempia. Yhteinen tytär tekee vanhemmat äärimmäisen onnellisiksi.
– Kun on nähnyt elämässään kuolemaa, syntymä tuntuu entistä järisyttävämmältä asialta.

Riitoja ja rakkautta

Vaikka isossa perheessä on paljon vastuuta, se on tuonut mukanaan myös onnen ja kiitollisuuden. Ennen esimerkiksi joulut saattoivat tuntua Tuuresta hieman kivuliailta, mutta nykyään on toisin.

– Nyt, kun olen Manuelan kautta saanut elämääni ison perheen, asiat ovat muuttuneet. Voimme vallan mainiosti pitää kotona iltamat, joissa laulamme joululauluja.

Se, että Tuurella ja Manuelalla on takanaan jo elettyä elämää, tekee heidän mielestään toisesta entistä kiinnostavamman.

– Raahaamme perässämme kaikkea sitä, mitä olemme ennen olleet. Siksi onkin hienoa olla naisen kanssa, joka on viisastunut ja oppinut elämästä paljon. Manuela on todella sinut oman menneisyytensä kanssa, ja sitä on hienoa seurata viereltä, Tuure kehuu.

Taustoiltaan Manuela ja Tuure tulevat osittain samanlaisista, osittain täysin erilaisista maailmoista. Manuela on puoliksi sisilialainen ja savolainen, Tuure kasvoi aikuiseksi Kouvolassa. Manuela antaa tunteidensa näkyä ja kuulua, Tuure taas on luonteeltaan helpommin sulkeutuva.

– Olen oppinut Manuelalta riitelyn taidon. Ennen välttelin sitä, mutta Manuela on näyttänyt, ettei tunteiden räiskyvyys ole vaarallista. Jos riitelemme, teemme sen silti toista kunnioittaen. Emme koskaan mene henkilökohtaiselle, katkeralle alueelle, Tuure kuvailee.

– Kumpikin meistä on herkkä kodin tunneilmapiirille. Haistamme toistemme tunteet, vaikka emme olisi samassa tilassa. Yhteinen erikeepperimme on kuitenkin aina rakkaus, Manuela huomauttaa.

Pari uskoo tavanneensa toisensa hyvään aikaan, sillä molemmat olivat jo ehtineet löytää oman juttunsa ja kutsumuksensa.

– Olemme vahvoja, hyviä vastuksia toisillemme. Kumpikaan ei mene toisen edessä kyykkyyn eikä tallo toista oman varjonsa alle, Manuela sanoo.

Isät kuolivat samana vuonna

Manuela ja Tuure ovat molemmat kokeneet elämässään myös menetyksiä. Molempien isät kuolivat samana vuonna 2003. Myös Tuuren äiti on kuollut, vuonna 2015. Manuelan äiti Anni Kirvesniemi-Bosco on hyvissä voimissa ja auttaa usein lastenhoidossa.

Parista tuntuu haikealta se, etteivät Manuelan ja Tuuren isät ole tavanneet kasvokkain heitä yhdessä tai heidän lapsiaan. He kuitenkin uskovat, että vanhemmat ovat jossain muodossa yhä täällä.

Manuela arvelee, että isä olisi pitänyt Tuuresta.

– Heille olisi varmasti syntynyt hyviä keskusteluja. Isäni olisi onnellinen ja tyytyväinen, että meillä on keskenämme näin hyvä yhteishenki.

– Minun isäni olisi Manuelasta varmaan vähän liiankin innoissaan. Isäni oli iloluontoinen mutta myös hyvin keskusteleva ja kiinnostunut asioista. Heillä olisi varmasti Manun kanssa synkannut, Tuure uskoo.

Sopivasti erilaiset

Tuure ihailee Manuelassa erityisesti kykyä tarttua asioihin nyt eikä sitten joskus. Myös Manuelan sisilialainen kuumaverisyys yhdistettynä mikkeliläiseen juurevuuteen on Tuuresta mahtavaa.

Manuela puolestaan näkee Tuuressa kaipuun luontoon, hiljaisuuteen ja rauhaan.

– Joissain asioissa Tuure on hyvin itsekriittinen ja epäilee itseään, toisaalta hänellä on paradoksaalisesti myös hirveän vahva usko itseensä.

Hän ihailee myös Tuuren kykyä kantaa vastuuta ja elää hetkessä.

– Tuure ottaa muut ihmiset todella hyvin huomioon, on läsnä ja paneutuu juuri siihen asiaan, joka on käsillä. Hän on myös hyvä ennakoimaan ja organisoimaan käytännön asioita, Manuela kiittelee.

Tuuren mukaan Manuela on tuonut hänen elämäänsä lisää riemun hetkiä. Ne hetket tuntuvat hetkittäin suurilta ja värikkäiltä kuin Manuelan maalaukset, mutta voivat olla myös pieniä ja salaisia.

– Jo pelkkä oleminen yhdessä samassa tilassa tuntuu hyvältä. Sitä on vain hiljaa ja salaa sisällään ihailee toista.

Manuela Bosco, 37

Työ: Kuvataiteilija, näyttelijä, entinen olympiatason juoksija.

Koti: Helsingissä. Juuret sekä Sisiliassa että Savossa.

Perhe: Aviomies Tuure Kilpeläinen, yhteinen tyttövauva. 3-vuotias poika ja 5-vuotias tyttö aiemmasta suhteesta.

Ajankohtaista: Töitä parhaillaan esillä Gumbostrand Konst & Formissa ja Moision kartanossa.

Tuure Kilpeläinen, 49

Työ: Muusikko-lauluntekijä.

Koti: Helsingissä. Syntynyt Uudessakaupungissa ja kasvanut Kouvolassa.

Perhe: Vaimo Manuela Bosco, yhteinen tyttövauva. 12- ja 15-vuotiaat tyttäret aiemmasta suhteesta.

Ajankohtaista: Yhteinen Boskil-merkki lanseerasi juuri huiveja, koruja ja kodin tekstiilejä.

Juttu on julkaistu Annassa 37/2019.

Lue myös: 

Tyylistään tunnettu Vain elämää -tähti Tuure Kilpeläinen: Ohjelmassa nähtävät vaatteet on suunniteltu yhdessä Manuela-vaimon kanssa

Manuela Boscon ja Tuure Kilpeläisen pieni tyttövauva sai nimen – kummi Meeri Koutaniemi sai kunnian kannatella ”ihanaa kyyhkystä” sylissään

Lue myös

Suosittelemme