Julkkikset

Maria Ylipää ei hevillä luovuta: ”Olen pitkäjänteinen myös parisuhdeasioissa”

Kova työnteko ja palkitsevat roolit ovat antaneet näyttelijä-laulaja Maria Ylipäälle paljon, mutta ne ovat myös ottaneet. Laulajanura vaatii kurinalaista elämää ja iltatyö vie aikaa perheeltä. Nyt Maria odottaa jo seesteisempää nelikymppisyyttä.
19.5.2019 Teksti: Iina Alanko Kuvat: Mirva Kakko

Kun näyttelijä-laulaja Maria Ylipää aamuisin herää, mitä hän aivan ensimmäiseksi tekee? Keittää kahvia, lukee Hesarin, herättää lapset, pesee hampaansa? Ei, vaan tarkistaa tärkeimmän työkalunsa kunnon.

– Olen äänityöläinen, ja ääni on joka päivä erilainen. Sen kunnon mukaan ahdistus sitten aamuisin nousee tai laskee, ravintola Salutorgetiin lounaalle saapunut Maria kertoo.

On sellainen kevättalven päivä, jolloin lumi tuiskuaa terävinä neulasina vaakasuoraan. Pohjoismainen kuiva ja kylmä talvi-ilmasto on äänityöläiselle erityisen karu.

– Rakkain ja pakollisin arkirutiinini on äänenavaus. Etenkin talvisin menen usein heti aamulla pitkään suihkuun, jossa voin höyryhengitellä samalla kun herättelen ääntäni. Se on eräänlaista meditatiivista oman kropan skannausta, sen kuuntelemista kuinka voin. On tärkeää saada äänihuulet yhteen, värähtelemään, saada niihin hyvä kontakti.

Erityisen tärkeää äänenhuolto on silloin, kun työhön kuuluu paljon vaativaa laulamista. Niin kuin viime kuukausina: syyskuusta lähtien Maria on esittänyt naispääosaa Svenska Teaternin suurmusikaalissa Chess, jolla on ollut seitsemänkin esitystä viikossa.

– Kun musikaaliesityksiä on paljon, homma on aikamoista urheilua. Pitää tietää, mitä kroppa vaatii ja kestää ja kuinka paljon se tarvitsee unta.

Ääneen vaikuttaa moni muukin asia, joita tavallinen tallaaja ei tule ajatelleeksikaan.

– Kaikki ihanat asiat – sokeri, kahvi, alkoholi ja vehnä – ovat pahaksi, samoin kuin stressi ja nukkumattomuus. Minulla on voimakas refluksi, jota etenkin alkoholi provosoi. Siksi juhlimiset täytyy miettiä ja ajoittaa oikein, Maria kertoo.

Kun työ ei merkitse jatkuvia musikaaliesityksiä, elämä on helpompaa. Ja jos samana tai seuraavana päivänä ei ole laulukeikkaa, voi välillä vähän irroitellakin.

– Nyt minä laitan elämän risaiseksi, Maria päättää.

– Otan ruoan kanssa vehnäleipää ja lasillisen viiniä.

Myös naisille kokonaisvaltaisempia rooleja

Maria näkyy nyt vähän kaikkialla. Naistenpäivänä 8. maaliskuuta saa ensi-iltansa Katja Gauriloffin ohjaama elokuva Baby Jane, jonka toista pääosaa, mielenterveytensä kanssa kamppailevaa Pikiä Maria näyttelee.

Viime viikolla C More -suoratoistopalvelussa alkoi pyöriä rikossarja Aallonmurtajan toinen kausi. Siinäkin Marialla on naispääosa Tuulana, kaksoiselämää elävänä äitinä ja rikollisliigan aivoina. Tuulan rooli toi Marialle viime vuonna parhaan naisnäyttelijän Kultaisen Venlan.

– Tuula ja Piki ovat molemmat monipuolisia ja ristiriitaisia rooleja, joissa on paljon näyteltävää. Viime vuosina myös naisille on onneksi alettu kirjoittaa aiempaa kokonaisempia rooleja, Maria sanoo ja viittaa Pihla Viitalan ja Iina Kuustosen roolihahmoihin tv-sarjoissa Karppi ja Ivalo.

Baby Jane perustuu Sofi Oksasen vuonna 2005 ilmestyneeseen samannimiseen romaaniin ja kertoo kahden naisen – Pikin ja Jonnan – rakkaustarinan.

Piki on maskuliininen butch queen, gay-piirien yöelämän itsevarma kuningatar, Roosa Söderholmin esittämä Jonna taas tuore ylioppilas, joka elokuvan alussa muuttaa lapsuudenkodistaan Helsinkiin itseään etsimään.

Kun Piki pelastaa Jonnan yöllisen hyökkääjän kynsistä, naiset tutustuvat ja rakastuvat toisiinsa. Jonnaa kiehtoo Pikin itsevarmuus, mutta pikkuhiljaa Pikin toinenkin puoli tulee hänelle tutuksi. Piki sairastaa masennusta ja kärsii paniikki- ja ahdistushäiriöistä, jotka vaikuttavat suhteeseen ja tekevät siitä valtapelin.

– Pikistä ajattelin heti, että voi vitsi, tämän haluan tehdä, tämä on niin mun rooli. Se on yksi hienoimmista, jota olen päässyt urallani tekemään. Kun Piki voi hyvin, hän on ihana ja hurmaava, mutta huonosti voidessaan hänen luonteensa negatiiviset puolet, kylmyys ja toisten kontrollointi nousevat esiin, Maria kuvailee.

– On jo aikakin, että tarinankerronta lavenee ja rakkaudesta syntyy monipuolisempia kuvauksia, Maria Ylipää sanoo Baby Jane -elokuvasta.

– On jo aikakin, että tarinankerronta lavenee ja rakkaudesta syntyy monipuolisempia kuvauksia, Maria Ylipää sanoo Baby Jane -elokuvasta.

Fyysistä valmistautumista

Maria kiittää tuotantoa siitä, että ohjaaja, hän ja Roosa saivat harjoitella kunnolla ennen kuvausten alkua.

– Puhuimme roolihenkilöistä ja kohtausten dynamiikasta. Tulimme fyysisesti tutuiksi ja löysimme luottamuksen, yhteisen tilan ja energian. Kun kuvaukset alkoivat, olimme heti valmiina töihin, elämään kohtauksia läpi.

– Elokuvassa on paljon fyysistä rakkautta. Roosan ja minun kemiat toimivat heti alusta lähtien hyvin yhteen. Suunnittelimme ja harjoittelimme koreografiat, muun muassa sitomiset, tarkasti etukäteen.

Maria valmistautui Pikin rooliin myös muokkamalla vartaloaan lihaksikkaammaksi.

– Hain fyysisyyttä ja buustasin omaa maskuliinisuuttani. Kasvatin yläkroppaani ja olkapäitäni punttaamalla, nostamalla rautaa. Se oli minulle aika helppoa, kroppani on vastaanottavainen tanssi- ja urheilutaustani takia.

Maria on nähnyt elokuvan ennakkoon ja on lopputulokseen tyytyväinen.

– On hienoa ja tervetullutta, että Suomessa on vihdoinkin tehty elokuva naisten välisestä rakkaudesta. Pikin ja Jonnan rakkaus nousee elokuvassa ihanasti esiin, vaikka tarina onkin surullinen, Maria sanoo.

– On jo aikakin, että tarinankerronta lavenee ja rakkaudesta syntyy monipuolisempia kuvauksia. Tarinat muokkaavat yhteiskuntaamme eikä vain yhteiskunta meitä.

Todellisia ongelmia

Baby Jane on Marialle elokuvana tärkeä myös siksi, että se tuo valkokankaalle myös mielenterveysongelmat ja avun saamisen vaikeuden.

– Minulla on läheinen, joka kamppailee hyvin samanalaisten asioiden kanssa kuin Piki. Valmistautuessani rooliin juttelin hänen kanssaan tosi paljon Pikin elämän teemoista ja mielenterveysongelmista yleensäkin.

Maria on läheisensä kautta nähnyt, kuinka vaikeaa mielenterveydeltään järkkyneen on saada apua.

– Olen itse mennyt läheiseni kanssa lääkärille ja vaatinut, että häntä kuunnellaan. Hänen oli hyvin hankala päästä hoitoon: hän oli joko liian hyvässä kunnossa johonkin paikkaan tai liian huonossa kunnossa toiseen. Monta vuotta tuhlaantui väärien lääkkeiden syömiseen ja oikean diagnoosin saamiseen. Pikillä on elokuvassa samankaltainen tilanne.

Määrätietoisesti eteenpäin kulkeva juna

Marian ura tuntuu edenneen lapsuudesta saakka määrätietoisesti eteenpäin kulkevan junan tavoin. Viuluopinnot lahjakas Maria aloitti viisivuotiaana, baletin ja pianonsoiton kuuden vanhana. Kouluvuodet olivat täynnä tanssi- ja liikuntaharrastuksia ja lukion jälkeen matka jatkui luontevasti Teatterikorkeakouluun.

TEAKissa Maria erikoistui musiikkiteatteriin. Valmistuttuaan vuonna 2005 hänellä on riittänyt arvostettuja ja näkyviä laulajan ja näyttelijän töitä, niistä suurimpana päärooli ABBA-miesten, Benny Anderssonin ja Björn Ulvaeuksen menestysmusikaalissa Kristina från Duvemåla. Se vei Marian perheineen kahdeksi vuodeksi Ruotsiin, Göteborgiin ja Tukholmaan. Tv- ja elokuvaroolien ohella Maria on noussut konserttilavoille jazzyhtyeiden, big bandien ja sinfoniaorkesterien solistina, ja onpa hänellä omakin bändi, huippumuusikoista koostuva Maria Ylipää & Ystävät.

– Ai kuinka ehdin tehdä niin paljon? Siksi, koska asiat tehdään aina peräkkäin, yksi kerrallaan, Maria nauraa.

– Suhtaudun työhöni suurella intohimolla ja vastuuntunnolla. Kai siihen voisi suhtautua kevyemminkin, mutta minulle se on mahdotonta, Maria sanoo.

Päämäärätietoisuus, sinnikkyys ja ahkeruus olivat arvoja, jotka Maria omaksui jo pikkutyttönä.

– Klassinen viulunopetus oli ankara ja vaativa, mutta myös tehokas tapa oppia työnteon merkitys. Olen myös luonteeltani ahkera ja sillä lailla kiltti, että taivuin muiden odotuksiin ja halusin tehdä töitä täyttääkseni ne.

”Velvollisuuteni on laittaa itseni likoon”

Vuosien varrella hioutuneesta lahjakkuudesta on muodostunut myös elämäntehtävä, merkityksellisyys sinänsä.

– Koen, että minun on tarkoitus käyttää ja antaa eteenpäin sitä, mitä olen saanut. Velvollisuuteni on laittaa itseni likoon, tuottaa iloa ja elämyksiä ihmisille. Tunnen työtäni kohtaan suurta intohimoa, se on tekemiseni bensiini.

Eikö bensiini koskaan lopu?

– Muutaman kerran elämässäni on ollut tilanteita, jolloin olen huomannut, että tekemisestäni on kadonnut ilo. Ja jos ilo katoaa, tätä hommaa ei kannata tehdä – silloin en pysty enää antamaan kenellekään mitään. Silloin olen pitänyt breikin ja joutunut joskus perumaan jo sovittuja esiintymisiäkin. Mutta koska olen osannut pysähtyä ajoissa, uupumus ei ole koskaan päässyt kovin pahaksi.

– Mutta kyllä minä hirveän paljosta myös selviydyn ja suoriudun. Turnauskestävyyttä on.

– Tunnen työtäni kohtaan suurta intohimoa, se on tekemiseni bensiini, Maria Ylipää sanoo.

– Tunnen työtäni kohtaan suurta intohimoa, se on tekemiseni bensiini, Maria Ylipää sanoo.

”Perhe on todellista, se pitää jalat maassa”

Työn vastapainona Marialla on perhe, johon kuuluu kaksi tytärtä ja muusikkomies, markkinointitoimisto SEKin luovana johtajana toimiva Matti Pentikäinen. Perheen Maria ja Matti perustivat jo parikymppisinä.

– Sain ensimmäisen lapseni 26-vuotiaana. Tein jo silloin niin paljon töitä, että minulla oli vahva tarve saada sen rinnalle jotain muuta. Tässä ammatissa, jossa oma itse on työkalu, pyöritään hirveästi oman navan ympärillä ja se on välillä tosi rasittavaa.

– Perhe on todellista, se pitää jalat maassa ja antaa perspektiiviä elämään. Se tekee elämästä täyttä.

Pitkä liitto ja lapset ovat Marian mukaan parhaita kasvattajia.

– Minulla on kiva mies. Pitkä parisuhde on rinnakkain ja rinnalla elämistä, toisen huomioimista ja sen tajuamista, kuinka paljon oma työni suhteeltamme vaatii. Koska olen usein illat ja viikonloput töissä, mieheni hoitaa lapsia melkein aina.

Kun Marialla ei ole iltatöitä, hän ei odota miehensä pitävän itselleen seuraa.

– Hän tarvitsee myös omaa aikaa. Annan hänelle mielelläni vapaaillan, jolloin hän voi tavata omia ystäviään tai mennä pelaamaan vaikka jääkiekkoa.

Se ei kuitenkaan tarkoita elämää, jossa aviopari vain tervehtisi toisiaan kiireessä kodin ulko-ovella.

– Olemme molemmat sosiaalisen avoimia ja meillä käy paljon ihmisiä, tykkäämme kutsua ystäviä kylään aina kun se vain on arjessamme mahdollista. Mieheni tekee töitä myös englanniksi ja kotonamme kuulee usein puhuttavan englantia ja ruotsia. Elämä on tässä ja nyt, ja parasta on jakaa se ystävien kanssa.

”Olen ajatellut, että voisin elää jonkin aikaa vähän rauhallisemmin”

Kahdenkeskistä aikaa pariskunta viettää aina, kun siihen vain on mahdollisuus.

– Yhteinen aika on tärkeää, mutta pikkulapsivaiheessa sen löytäminen on aika haastavaa. Olen pitkäjänteinen myös parisuhdeasioissa. Minut on kasvatettu niin, etten hevillä luovuta missään asiassa.

Tärkeintä Marialle on se, että lapsilla on kaikki hyvin.

– He kasvavat aika eläväiseen ja tekeväiseen perheeseen, kuulevat paljon kieliä ja harrastavat itsekin paljon.

Koulun ja päiväkodin loma-aikoina perhe suuntaa yhteisille matkoille. Usein suuntana on Espanja, jossa lasten isovanhemmat viettävät nykyään paljon aikaa.

– Elän nyt elämänvaihetta, jossa on koko ajan aika paljon kaikkea. Hektisin lapsiperhearki alkaa kuitenkin olla jo takana. Nuorempi tyttäremme on jo viiden, menossa eskariin ja sitä kautta itsenäistymässä kovaa vauhtia. Kohta alkaa helpottaa.

Myös työrintamalla on pian edessä uudenlainen jakso, kun Chessin esitykset vappuaattona loppuvat.

– Olen ajatellut, että voisin elää jonkin aikaa vähän rauhallisemmin. Minulla on nyt tosi erikoinen tilanne, kun kalenterini ei ole kahta vuotta eteenpäin täyteen buukattu. Olen tilanteen kanssa ok, se ei ahdista minua vaan on aika kivaa. Sehän tarkoittaa, että sieltä on mahdollista tulla jotain aivan uutta. Luovuus tarvitsee myös omaa aikaa ja tilaa.

”On ihanaa, etten ole enää nuori”

Tärkeää on myös osata valita oikein. Maria paljastaa tavan, joka on auttanut häntä pitämään prioriteetit selkeinä ja kurssin kohdallaan.

– Mietin usein sitä, miten käyttäisin aikani, jos tietäisin että se olisi kohta päättymässä. Se on aika dramaattista, mutta leikin aika usein ajatuksella, mitä haluaisin valita ja mitä tehdä, jos minulla olisi esimerkiksi vuosi aikaa elää.

Tapa auttaa Mariaa tekemään valintoja suurissa, mutta myös pienemmissä asioissa.

– Punnitsen asioita noin siksi, että eläisin juuri sellaista elämää kuin tahdon. Ja siksi, että pitäisin huolta niistä asioista ja ihmisistä, jotka ovat minulle oikeasti kaikkein tärkeimpiä.

Maria – nyt 37-vuotias – kertoo oikein odottavansa nelikymppisiään.

– On ihanaa, etten ole enää nuori. Tekemiseen ja olemiseen tulee elämänkokemuksen kautta tietty paino, nyt minun on helpompi olla itseni kanssa kuin kahden- ja kolmenkympin välissä. Tuntuu, että vasta nyt alan elää oikeaa aikuisen elämää. Olen varma, että se paranee tästä vaan.

Maria Ylipää, 37

Työ: Näyttelijä ja laulaja.

Asuu: 50-luvun rivitalossa Etelä-Helsingissä.

Perhe: Naimisissa Matti Pentikäisen kanssa. Perheessä on 11- ja 5-vuotiaat tyttäret.

Ajankohtaista: Pääosassa elokuvassa Baby Jane, jonka ensi-ilta on 8. maaliskuuta. Pääosissa myös Svenska Teaternin musikaalissa Chess ja C Moren rikossarjassa Aallonmurtaja.

Juttu on julkaistu Annassa 10/2019.

Lue myös

Suosittelemme