Marja Hintikan neuvo riitatilanteisiin: ”Se, joka pyytää ensimmäisenä anteeksi, on voittaja”

Marja Hintikka ei halua käyttää aikaa turhaan riitelyyn. Hän pyrkii riitatilanteissa katsomaan itseään ulkopuolelta ja pyytämään anteeksi mahdollisimman nopeasti. – Pian huomaan, miten naurettava koko juttu on.

Juontaja ja toimittaja Marja Hintikka, 40, on elänyt jo yli 13 vuotta yhdessä Ile Uusivuoren kanssa ja heillä on kolme pientä lasta. Oivalluksia-sarjassa hän kertoo mitä hän on oppinut muun muassa parisuhteesta, äitiydestä ja riitelemisestä.

Mitä olet oivaltanut parisuhteesta?

Pitkässä parisuhteessa molemmat muuttuvat vääjäämättä, ja ensiksi on hyväksyttävä oma muutoksensa.  ’Koskaan et muuttua saa’ -ajatus on aika kamala. Olisihan se synkkää, jos pari olisi yhdessä vaikka 30 vuotta ja kumpikaan ei muuttuisi lainkaan.

Mielestäni muutos on tässäkin mahdollisuus, ei kasveta erilleen, vaan ajatellaan myönteisesti: Muututaan yhdessä ja voidaan jopa rakastua uudelleen.

Äitiydestä?

Tavoitteellisuus lasten kanssa on turhaa, ja kaikista odotuksista täytyy olla valmis luopumaan. Jos esimerkiksi järjestän mielestäni täydellisen retken, ei ole lainkaan varmaa, että siitä tulee kiitosta.

Lapsia voi vain rakastaa ja heille pitää tarjota perusturvaa, ja heistä pitää nauttia. Lapsilla on suunnaton läsnäolon voima, siinä mielessä he ovat pieniä guruja, joista kannattaa ottaa oppia.

Onnesta?

En tavoittele enää suuria hekumahetkiä, vaan pikemminkin kokonaisvaltaista tyytyväisyyttä. Nykyinen käsitykseni onnesta huomioi syvemmin kaikki onnellisuuden osa-alueet. Hyvä mieli hyrisee jossakin pikkulapsiarjen ja nollaunien kaaoksenkin takana.

Rahasta?

Sitä ei pidä pelätä ja siitä pitää puhua avoimesti. En ymmärrä ihmeellistä salamyhkäisyyttä, joka liittyy esimerkiksi palkkoihin. Jos kollega kysyy minulta jostain palkkiosta niin kerron suoraan ja rehellisesti. Kun on rehellinen, uskaltaa ottaa myös rohkeita riskejä. Arvostan tässäkin vanhaa kunnon solidaarisuutta.

Työstäsi?

Jokaisen pitää hyväksyä oma tapansa tehdä töitä. Jollekin työ voi olla vain tulonlähde, mutta minä olen intohimotyöläinen, ja toteutan itseäni työn kautta. Olen hyväksynyt sen, että työ on minulle merkittävä osa identiteettiä.

Ystävyydestä?

Siinä on vähän sama kuin parisuhteessa: hyvä ystävyys kestää muutokset. Ystävyys kantaa erilaisten elämänvaiheiden yli. Juuri tällä hetkellä esimerkiksi hulluttelu joidenkin ystävien kanssa on säästöliekillä, mutta tulee taas vaiheita, jolloin tuli loimuaa täysillä. Hyvät ystävät ovat kuin siskot ja veljet. Yhteys säilyy, vaikka olisi hiljaisempiakin vaiheita.

Riitelemisestä?

Mitä nopeammin myöntää virheensä, sen parempi, ja se joka pyytää ensimmäisenä anteeksi, on voittaja. En jaksa käyttää paljon aikaa riitelyyn ja draamaan. Riitatilanteessa yritän katsoa itseäni vähän ulkopuolelta, ja pian huomaan, kuinka naurettava koko juttu on. Useimmat riidat johtuvat ihan muusta kuin miltä ensin näyttää – taustalla voi olla vaikka nälkä tai väsymys,

Omata kehostasi?

Parasta ikääntymisessä on, että kunnioitan kroppaani koko ajan enemmän. Lasten saaminen on ollut ihan huippujuttu, siinä näki konkreettisesti, mihin kroppa pystyy. Kunnioitukseen liittyy se, että en halua rääkätä itseäni, vaan haen hyvää tasapainoa. Uskon, että se heijastuu myös ulkoisesti. Oma keho ja sen vanheneminen pitää hyväksyä. Ajattelen ikääntymistä uteliaana, ja ihailen vanhoja viisaita naisia, jotka ovat selvästi sinut sekä sisäisen että ulkoisen itsensä kanssa.

Rakkaudesta?

Se on elämän käyttövoima, ilman sitä ei ole mitään. Rakkauden vastakohta ei mielestäni ole viha vaan pelko. Elämä pitää kohdata pelottomasti ja ystävällisesti. Pelko on vaarallista, sillä se voi kääntyä vihaksi.

Oivalluksia-juttusarjassa tutut ihmiset kertovat, mitä he ovat oivaltaneet elämästä.