Julkkikset

Näyttelijä Annika Poijärvi on kamppaillut ulkonäköpaineiden kanssa lapsesta asti: ”Mielestäni kenenkään painoa ei tarvitse kommentoida koskaan”

Näyttelijä Annika Poijärvi kasvoi naiseksi aikana, jolloin ihailtiin Kate Mossin ylilaihuutta. Kamppailtuaan syömishäiriön ja kehonkuvansa kanssa 30 vuotta Annika on tullut allergiseksi ulkonäköön liittyville kommenteille.

Teksti:
Annan Toimitus
Kuvat:
Niclas Mäkelä

Annika Poijärvi on listannut päiväkirjaansa tilanteita, joissa hänen ulkonäköään on kommentoitu. Kommentit on usein tarkoitettu kehuiksi: Oletko laihtunut? Taidat olla hyvässä kunnossa! – Hoikkuuden ihanne on rakennettu syvälle meihin.

Näyttelijä Annika Poijärvi kasvoi naiseksi aikana, jolloin ihailtiin Kate Mossin ylilaihuutta. Kamppailtuaan syömishäiriön ja kehonkuvansa kanssa 30 vuotta Annika on tullut allergiseksi ulkonäköön liittyville kommenteille.

Teatterit ovat taas avautuneet koronasulun jälkeen. Näyttelijä Annika Poijärvi on keskittynyt tänä syksynä Kansallisteatterin Pintaremontti-näytelmän harjoituksiin ja kotona arkeen vuoroviikkovanhempana. Lasten isästä, näyttelijä Riku Niemisestä, tuli ero viime vuonna. Pari ehti olla yhdessä yli kymmenen vuotta; Annika ja Riku tapasivat jo opiskeluaikoina Teatterikorkeakoulussa.

Tällaisina viikkoina, kun lapset ovat isällään, Annikalla on aikaa liikkua ja huolehtia hyvinvoinnistaan. Tänäänkin hän on ehtinyt urheilla ennen töihin menoa, ja se on tehnyt hyvää. Kerron Annikalle, että tavatessamme olisin hyvin voinut kehua häntä säteileväksi.

– Säteilevä on hyvä sana, kun se on vilpitön, Annika sanoo hymyillen.

Ongelmaton se ei ole. Paljastuu, että Annikalla on takanaan pitkä kamppailu ulkonäköpaineiden kanssa. Hän on tullut allergiseksi kommenteille, jotka liittyvät ulkonäköön, ja toivoo, että yhä useampi ymmärtäisi harkita, ennen kuin livauttaa sellaisen suustaan. Vaikka se olisi kehuvakin.

– Ihan viaton ”vitsi sä näytät hyvältä” -kommentti voi osua sellaiseen hetkeen, jolloin ihminen voi huonosti. On vaikka laihduttanut pitkään epäterveellä tavalla. Kehuista hän saa palautteen jatkaa samaan malliin.

Äärimmäinen itsekontrolli johti syömishäiriöön

Annika täytti kymmenen vuotta 1990-luvun puolivälissä. Silloin muotimaailman eturiviin kiilasivat äärimmäisen laihat mallit, kuten Kate Moss. Vallalla oli heroin chic -tyyli, johon kuului riutunut ulkonäkö.

– 10-vuotiaana alkoi elämänmittainen matkani syömishäiriöisyyden ja hankalan kehosuhteen kanssa.

Ankaruus itseä kohtaan kasvoi vähitellen. Nuorena Annika ei sitä ymmärtänyt, mutta ympäristöstä tulleet ulkonäköpaineet vaikuttivat häneen vahvasti. Lukio­ikäisenä hän jo laihdutti paljon ja lihoi yhtä lailla. Painon jojoilu oli vain yksi ilmentymä ajattelutavasta, jonka Annika vähitellen sisäisti.

– Pikkuhiljaa minuun rakentui itsekontrolli, joka meni niin äärimmilleen, että sitä voi kutsua syömishäiriöksi.

Aikuisena hänellä on ollut pitkiä kausia, jolloin hän on laskenut kaloreita, sitten ahminut järjettömästi. Myös ortorektiset piirteet hän tunnistaa ruokavaliossaan. Ortoreksia on syömishäiriö, johon liittyy pakkomielle syödä terveellisesti.

– Minun kohdallani voidaan puhua vuosikausia kestäneestä lievästä syömishäiriöstä, joka eskaloitui aikuisiällä. Se oli kytevää, pikkuhiljaa minäkuvaa nakertavaa syömishäiriöistä käyttäytymistä ja ajattelua.

Ulkonäköpaineet ja paine sporttisuuteen loivat vuoristoradan, jonka alhot koostuivat epäonnistumisista ja itsesyytöksistä.

– Vaa’an lukema määritteli, onko hyvä päivä vai ei. Jos se oli 200 grammaa vähemmän kuin edellisenä aamuna, olo oli ihan mahtava. Jos se oli 200 grammaa enemmän, uskoin, että olin tehnyt jotain väärin. Olin huono.

Tätä jatkui myös äidiksi tulon jälkeen.

– Oli kausia, jolloin päässäni ei ollut tilaa millekään muulle kuin ruoan ajattelemiselle. En ehtinyt olla läsnä perheelleni, koska koko ajan mielessäni oli vain se, mitä aion syödä ja mitä olin jo syönyt, Annika sanoo.

Annika on tullut allergiseksi kommenteille, jotka liittyvät ulkonäköön, ja toivoo, että yhä useampi ymmärtäisi harkita, ennen kuin livauttaa sellaisen suustaan. Vaikka se olisi kehuvakin.

– Pahinta on laihtumisen kehuminen. Ei ole ollenkaan tavatonta onnitella tuttavaa siitä, että tämä on laihtunut. Se on ihan hirveää! Viesti on vahingollinen syömishäiriöiselle ja lisäksi se ylläpitää tätä hoikkuutta ihannoivaa kulttuuria. Mielestäni kenenkään painoa ei tarvitse kommentoida koskaan.

Luit juuri lyhennelmän Annan kansijutusta 42/2021, jonka on kirjoittanut Piia Sainio. Mikä oli käännekohta ja romahdus, jonka jälkeen Annika havahtui tilansa vakavuuteen ja aloitti terapian? Millainen on hänen nykyinen suhteensa liikuntaan ja omaan kehoonsa? Miten uusi elämä vuoroviikkovanhempana sujuu? Lue koko juttu numerosta 42/2021 tai digilehdestä. Voit tilata digilehden täältä!

X