Julkkikset

Näyttelijä Kiti Kokkonen: ”Hoikkana olen ollut huomattavasti epävarmempi ulkonäöstäni”

Näyttelijä Kiti Kokkonen naurattaa kansaa Putouksen Tanhupallona ja irrottaa samalla itsensä monista kahleista. Yksi niistä on ulkonäköpaineet. – Parikymppisenä aloin katsoa itseäni ulkopuolisin silmin ja vertailemaan: pitäisikö minun olla toisenlainen? Kiti sanoo.

Teksti:
Miia Siistonen

Kiti Kokkonen tunnetaan persoonallisesta tyylistään.

Näyttelijä Kiti Kokkonen naurattaa kansaa Putouksen Tanhupallona ja irrottaa samalla itsensä monista kahleista. Yksi niistä on ulkonäköpaineet. – Parikymppisenä aloin katsoa itseäni ulkopuolisin silmin ja vertailemaan: pitäisikö minun olla toisenlainen? Kiti sanoo.

Seitsemänvuotiaana Kiti Kokkonen aloitti satubaletin. Jonkin ajan kuluttua hän lopetti. Opettaja nimittäin oli sitä mieltä, että Kitistä ei koskaan tulisi ballerinaa, koska hänellä oli liian lyhyt kaula ja liian paksut pohkeet.

Kotiin kävellessä Kiti itki. Muistaakseen. Saattaa myös olla, että hän on dramatisoinut kohtauksen myöhemmin uudelleen.

Kiti on ollut aina muita lyhyempi. Siksi hän nuorempana ajatteli itseään jonkinlaisena karikatyyrinä. Hänelle on aina ollut luontaista tehdä pilaa mieluummin itsestään kuin muista.

Ennakkosuosikiksi pompahtaneessa Putous-hahmossaan Kiti on laittanut itsensä täysillä likoon. Tanhupallo-hahmo on vaaleanpunaiseen balettiasuun ja nalletossuihin pukeutunut pikkutyttö, joka puheissaan siirtyy lasten tapaan luovasti aiheesta toiseen.

– Kasvaessa monelle kerääntyy turhaa häpeää, estoja ja korostunutta tietoisuutta ulkonäöstä. Tanhupallona irtaudun kaikista näistä kahleista. On todella tervehdyttävää unohtaa se, miltä näyttää, ja keskittyä siihen, mitä tekee, Kiti sanoo.

Pelottomuutta ja turhamaisuutta

”Olen 148,5-senttinen. Ulkopuoliset ovat aina kiinnittäneet siihen huomiota, minua pituuteni ei ole koskaan häirinnyt. Joskus mietin, että olisi kiva olla sirompi. Kroppani on aika miehekäs: olen lihaksikas ja vahva.

Ihmisenä minulla on hyvä itsetunto, mutta ulkonäöstäni tunnen joskus epävarmuutta. On hetkiä, jolloin en ole sinut itseni kanssa. Omituista on, että hoikkana olen ollut huomattavasti epävarmempi ulkonäöstäni kuin pyöreämpänä. Silloin on tuntunut kiusalliselta, jos minua on kehuttu viehättäväksi. Kehon pyöreys tuo minulle kotoisan olon, ja tunnen itseni kokonaisemmaksi. Ehkä kompensoin pystysuoraa lyhyyttäni vaakasuoralla leveydellä.

Lapsuuskuvia katsellessani näen omalaatuisen, pelottoman pienen ihmisen, jolla on rikas mielikuvitus. Itsevarmuus paistaa eleistäni ja ilmeistäni. Olin keskittynyt ihan muihin asioihin kuin ulkonäköön.

Parikymppisenä olemukseen ilmestyy turhamaisuutta ja epävarmuutta. Aloin katsoa itseäni ulkopuolisin silmin ja vertailemaan: pitäisikö minun olla toisenlainen?

Nykyään näen peilikuvassani joukon sukulaisia. Eniten muistutan isänäitiäni Elna-mummia, eleissäni on myös paljon isältäni, ohjaaja Ere Kokkoselta perittyä: minulla on samanlainen pieni käsi kuin hänellä ja tapa vilkuttaa sormia heilutellen. Isäkin oli lyhyt, mutta en muista sen aiheuttaneen hänelle komplekseja. Äitini, näyttelijä Titta Jokinen puskee yhä enemmän esiin piirteistäni ja käytöksestäni.”

Luit lyhennelmän Annan jutusta, jossa Kiti kertoo elämästään Vartaloni tarina -sarjassa. Miten lapsuudenkoti on vaikuttanut Kitiin? Mikä häntä on haavoittanut elämässä eniten? Kuka on ollut Kitin tukipilari? Mitä Kiti ajattelee äitiydestä ja äitipuolena olemisesta? Entä parisuhteestaan? Lue juttu Annasta 7/2018. Tilaa lehti tai osta digilehden lukuoikeus täältä!

 

X