Julkkikset

Paula Koivuniemi epäili jo keski-iässä olevansa liian vanha alalle, mutta ymmärtää nyt olleensa väärässä: ”Minusta ei ole vieläkään tullut aikuista naista”

Lähes 60 vuotta laulajana esiintynyt Paula Koivuniemi ei kyseenalaistanut kutsumustaan edes uran hiljaisempina vuosina, vaikka varhaiskeski-iän kriisissä tuli pohtineeksi, pitäisikö jo tehdä tilaa nuoremmille. Väkevä intohimo työhön pitää taiteilijan yhä nuorekkaana – ja tien päällä.
Teksti: Annan toimitus Kuvat: Mirva Kakko

”Ensiesiintymiseni 15-vuotiaana on ollut urani helpoin keikka. Olin isäni Mauri Koivu­niemen yhtyeen solistina, ja nousimme lavalle äitini kotipitäjässä Alavudella. Puolet yleisöstä oli sukulaisia, joten sain valtavat aplodit.

Oli selvää, että minusta tulee laulaja. Aloitin kyllä kauppaopiston, mutta aika pian totesin, että tämä ei ole minun juttuni.

1970-luvulla urallani oli suvantovaihe. Kiersin maata ilman omaa bändiä ja esiinnyin paikallisten orkestereiden kanssa. Joskus soittajat eivät olleet treenanneet biisejä, jolloin mikrofonini lensi kaaressa lattialle: ’Nyt mä lähden!’ Tuon aikaisilla tanssijärjestäjillä olisi varmasti tarina jos toinenkin kerrottavana temperamentistani.

Tein levy-yhtiön ehdotuksesta jopa yhden soul-levyn, joka ei ollut ihan ominta minulle. Mutta jaksoin uskoa, että vielä tulee hittejäkin.

Varhaiskeski-iässä podin ikäkriisiä ja mietin, olenko jo liian vanha alalle. Pitäisikö tehdä tilaa nuoremmille? Pohjalaisella sisulla jatkoin, lopettaminen olisi tuntunut luovuttamiselta. Tätä työtä kohtaan täytyy olla suuri palo, että jaksaa. Minulla ei myöskään ollut varasuunnitelmaa tai vaihtoehtoa. Rakastan laulamista ja tätä liikkuvaa elämäntapaa.

Urani kääntyi nousuun 1978, jolloin sijoituin Syksyn sävelessä kolmanneksi kappaleella Sua vasten aina painautuisin. Kolme vuotta myöhemmin tutustuin kapellimestari Esa Niemiseen, josta tuli iso tekijä menestyksessäni. Hän oli hyvin rohkaiseva ja tiesi, mitä minulle kannattaa tarjota. Teimme yhdessä muun muassa Sata kesää, tuhat yötä ja Luotan sydämen ääneen. Sekä tietysti Aikuisen naisen.”

Paula Koivuniemi ja hänen managerinsa Laura Vuorisen Siru-koira.

Manageri Laura Vuorisen Siru-koira ulkoiluttaa usein Paulaa. Elokuussa Paula miltei ajoi autonsa mereen Sirun takia. Siitä onneksi selvittiin säikähdyksellä.

”Olen tämmöinen ikuinen Paula-tyttö”

”Milloin minusta itsestäni tuli aikuinen nainen? Annas kun mietin. Ei ole kai vielä tullut. Olen tämmöinen ikuinen Paula-tyttö. Ammatinkin takia täytyy pysytellä nuorekkaana ja energisenä.

Yksi kestoartistille tyypillinen ominaisuus on kyky uusiutua ja kokeilla rajojaan. Vuonna 2001 lauloin Senaatintorilla Apulannan kappaleen Anna mulle piiskaa. Yleisö oli äänestänyt sen esitettäväkseni Ylipormestarin populaarikonsertissa. Aluksi vähän hämmennyin kappalevalinnasta, mutta keikasta muodostui upea kokemus.

Olen käynyt läpi tyylimuutoksia myös ulkoisesti. Jakkupuvut vaihtuivat pillifarkkuihin, kun aloin esiintyä tanssilavojen sijaan bilekeikoilla ja yökerhoissa. Mutta korkokengät pysyvät. Enää en sentään käytä yli kymmensenttisiä korkoja.

Yleisön eteen astuminen on yhä joka kerta juhlahetki. Olen laittautunut, avannut äänen ja tunnen, että uhkun voimaa ja energiaa. Tuntuu oudolta ajatella, että tämä loppuu joskus.

Kymmenvuotissuunnitelmia en enää tee, etenen vuosi kerrallaan. Katson, miten fysiikka ja ääni pelaavat.”

Luit juuri lyhennelmän Annan 37/2020 Tieni huipulle -haastattelusta, jonka on kirjoittanut Miia Siistonen. Paula on ollut kahdesti naimisissa ja hänellä on ollut lukuisia seurustelusuhteita – minkä hän nyt arvelee syyksi suhteiden kariutumiseen? Mikä on estänyt Paulaa sortumasta kiertueilla alkoholiin monen mieskollegan tapaan? Millaista on Paulan hyvä elämä juuri nyt? Lue Paulan koko haastattelu numerosta 37/2020 tai digilehdestä! Voit tilata digilehden täältä!

Paula Koivuniemi, 73

Työ: Iskelmälaulaja.

Asuu: Helsingin keskustassa.

Perhe: Aikuinen poika Toni, kissa Oliver.

Harrastukset: Sauvakävely, sanaristikot, tenniksen katseleminen.

X