Mikko ”Peltsi” Peltola löysi Suomesta taivaallisen paikan: ”Niihin maisemiin haluan jonain päivänä kuolla”
Kun suksi hivelee lunta, se on kuin kirjoittaisi sulkakynällä pergamenttiin, sanoo toimittaja Mikko ”Peltsi” Peltola.
– Harrastan liikuntaa melkein joka päivä. Saan siitä hyvää oloa ja pirteämmän yleisvireen. Liikkuminen ei tunnu koskaan velvoitteelta, Mikko Peltola sanoo.
Kun suksi hivelee lunta, se on kuin kirjoittaisi sulkakynällä pergamenttiin, sanoo toimittaja Mikko ”Peltsi” Peltola.
Olin marraskuussa hiihtämässä Helsingin Paloheinässä Tom Nylundin kanssa, ja hän nappasi minusta tämän kuvan. Helsinkiläisen talviurheilijan kohokohta on se, kun Paloheinän ladut avautuvat.
Innostuin hiihtämisestä jo lapsena. Siitä kunnia vanhemmilleni, jotka veivät minua hiihtämään. Muistan, että jäätynyt laku oli parasta evästä, mitä kuvitella saattoi.
Tulin koulun hiihtokisoissa aina toiseksi. En pystynyt pistämään kampoihin luokkakaverilleni, joka hiihti hiihtoseurassa. En ole koskaan ymmärtänyt ihmisiä, jotka sanovat, ettei heitä huvita hiihtää, koska koulun liikuntatunneilla oli pakko. Sehän on vain yritys selitellä, että laiskottaa eikä huvittaisi mennä ulkoilemaan talvella.
Olen hiihtänyt 15–20 viime vuotta aktiivisesti ja laskenut kilometrejä. Hiihdän talven aikana 1 000–1 500 kilometriä. En tee tiedoilla oikeastaan mitään, mutta voin leuhkia kavereilleni, että hiihdinpä muuten 500 kilometriä enemmän kuin sinä. Hiihdän myös 12- ja 13-vuotiaiden lasteni kanssa.
Peltsi hiihti Helsingin keskustaan töihin
Minut tunnetaan hiihdon sanansaattajana, joka on aina hehkuttamassa lajin hienoutta. En kuitenkaan ikinä tuputa hiihtoa kuten isäni tapasi tuputtaa golfia. Minulle on joskus sanottu, että kun suksi hivelee lunta, se on kuin kirjoittaisi sulkakynällä pergamenttiin. Se on juuri niin.
Hiihdän joka talvi ainakin kerran töihin. Viime talvena minulla oli työpalaveri Helsingin keskustassa, ja yöllä oli satanut lunta niin paljon, ettei aurauskalusto ollut aamuun mennessä ehtinyt tehdä juuri mitään.
Lähdin hiihtäen liikkeelle. Hiihdin pitkin Esplanadia ja Bulevardia ja ihastelin paksun hangen peittämiä katuja.
Parhaat hiihtomuistoni liittyvät keväisiin hiihtolenkkeihin Saariselällä ja Kiilopäällä. Onhan se taivaallista, kun aurinko lämmittää, vaikka yöllä on ollut pakkasta, ja sitten pitkällä hiihtolenkillä saa juoda kaakaota tunturin päällä. Niihin maisemiin haluan jonain päivänä kuolla.
Olen kiitollinen, että arjessani on asioita, joihin suhtaudun tällaisella intohimolla. Se luo jonkinlaisen tarkoituksen elämään.
Mikko Peltsi Peltolan, 49, luotsaama Peltsin toinen luonto -sarjan uusi kausi on katsottavissa Yle Areenassa ja TV2:lla.
Juttu on julkaistu Anna-lehdessä 51–52/2023.
Kommentit
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous