Puheliaskin voi olla introvertti – Anna Perho ymmärsi temperamenttinsa vasta 45-vuotiaana: ”Jos elämä on liian sosiaalista, alan vältellä perheenjäseniäni”

Muutosvalmentaja Anna Perho on puhelias ja pitää esiintymisestä. Siksi hän tajusi vasta muutama vuosi sitten olevansa pohjimmiltaan introvertti. Käänteentekevä oivallus muutti Annan ajankäyttöä ja paransi elämänlaatua.

Helmikuussa muutosvalmentaja Anna Perho vuokrasi Teijon ruukilta asunnon viikoksi ja eristäytyi sinne kirjoittamaan. Hän viihtyi hyvin. Muita ihmisiä hän alkoi kaivata vasta viidentenä päivänä.

Anna ei ole ujo ja hän pitää esiintymisestä. Ehkä juuri sen takia kesti pitkään, ennen kuin hän vasta 45-vuotiaana ymmärsi, että hän on introvertti.

– Se oli käänteentekevä oivallus. Ymmärsin, että tarvitsen paljon omaa aikaa, jolloin voin olla vain hiljaa ja yksin. Jos elämä on liian­ sosiaalista, alan lopulta vältellä perheenjäseniäni, mikä ei ole niin hyvä asia… He kun haluavat jostain syystä olla vielä kanssani, hän murjaisee.

Nykyisin Anna osaa kalenteroida itselleen omaa aikaa.

Hän sanoo introvertin temperamenttinsa takia väsyvänsä kutsuilla. Sen sijaan pienen lähipiirin kanssa on helppo olla.

– Perheeksi lasken vanhemmat, appivanhemmat, lähisukulaiset ja veljet vaimoineen. Minulla on myös tiivis pieni ystäväpiiri, jonka olen tuntenut noin 15 vuotta. Näiden ihmisten parissa en uuvu, koska he tuntevat minut niin hyvin, että voin olla oma itseni.

”Murehtiminen on yksi kontrollin muoto”

Anna on parhaillaan uudessa tilanteessa yksityiselämässään. Kuopus kirjoittaa ylioppilaaksi tänä keväänä. 21-vuotias esikoinen muutti pois kotoa helmikuussa.

– Hän muutti sunnuntaina, ja heti maanantaina soitin, että oletko muistanut pestä hampaat, Anna sanoo hymähtäen.

Esikoisen lähtö ei ole tuntunut kuitenkaan isolta muutokselta. Aikuinen poika on jo pitkään mennyt omia menojaan.

– Kun tuntee omat lapsensa ja kommunikaatio toimii, muutos ei ole erityisen dramaattinen. En ole ajatellut, että voi ei, nyt hän lähtee, pitääpä lausua joku oma in memoriam -juttu, Anna sanoo.

Eikä hän murehtinut etukäteen hetkeä, jolloin lapsista on päästettävä irti. Hän päätti jo äidiksi tullessaan, ettei ala etukäteen murehtia asioita.

– Päätin, että mennään asia kerrallaan ja otetaan kriisit vastaan sitten, jos ja kun niitä tulee. Murehtiminen on vain yksi kontrollin muoto. Jos murehtisin etukäteen asioita, joihin en voi vaikuttaa, tulisin vain ahdistuneeksi – ja ketä se auttaisi?

Murehtiminen on eräänlaista maagista ajattelua, Anna luonnehtii. Se tuottaa tunteen, että nyt minä teen edes jotakin ja tällä ajatuksella suojelen lastani.

– Mutta ei se mene niin. Oikeasti en voi kontrolloida yhtään, mitä tuolla liikenteessä mopon selässä tapahtuu.

Luit juuri lyhennelmän Annan 10/2020 kansijutusta, jonka on kirjoittanut Tyyne Pennanen. Jutussa Anna Perho antaa kuusi neuvoa ihmisille, jotka haluavat lähteä elämässään kohti uutta. Millaisia ovat olleet Annan oman elämän käännekohdat, joissa hän on kerännyt rohkeutta muutokseen? Miksi Anna ei kuitenkaan ole ”hyppäsin tyhjän päälle” -kertomusten fani? Lue koko juttu numerosta 10/2020 tai digilehdestä! Voit tilata digilehden täältä!