Hanna Kinnunen
Hanna Kinnunen vaihtoi vuodenvaihteessa työtä Radio Aallon aamuohjelmasta Radio Aito Iskelmän päiväjuontajaksi.
Julkkikset

Radiojuontaja Hanna Kinnunen: ”Olen ollut ulkonäköäni kohtaan armoton”

Hyvä itsetunto ja terve itsevarmuus ovat auttaneet radiojuontajana ja näyttelijänä tunnettua Hanna Kinnusta selviämään ulkonäköpaineista.
Teksti: Miia Siistonen Kuvat: Sampo Korhonen

Kesällä 40-vuotispäiväänsä viettävä Hanna Kinnunen ei pelkää vanhenemisen aiheuttamia muutoksia ulkonäössä.

– Kauneuteen ei ole olemassa yhtä oikeaa sapluunaa, vaikka kauneusihanteet ja -trendit muuta väittäisivätkin, hän sanoo.

Mitä olet oivaltanut ulkonäöstä?

En pelkää vanhenemista, enkä siihen liittyviä muutoksia ulkonäössä. Niin moni asia tekee ihmisestä kauniin. Ei siihen ole vain yhtä oikeaa sapluunaa, vaikka kauneusihanteet ja -trendit muuta väittäisivätkin.

Olen ollut ison osan elämästäni omaa ulkonäköäni kohtaan aika armoton. Samaan aikaan olen kuitenkin ollut aina terveellä tavalla itsevarma ja varustettu vahvalla itsetunnolla. Ehkä tässä onkin yksi ihmisenä olemisen ytimistä: ikuinen ristiriita tyytyväisyyden ja tyytymättömyyden välillä. Ja vaikka se olisikin millainen klisee tahansa, uskon, että hyvä sisäinen olo heijastuu myös ulkonäköön. Siksi esimerkiksi vilpitön ja lämmin hymy on parasta, mitä ihminen voi omasta ulkonäöstään tuoda esiin.

Parisuhteesta?

Parisuhde on minulle kuin omakotitalon perustukset: jos se ei ole kunnossa, en pysy kunnolla pystyssä itsekään. En tarvitse parisuhdetta ollakseni kokonainen. Mutta koska elän avioliitossa, enkä sinkkuna, parisuhteen hyvinvointi on minulle yksi tärkeimmistä asioista.

Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä kohta neljätoista vuotta. Pikkulapsivaihe vei meitä hetkeksi henkisesti erilleen, koska valvotuista öistä ja muusta siihen liittyvästä selviäminen vei kaiken energiamme. Olen kiitollinen, että olemme tahtoneet pysyä yhdessä vaikeinakin aikoina.

Nykyään meillä on tosi kivaa yhdessä ja se on hienoa. Aviomieheni on ensimmäinen, jolle haluan elämäni asioista tai arkeni tapahtumista kertoa. Olemme myös perheenä tosi tiivis yksikkö ja haluamme tehdä esimerkiksi lomareissut aina yhdessä lasten kanssa. Yhteistä aikaa kaksin mieheni kanssa etsimme ennemmin arjen keskeltä.

Entä äitiydestä?

Äitiys on suurin ja tärkein tehtävä elämässäni. On ihan käsittämättömän hienoa nähdä, miten 7- ja kohta 10-vuotiaat lapsemme kasvavat koko ajan. Olen kiitollinen, että he ovat terveitä, hyvinvoivia ja fiksuja ihmisen alkuja, jotka osaavat ottaa muut huomioon ja pitää tarvittaessa puolensa.

Äitinä joutuu jatkuvasti sietämään epävarmuutta ja epäonnistumisen tunteita, mutta olen oppinut olemaan suhteellisen rento äiti. Kerron lapsilleni joka päivä, että rakastan ja olen ylpeä heistä juuri sellaisina kuin he ovat.

Joskus olen myös pysähtynyt miettimään, miten erilaista elämä olisi ilman lapsia. Ehkä olisin antanut tiettyjen urapolkujen viedä minut kansainvälisiin työtehtäviin ja jäänyt maailmalle. En silti vaihtaisi äitiyttä mihinkään.

Menestyksestä?

Luin vastikään hienon ajatelman siitä, miten suosio on ohimenevä ilmiö, mutta menestys jatkuva mahdollisuus tehdä sitä, mitä rakastaa. Allekirjoitan tuon täysin. Menestys on mahdollisuutta elää omannäköistä, itselle merkityksellistä elämää.

Menestystä mitataan useimmiten rahassa, mutta samaan aikaan sanotaan, ettei raha tuo onnea. Minulle on ollut henkilökohtaisesti vapauttavaa oivaltaa, että menestys on ennen kaikkea oikein käytettyä aikaa. Hyvät ihmissuhteet kuuluvat tähän.

On minulla muutamia ammatillisiakin haaveita, joita haluaisin päästä toteuttamaan seuraavan viiden tai kymmenen vuoden aikana. On kiinnostavaa nähdä, mitkä niistä toteutuvat ja mitkä eivät, mutta olen aina tykännyt tehdä työtä onnistumisen eteen. Osa minusta uskoo myös kohtaloon: se tapahtuu, minkä on tarkoitettu tapahtuvan.

Ajankäytöstä?

Olen sekä ajankäytön mestari että jatkuvan aikataulullisen kaaoksen keskellä elävä kiirehtijä. Nautin siitä, että monta palloa on yhtä aikaa ilmassa. Samalla haikailen laiskan sunnuntaifiiliksen perään: siihen tunteeseen, kun puhelin on äänettömällä ja aamupala voi olla aamiaisen ja lounaan rajaton yhdistelmä. Tai, että sänkyyn voi ilman kiirettä palata aamukahvin jälkeen lukemaan kirjaa. Ah, ihanaa!

Toisaalta olen viime vuosien aikana oppinut arvostamaan aikaa myös siten, että teen säännöllisesti kalenteriin tilaa vain itselleni. Arjen kiirettä jaksaa paljon paremmin, kun tietää, milloin on mahdollisuus pysähtyä joogaamaan, käymään metsälenkillä, kuntosalilla tai vain löhöämään sohvalla.

Aika on arvokkain pääoma, mitä meillä elämässä on. Siksi sitä kannattaa opetella käyttämään stressittömästi ja itselle arvokkaasti.

Oivalluksia-juttusarjassa tutut ihmiset kertovat, mitä he ovat oivaltaneet elämästä.

X