Julkkikset

Sairaalaan joutunut kirjailija Katja Kettu: ”Nyt syön entistä terveellisemmin”

Kun kirjailija Katja Kettu uppoutuu työhönsä, kauppareissukin on liian suuri keskeytys. Silloin arjen luksusta on valmisruoka. Sairaalareissun jälkeen Katja on opetellut pitämään paremmin kiinni säännöllisestä ruokarytmistä.
1.12.2018 Teksti: Riina-Maria Metso Kuvat: Jonne Räsänen/Otavamedia

Ne kuubalaiset kyläjuhlat eivät unohdu. Kirjailija Katja Kettu oli kunniavieras, ja pienen kylän asukkaat olivat teurastaneet hänelle sian. Se roikkui kokonaisena vartaassa, kun Katja johdatettiin juhlallisesti paistin viereen.

– Sian kylkeen oli suunnilleen kirjoitettu nimeni – ja jouduin kieltäytymään siitä. Se oli hankala tilanne, kun ihmiset halusivat antaa parasta vähästään, Katja muistelee.

Kirjailija on ollut kasvissyöjä 25 vuotta. Välillä hän syö maitotuotteita ja munia, mutta muihin eläinperäisiin tuotteisiin Katja ei koske.

– Kasvissyönti oli alun perin eettinen ja nykyään myös ekologinen valinta. Nykyään se on Suomessa helppoa, kun härkikset ja soijanakit ovat helposti saatavilla. Venäjän syvyyksissä tai Argentiinassa matkustaessa kasvissyönti on yhä vähän hankalampaa.

Kuubalaisissa kyläjuhlissa kävi kuitenkin hyvin: paikalliset olivat ihan tyytyväisiä, kun saivat syödä sian itse. Katjalle ruoka onkin parhaimmillaan, kun sen ympärille kokoonnutaan yhdessä. On juhlaa, kun ystävien kanssa on aikaa syödä alkupalat, pääruoka ja jälkiruokakin. Vasta koko menun jälkeen on oikeastaan paras hetki: kaikkien vatsat ovat täynnä ja on aikaa ottaa vielä viinilasillinen ja keskustella kylläisenä.

–Nyt, kun sain uusimman kirjani valmiiksi, siihen nautiskeluun on ollut pari kertaa aikaa. Minulle hyvään ruokaan liittyy vahvasti se seura, jossa sitä nautitaan.

Currytofusta se alkoi

Kirjailijan työ asettaa omat ehtonsa ruokailuihin. Katja syö 80-prosenttisesti jonkun muun valmistamaa ruokaa. Lempiravintoloita Helsingissä ovat Sandro, Rivoletto, Salve, nepalilainen Annapurna ja turkkilainen Ani.

Omassa keittiössä Katja kokkaa useimmiten thairuokaa. Siemen siihen kylvettiin parikymmentä vuotta sitten, kun Katja kävi ensikertaa turkulaisessa thairavintolassa ja maistoi currytofua.

– En ollut ikinä maistanut mitään sellaista ja ihmettelin, miten kasvisruoka voi maistua niin hyvältä. Näinkin voi elää! Asuin silloin vegaanikommuunissa, jossa vallitsi sellainen asenne, että ruoasta ei saa nauttia. Ruokaan ei laitettu oikeastaan edes suolaa.

Thaimaalaisesta ruoasta Katja löysi valtavan makujen maailman. Yksi perusruoista valmistuu, kun Katja maustaa kasvissuikaleet kookosmaidolla, soijalla, sitruunaruoholla ja inkiväärillä ja keittää lisukkeeksi nuudeleita tai villiriisiä. Useimmiten hän kuitenkin tilaa ateriansa kotiin.

– Kun teen töitä, kauppaan lähteminen saattaa tuntua liialta ja katkaista ajatuksen. On luksusta, kun voi tilata kotiovelle pita falafelin halloumilla tai salaatin. Pitsaa en kovin usein tilaa, sillä asuin vastikään hetken Espanjassa ja siellä tuli syötyä pitsaa liikaa.

Katjan ruokaympyrä muuttuu kausittain. Kesällä hän syö paljon sipuli- ja kaalikeittoja sekä herneitä ja nauriita ja syksyllä sieniruokia. Kun syksy viilenee, maistuvat borchkeitto ja tuliset kasviskeitot.

Luksusta arjessa

Katja on tyytyväinen siihen, että lähikaupastakin saa nykyään hyviä kasvisruokia. Jääkaapissa on niitä tälläkin hetkellä hyvä kattaus: kasvispihvejä, soijanakkeja, pinaattitortellineja ja aasialaisia wokkisuikaleita. Usein Katja hyödyntää myös lähikaupan salaattibaaria, josta kokoaa mukaan annoksen. Kesäisin hän ostaa mielellään tuotteita torilta ja suosii muutenkin mahdollisuuksien mukaan luomua ja lähiruokaa.

Ruokaan kuluvaa rahaa Katja ei juurikaan mieti.

– Ostan sitä, mikä tuntuu hyvältä. Luulen, että 300 euroa kuussa menee rikki helposti, koska tilaan valmisruokaa niin usein. Hinnan sijasta mietin valmistuspaikkaa, kuljetusmatkaa ja vaikka sitä, ovatko kananmunat eettisesti tuotettuja. Tiedän, että tämä on luksusta.

Sydänsurutkin vaikuttavat

Ruoka on synti. Sitä ajatusta Katja haluaa välttää mahdollisimman tehokkaasti. Hän ei halua, että teini-ikää varjostanut laihduttaminen vaikuttaisi enää hänen ajatuksiinsa syömisestä.

– Yritän olla syyllistämättä itseäni ruoasta. Kehon hallinta ruoan avulla on noussut välillä mieleeni teini-iän jälkeenkin. On ollut kausia, etten ole pystynyt syömään esimerkiksi sydänsurujen vuoksi. Siksi yritän jatkuvasti muuttaa suhdettani ruokaan niin, että se on hieno asia. En halua ruoan hallitsevan mieltäni.

Katja huomauttaa, että syöminen on kuitenkin asia, jota ihminen tekee elämänsä loppuun asti.

– Turha siitä on joka kerta potea huonoa omaatuntoa.

Sairaalareissu pysäytti

Jos Katja jotain haluaisi vielä viilata ruokatottumuksissaan, se olisi rytmi. Hän yrittää syödä neljän tunnin välein jotain, mutta välillä työ vie mukanaan. Aamiainen unohtuu, samoin välipalaksi varattu smoothie tai pähkinät.

– Jos syön vasta illalla ison aterian, se on raskasta sekä keholle että mielelle. Tulen väsyneeksi ja kärttyisäksi enkä siedä mitään. Yritän syödä jotain heti kun herään, jotta kehoni ja aineenvaihduntani lähtevät toimimaan.

Ruoan vaikutukset terveyteen ovat nyt entistäkin enemmän mielessä. Katja joutui lokakuussa sairaalaan, kun kova päänsärky johti sanojen sekoittumiseen. Tukokset ja tulehdukset saatiin sairaalassa hoitoon, mutta niiden vuoksi muun muassa esiintyminen Helsingin Kirjamessuilla jäi väliin.

– Jatkossa syön entistä terveellisemmin ja säännöllisemmin, Katja summaa nyt.

Sielua ravitsevat parhaiten ne ikimuistoiset kohtaamiset, jotka syntyvät ruoan äärellä. Mieleen on jäänyt erityisesti illallinen minnesotalaisessa intiaanireservaatissa. Siellä sata vuotta vanha suomalaistalo toimi orpokotina hyväksikäytetyille lapsille. Taloa ympäröi Vermillion-järvi, josta villiriisi kerätään. Kun Katja kutsuttiin pitkän pöydän ääreen syömään, kyse ei ollut vain ruoasta.

– Kutsu syömään on osoitus siitä, että olet ikään kuin tullut hyväksytyksi. Siinä tilanteessa se tuntui erityisen hyvältä. Olin osa heidän elämäänsä. Kun sen jälkeen olen käynyt tuossa reservaatissa, minut toivotetaan aina tervetulleeksi kotiin.

Kumman valitset?

Pääruoka vai jälkiruoka? Jälkiruoka. Ajatuksena tuntuu villimmältä valita jälkiruoka, ja aikuisena saa päättää. Käytännössä makea maistuu vähäisesti.

Vehnä vai speltti? Speltti. Vältän valkoista vehnää ja pidän spelttipuurosta.

Valkoviini vai punaviini? Valkoviini. Pidän Sauvignon Blanc -rypäleestä valmistetuista kuivista valkoviineistä.

Pöydän ääressä vai sohvalla? Pöydän ääressä, jos on vieraita. Sängyssä tai sohvalla ruudun ääressä yksin.

Hedelmä vai marja? Marja! Mustikka, puolukka, tyrni, hilla ja variksenmarja ovat vasta löytymässä olevia suomalaisia superfoodeja.

Eilen söin

Aamiaiseksi mustikkakeittoa, luonnonjogurtti pakastemansikoiden kera, vihreää teetä.

Lounaaksi porkkanakeitto, pesto-oliivikastiketta, kokojyväleipää.

Välipalaksi omena ja kourallinen pähkinäsekoitusta.

Päivälliseksi vihreä currytofu, riisiä ja chileläistä valkoviiniä.

Katja Kettu, 40

Koti: Helsingissä.

Työ: Kirjailija.

Perhe: Kolme kissaa.

Lohturuoka: Uunissa tehdyt lämpimät mozzarella-jalapenovoileivät, soijakaakao.

Pahe: Yösyönti. ”Jos ajatus laukkaa, saatan nousta vuoteesta ja alkaa tehdä vaikka niitä lämpimiä voileipiä.”

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *