Sakari Kuosmanen löysi biologisen isänsä kuusikymppisenä – isä tunnusti isyytensä kolmannella yrittämällä

Läpi elämän Sakari Kuosmasta on painanut outo epätietoisuus. Lopulta se ajoi hänet selvittämään, kuka hänen biologinen isänsä oikein on.

Viime vuoden toiseksi viimeinen päivä oli Sakari Kuosmasen elämässä hyvin merkittävä. Silloin paljastui yli 65 vuotta piiloteltu salaisuus. Hänen henkilötietoihinsa kirjattiin viimein isän nimi.

Saku kuvailee olevansa ”vahingonlaukaus”, tulos äidin lyhyeksi jääneestä nuoruuden suhteesta. Hänen syntyessään syksyllä 1956 toinen osapuoli oli jo poistunut kuvioista. Kaksikymppinen äiti palasi opiskelupaikkakunnalta Helsingistä kotikonnuille Kuopioon yksin vauva kainalossa. Tuohon maailmanaikaan avioliiton ulkopuolella alkunsa saanut lapsi oli suvulle suuri häpeä, ja siitä poikakin sai osansa.

Kun Saku oli murrosiässä, äiti kysyi kerran, haluaisiko poika tietää oikean isänsä nimen. Tämä vastasi kieltävästi.

– Olin liian nuori ymmärtämään, että äiti oli väsynyt kantamaan salaisuuden taakkaa yksin. Hän varmasti halusi, että asiasta viimein puhuttaisiin.

Kysymys kuitenkin esitettiin kesken äidin ja isäpuolen kiivaan riidan, ja Saku katsoi tarpeelliseksi suojella isäpuoltaan. Sen koommin hän ei muista tietoisesti aprikoineensa biologisen isän henkilöllisyyttä. Asia hautautui vuosikausiksi.

DNA-testi sai asiat etenemään

Kysymys biologisen isän henkilöllisyydestä nousi uudestaan esille isäpuolen kuoleman jälkeen kymmenkunta vuotta sitten. Tuolloin äiti viimein paljasti Sakulle miehen nimen. Esikoinen Riikka alkoi tutkia asiaa ja löysi netistä kuvia isäkandidaatista. Yhdennäköisyys oli ilmeinen.

Ensimmäinen yhteydenotto päättyi tylysti. Puhelimeen vastannut mies kiisti isyytensä.

– Ajattelin, että olkoon sitten.

Vanhimmat tyttäret kuitenkin tekivät DNA-testin, ja pian alkoi löytyä serkkuja, joilla oli sama sukunimi kuin oletetulla isoisällä. He yllyttivät Sakua soittamaan miehelle uudestaan, mutta tulos oli sama.

Lopulta Saku sisuuntui. Hänen jälkeläisillään oli oikeus tietää isovanhemmistaan, ja asia varmistettaisiin, vaikka sitten poliisivoimin. Osapuolet alkoivat olla jo sen verran iäkkäitä, että toimeen oli tartuttava nopeasti. Äidin kanssa vierailtiin virastoissa, joissa tämä joutui selostamaan seikkaperäisesti esikoisen syntymään johtaneita tapahtumia. Oli pistäydyttävä neuvolassa testeissä ja täyteltävä kaavakkeita.

Isyyskannetta ei lopulta tarvinnut nostaa. Välikädeksi ryhtyi hieman aiemmin löytynyt velipuoli, jonka avulla biologinen isä saatiin vielä kerran langan päähän. Tällä kertaa mies tunnusti isyytensä ja pyysi anteeksi aiempaa käytöstään. Taustalta hänen vaimonsa huuteli iloisena ja toivotti tervetulleeksi sukuun.

Saatuaan vielä käteensä asiapaperin, jonka mukaan tämä mies on 99-prosenttisella varmuudella hänen isänsä, Saku saattoi huokaista helpotuksesta.

– Tuntui kuin iso taakka olisi pudonnut harteilta. Pitkä salailun kierre päättyi viimein.

---

---