Skientologien päämajasta paennut kirjailija Mariette Lindstein: ”Minulle vakuutettiin, että ero lapsestani on hänen parhaakseen”

Ruotsalainen Mariette Lindstein, 60, tutustui skientologiaan 19-vuotiaana. Aluksi ihanalta tuntunut yhteisö muuttui pikku hiljaa itsevaltiaan johtamaksi vankilaksi, josta Mariette onnistui lopulta vuosien jälkeen pakenemaan. Parasta terapiaa on ollut omien kokemusten kirjoittaminen dekkareiksi.

Elämäsi on kuin trilleri. Kirjoita siitä. Sinun täytyy kertoa kokemuksistasi, etteivät muut tekisi samaa virhettä.

Mariette Lindstein kuunteli häntä haastatellutta, Pulitzer-palkittua toimittajaa Lawrence Wrightia hämmentyneenä. Aiemmin kukaan ei ollut haastanut häntä samalla tavoin. Skientologeista kirjaa tekevä arvostettu toimittaja suorastaan vaati häntä avaamaan suunsa.

Mariette oli onnistunut vuonna 2004 pakenemaan Los Angelesin lähellä sijaitsevasta, tarkoin vartioidusta skientologiakirkon päämajasta, Gold Basesta, vietettyään siellä 20 vuotta. Paosta oli kulunut jo vuosia. Mariette oli palannut synnyinseuduilleen Ruotsin Halmstadiin ja aloittanut siellä uuden elämän.

– Lawrencelta sain idean, kipinän kirjoittamiseen, Mariette kertoo nyt helsinkiläisen hotellin kabinetissa kahvikuppi edessään.

”Janosin seikkailuja ja kaihdoin tavallista elämää”

Mariette oli 19-vuotias tuore ylioppilas, kun hän vuonna 1977 tutustui skientologiaan silloisen poikaystävänsä kautta. L. Ron Hubbardin jo 1950-luvulla perustama kultti oli juuri rantautunut Skandinaviaan ja houkutteli nuoria persoonallisuustesteillä ja opilla itsensä kehittämisestä ja paremmasta maailmasta.

– Janosin seikkailuja ja kaihdoin tavallista, valmiiksi pedattua elämää. Skientologiasta löysin fiksujen ja iloisten nuorten yhteisön, jolla oli yhteinen visio, Mariette kertoo.

Mariettesta tuli pian myös skientologiakirkon työntekijä. Siten hän sai skientologiaan olennaisesti kuuluvat, portaittain etenevät mutta hyvin kalliit itsensäkehittämiskurssit ilmaiseksi. Hän rakastui Malmön toimipisteen johtajaan, meni tämän kanssa naimisiin ja sai lapsen.

– Elämämme oli aika normaalia: skientologia vei suuren osan ajastamme, mutta meillä oli oma asunto, palkkatyö ja perhe.

”En voinut uskoa hyvää onneani, kun pääsin Gold Baseen”

Vuonna 1983 Malmöön saapui Yhdysvalloista skientologiakirkon rekrytoija. Mariette ja hänen miehensä pääsisivät työskentelemään skientologien Los Angelesissa sijaitsevaan päämajaan Gold Baseen. Samalla heistä tulisi skientologien johtoryhmän Sea Orgin jäseniä.

Lähteminen oli itsestäänselvää. Kyseessä oli suuri kunnia, paikka valittujen joukossa.

Perhe lennätettiin Los Angelesiin tammikuussa 1984, kun Mariette oli 25 ja John-poika kaksivuotias. Matka jatkui mustin lasein varustetulla autolla kaupungin ulkopuolelle, keskellä autiomaata sijaitsevaan hulppeaan keitaaseen.

– Gold Base oli paikkana uskomaton. Nurmikot olivat trimmattuja, oli uima-altaita ja suihkulähteitä, golfrata ja jopa oma filmistudio. Kaikki Sea Orgin jäsenet olivat tehtäviinsä käsin poimittuja: nuoria, kauniita, lahjakkaita ja ystävällisiä. En voinut uskoa hyvää onneani, oloni oli kuin vastarakastuneella.

Gold Basea ympäröi korkea aita. Sen kerrottiin pitävän tunkeilijat loitolla ja arvokkaan yhteisön turvassa.

”Oli todella rankkaa olla erossa lapsestani”

Normaalia perhe-elämää Gold Basessa ei voinut viettää. Sea Orgissa työskentelevien noin 800 ihmisen tehtävänä oli tuottaa materiaalia – kirjoja, esitteitä, opetusvideoita ja markkinointimateriaalia – skientologien eri maiden toimipisteisiin. He asuivat kymmenen kilometrin päässä Gold Basesta tukikohdassa, josta heidät haettiin bussilla töihin ja takaisin.

Lapset asuivat erillisessä hoitopaikassa Los Angelesissa, jossa vanhemmat saivat vierailla viikonloppuisin.

– Oli todella rankkaa olla erossa Johnista, ja alussa olin hyvin surullinen. Uskoin kuitenkin, kun minulle vakuutettiin, että se oli lapseni parhaaksi.

Kuvio tuli myöhemmin tutuksi. Epämiellyttäviä ja järjettömältä tuntuvia määräyksiä perusteltiin aina henkilön tai koko yhteisön yhteisellä hyvällä.

Johtajan sana oli laki

Alkuvuosia Gold Basessa Mariette kuvaa onnellisiksi. Työntekijät tunsivat tekevänsä tärkeää työtä. He pääsivät viikonloppuisin ulos kaupunkiin ja viettivät vapaa-aikaa ja jouluja yhdessä.

Kun skientologian perustaja L.Ron Hubbard kuoli vuonna 1986, johtoon astui David Miscavige, jonka kanssa Mariette oli työskennellyt alusta lähtien.

– David on ystävällisin ja mukavin ihminen, jonka olen koskaan tavannut. Myöhemmin opin, että hän on myös ihmisistä kammottavin. Hän pystyy muuttumaan hirviöksi sekunnissa.

1990-luvun alussa Miscavige rakennutti työntekijöiden lapsille oman keskuksen erämaahan, lähelle aikuisten asuinpaikkaa. Sinne muutti myös Marietten tuolloin kahdeksanvuotias John-poika. Tapaamiset harvenivat.

Skientologiaopin mukaan lapset ovat aikuisia mutta vain pienemmässä koossa. Siksi heitä pitää myös kohdella kuin aikuisia. Lapset tekivät raskasta fyysistä työtä ja muun muassa vastasivat hyvin pitkälle itse keskuksensa ylläpidosta, kuten siivouksesta ja ruoanlaitosta. Peruskoulutus oli toissijaista L. Ron Hubbardin oppien rinnalla.

Vuonna 1992 Miscavige ylensi Marietten osaksi Religious Technology Centeriä, joka oli Miscavigen lähin piiri, vallan huippu. Marietten aviomies lähetettiin työskentelemään New Yorkiin.

Johtajan sana oli laki. Mariettelle sanottiin, että hänen oli parempi ilman miestään. Seuraavien 12 vuoden aikana aviopari sai viettää vain yhden viikonlopun yhdessä. Lopulta he erosivat.

”Niskuroijia rankaistiin ankarasti”

Olot Gold Basessa muuttuivat Marietten mukaan dramaattisesti vuonna 1993, jolloin skientologia hyväksyttiin Yhdysvalloissa uskonnoksi ja se sai verovapauden.

– Sen jälkeen David Miscavige alkoi pitää itseään jumalana ja epäillä kaikkia salaliitosta itseään vastaan. Hän piiskasi alaisiaan yhä pidemmillä työvuoroilla ja kannusti heitä urkkimaan ja paljastamaan arvostelijansa. Niskuroijia rankaistiin ankarasti.

Pelosta tuli osa Gold Basen arkea. Rangaistukset olivat eristämisineen niin rajuja, että kukaan ei uskaltanut arvostella määräyksiä tai yhä sietämättömämmiksi käyneitä oloja.

Aluetta ympäröivä aita sähköistettiin ja varustettiin piikkilangalla ja lopulta sensoreilla, jotka tunnistivat lähestyvän ihmisen. Enää aita ei pitänyt muita loitolla, vaan skientologit Gold Basen sisällä.

Työntekijöillä ei ollut yhteyksiä ulkomaailmaan.

– Emme saaneet katsoa televisiota, kuunnella radiota, käyttää internetiä, lukea sanomalehtiä emmekä kirjoja. Puhelimia kuunneltiin ja kirjeet sensuroitiin.

Miscavigen suuruudenhulluus sai sekin uusia mittasuhteita.

– Lopulta David kertoi avoimesti, että skientologian tavoitteena on maailman valloitus. Kymmenen vuoden kuluessa me johtaisimme koko planeettaa ja Sea Orgin jäsenet istuisivat eri valtioiden hallituksissa.

”Aivopesu haihtui minusta saman tien”

Mariette totteli määräyksiä muiden mukana, vaikka hän muistaa kummeksuneensa monia outoja sääntöjä heti alkuhuuman haihduttua.

– Mutta sitten ajatukset taas unohtuivat, kun tapahtui vastaavasti jotain hyvää. Lisäksi jatkuva työnteko ja unenpuute veivät ajattelulta voimat.

Useamman vuoden ajan Mariette nukkui keskimäärin neljä tuntia yössä.

– Nukkumisen rajoittaminen on hyvin tehokas kidutuksen muoto. Ihminen suostuu ihan mihin tahansa ollessaan tarpeeksi väsynyt. Ja väsymys ei poistunut koskaan, se oli yhtä helvettiä.

Lopulta Marietten silmät aukenivat – viidentoista Gold Basessa vietetyn vuoden jälkeen.

– Pidimme kokousta. Miscavige tuli sisään jo valmiiksi ärtyneenä ja raivostui jostain, mitä työkaverini sanoi. Hän veti tämän tuolista pöydän yli, paiskasi lattialle ja kuristi kurkusta. Olin nähnyt väkivallan uhkaa ja järjetöntä huutamista ennenkin, mutta siinä meni minun rajani, sitä en enää voinut hyväksyä. Aivopesu haihtui minusta samantien ja tajusin kirkkaasti kaiken järjettömyyden ja sen, että minun pitää päästä pois, paeta.

Mutta miten? Pako täytyi suunnitella huolella, koska toista mahdollisuutta ei tulisi.

– Jos yritti paeta ja jäi kiinni – ihmisiä todellakin fyysisesti raahattiin ja pakotettiin takaisin – joutui raskaisiin töihin, jatkuvan valvonnan alle, eikä saanut olla enää koskaan hetkeäkään yksin.

Gold Basen markkinointiosastolta, jolla Mariette työskenteli, löytyi vastoin kaikkia odotuksia liittolainen, amerikkalainen Dan Koon. Luottamuksen rakentuminen alkoi pienistä eleistä ja kulmakarvojen kohotuksista oudoille määräyksille.

Lopulta Dan ja Mariette uskalsivat uskoutua toisilleen. Molemmat halusivat paeta. Kumpi heistä onnistuisi ensin?

”Hei, tässä Mariette, olen paennut!”

Kului viisi vuotta, ennen kuin Dan sai tilaisuutensa joulukuussa 2003. Hänet määrättiin yllättäen joululahjaostoksille kaupunkiin.

Kun Dan ei palannut, Miscavige raivostui ja kosti tuttuun tapaansa niille, jotka olivat paikalla. Aseistettujen turvamiestensä avustuksella hän lukitsi kuutisenkymmentä ylimpään johtoon kuuluvaa ihmistä paikoista pahamaineisimpaan, Koloon. Sinne joutui myös Mariette.

– Kolo on iso, asein vartioitu toimistohuone, jossa sekä asuimme että työskentelimme. Öisin nukuimme makuupusseissa työpöytiemme alla ja ulos pääsimme vain suihkuun. Sieltä oli yhtä helppo paeta kuin Itä-Saksasta.

Mariette alkoi teeskennellä mielenterveydeltään järkkynyttä. Itsemurhapotilaita ei Gold Baseen poliisien pelossa haluttu, ja yhä sekavampana ja ahdistuneempana esiintynyt Mariette siirrettiin skientologien tiloihin Los Angelesiin.

Sielläkin oli aseistetut vartijat, mutta ei aitaa. Ensimmäisen tilaisuuden tullen Mariette juoksi ulos, hyppäsi ohi ajaneeseen bussiin ja pyysi kuljettajaa viemään hänet turvaan. Afroamerikkalainen kuski teki niin ja avasi samalla lopullisesti Marietten silmät: maailma ei ollutkaan paha, niin kuin hänelle oli vuosikaudet väitetty.

Hän löysi puhelimen ja soitti Danin vanhempien numeroon, jonka hän oli opetellut ulkoa. Hei, tässä Mariette, olen paennut!

Ja Dan tuli. Oli maaliskuu 2004, ja Mariette oli 46-vuotias.

”Toive perheeni jälleennäkemisestä oli pitänyt minut järjissäni”

Myöhemmin pakenemaan onnistui myös Marietten poika John. Hän oli tuolloin 23-vuotias ja elänyt muurien takana koko elämänsä.

– John pakeni varmaan siksi, että minäkin olin paennut. Se oli hänelle merkki. Kun hän pääsi ulos ja näki, millainen maailma todellisuudessa on, hän tajusi, mitä kaikkea oli menettänyt. Hän oli aluksi hyvin katkera minua kohtaan.

Uuden elämän aloittaminen ei ollut helppoa, vaikka Mariette olikin ikionnellinen vapaudestaan. Skientologia oli vienyt hänen elämästään yli 25 vuotta, eikä hänellä ollut minkäänlaisia koulutus- tai työtodistuksia. Hän sai kuitenkin lastenhoitajan paikan lakimiesperheestä, jonka äiti otti hänet siipiensä suojaan.

Mariette matkusti myös Ruotsiin tapaamaan lapsuudenperhettään.

– Itkimme ilosta. Vanhempani olivat luulleet, etteivät he näkisi minua enää koskaan. Minut taas toive jälleennäkemisestä oli pitänyt järjissäni.

”Aloin nähdä painajaisia ja saada paniikkikohtauksia”

Danista ja Mariettesta tuli pari. He menivät naimisiin ja muuttivat vuonna 2011 Marietten synnyinsijoille Ruotsin Halmstadiin.

– Siellä aloin miettiä, miten toisin elämäni olisi voinut mennä. Aloin nähdä kammottavia painajaisia ja sain paniikkikohtauksia.

Ja sitten skientologeista kirjaa tehnyt Lawrence Wright otti yhteyttä ja vaati siihen asti kokemastaan vaiennutta Mariettea kertomaan tarinansa suurelle yleisölle.

– Kirjoittaminen oli minulle parasta terapiaa. En halunnut tehdä muistelmia vaan dekkarin, johon tarttuisivat myös suuria elämänvalintojaan miettivät nuoret ihmiset. Jos kertoisin kokemastani aivopesusta, manipuloinnista ja alistamisesta, se voisi auttaa ja varoittaa muita.

Syntyi trilogia, jonka ensimmäinen osa Ehdoton valta on juuri ilmestynyt suomeksi. Siinä kerrotaan Via Terrasta, sumuisella saarella päämajaansa pitävästä kultista, josta nuori Sofia lähtee etsimään jännitystä ja uusia kokemuksia. Lopulta hän tajuaa päätyneensä lahkon ja sen karismaattisen mutta mielivaltaisen johtajan Franz Oswaldin vangiksi.

– Kaikki trilogiassa kuvattu on tapahtunut, mutta ei aivan samalla tavoin. Kirjojen tapahtumat ovat muokattua todellisuutta, Mariette kertoo.

Skientologien vastaisku

Kun Marietten esikoisteos julkaistiin Ruotsissa vuonna 2015, alkoi myös skientologien vastaisku.

– Minun ja Danin tietokoneet hakkeroitiin ja pankkitileillemme yritettiin murtautua. Nettiin perustettiin nimissämme feikkisivustoja sekä väärät Twitter- ja Facebook-tilit. Meille soitettiin keskellä yötä, ja kuului vain, kuinka joku hengitti raskaasti. Kun olin Göteborgin kirjamessuilla, minua seurattiin ja filmattiin koko ajan.

Mariette ja Dan olivat kuitenkin osanneet valmistautua ahdisteluun. Sen kohteeksi joutuvat kaikki, jotka julkisesti kritisoivat skientologiaa.

– Meillä on iso, aidan ympäröimä talo järven rannalla ja koiria. Se on turvallinen paikka, jonka rauhaan pystymme vetäytymään.

Mariette kirjoittaa jo seuraavaa kirjasarjaansa. Se kuvaa skientologien soluttautumista yhteiskuntaan. Myös Danista on tullut kirjailija – hän haamukirjoitti New York Timesin Bestseller-listan ykköseksi nousseen David Miscavigen isän Ronin tarinan. Myös tämä on paennut poikansa johtamasta kultista.

Mariettelta ja Danilta kysytään usein, miten Gold Basen olemassaolo on ylipäätään mahdollinen. Miksi FBI ei mene ja vapauta siellä vankeina pidettäviä ihmisiä?

– En usko, että se toimisi. Ihmiset siellä ovat niin aivopestyjä ja traumatisoituneita, että todennäköisesti he kieltäisivät kaiken ja väittäisivät olevansa siellä vapaasta tahdostaan. Skientologia ja muut tuhoavat kultit voidaan saada häviämään vain tekemällä ne niin epäsuosituiksi, ettei kukaan enää liity niihin mukaan.

Ehkä niin todella tapahtuu. Mariette ja Dan ovat kuulleet Gold Basesta viimeksi paenneiden kertoneen, että ihmisiä on siellä enää pari–kolmesataa, eikä uusia tule.

”Kadun, että vedin myös lapseni siihen kaikkeen mukaan”

Mariette on miettinyt syitä siihen, miksi hän selvisi kaikesta hajoamatta henkisesti.

– Ihmisen mieli on vahvempi ja kestävämpi kuin uskommekaan. Lapsena olin oppinut, että minulla on aina oikeus epäillä ja kyseenalaistaa, ja uskon, että lopulta juuri se pelasti minut.

Kun Mariette on tavannut tavanomaisia polkuja seuranneita entisiä koulukavereitaan, hän on myös oivaltanut, että hänen elämänsä pitikin mennä näin.

– Ehkä minun piti käydä tämä kaikki läpi löytääkseni todellisen itseni ja tullakseni kirjailijaksi.Olen antanut anteeksi itselleni ja kaikille muillekin. Ainoa asia, jonka kanssa en ole vieläkään ihan sujut on se, että vedin myös lapseni siihen kaikkeen mukaan.

Mariette kuvaa välejään Los Angelesissa asuvaan, nyt 36-vuotiaaseen Johniin yhä jännitteisiksi.

– Mutta olemme puhuneet paljon, ja suhteemme on parantunut vuosien varrella koko ajan.