Uusi kirja vei tutkimusmatkailija-kirjailija Mia Kankimäen sysipimeälle savannille: ”Perheettömyys toi mahdollisuuksia”

Kun ystävät alkoivat perustaa perheitä, Mia Kankimäki mietti, mitä uutta nelikymppisen sinkkunaisen elämässä voisi tapahtua. Hän ryhtyi tutkimusmatkailija-kirjailijaksi.  – On lohdullista ajatella, ettei elämä ole lukittu keski-iässä.

Kirjailija Mia Kankimäki, 46, makasi hereillä teltassa Mkomazin kansallispuistossa Tansaniassa. Ulkona oli savannin sysipimeä yö. Mialla oli pissahätä, mutta häntä pelotti mennä ulos. Entä jos peto hyökkää kimppuun? Hän avasi teltan oviaukon vetoketjun, skannasi korvat höröllä maastoa otsalampullaan, syöksyi ovi­aukon ulkopuolelle ja viuhahti sitten nopeasti takaisin sisälle.
Huh, hengissä.

– En todellakaan ole mikään rohkea maailmanmatkaaja. Minun täytyy koko ajan muistuttaa itseäni, että jos haluaa kokea asioita, on vain uskallettava, vaikka kuinka pelottaisi, Mia sanoo.

Mielenkiintoiset  naiset vetivät maailmalle

Hän istuu helsinkiläisessä Théhuoneessa, kaukana viidakon vaaroista. Uudessa kirjassaan Naiset joita ajattelen öisin hän kertoo tarinoita inspiroivista naisista, kuten taiteilijoista, kirjailijoista ja tutkimusmatkailijoista. Moni näistä Mian ”yönaisista” alkoi keski-ikäisenä toteuttaa itseään. Esimerkiksi Karen Blixen ryhtyi 46-vuotiaana kirjailijaksi kovien vastoinkäymisten jälkeen. 1800-luvulla elänyt, unettomuudesta ja masennuksesta kärsinyt vanhapiika Isabella Bird puolestaan rupesi nelikymppisenä tutkimusmatkailijaksi.

Mia on matkustanut naisten perässä Euroopassa, Afrikassa ja Aasiassa. Afrikkaan hänet vei keväällä 2014 Karen Blixen. Joskin Mia vain käväisi kirjailijan entisessä kotimaassa Keniassa ja vietti suurimman osan matkastaan Tansaniassa. Siellä hän asui suomalais-tansanialaisen perheen luona ja tutustui tavalliseen paikalliseen elämään. Hän lähti myös kahdentoista päivän safarille paikallis­oppaan kanssa. Yksinäistä naismatkustajaa kummeksuttiin.

– Minne meninkin, turistit supisivat ja pyörittelivät päätään. Kirjoitan kirjassani esimerkiksi 1800-luvulla eläneestä tutkimusmatkailija Mary Kingsleystä, joka matkusti yksin Länsi-Afrikan viidakoissa. Hänkin herätti hämmennystä. Tuli sellainen fiilis, ettei mikään ole muuttunut.

”Nelikymppisenä tajuaa elämän rajallisuuden”

Tapahtuuko elämässäni enää mitään uutta? Tätä kysymystä Mia alkoi pohtia kymmenisen vuotta sitten, kun ystävät ympärillä alkoivat perustaa perheitä. Hän itse oli lapseton sinkku, joka työskenteli kustantamon mainososastolla. Päivät toistuivat samanlaisina.

– Lapset saatuaan ystävillä alkoi uusi elämänvaihe, mutta minulla ei ollut näköpiirissä minkäänlaista muutosta. Koin, että olin kulkenut yhden tien loppuun. Ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin tehdä iso elämänmuutos. Nelikymppisenä tajuaa elämän rajallisuuden. Oli viimeinen hetki alkaa tehdä sitä, mitä oikeasti haluan.

Mia irtisanoutui 38-vuotiaana vakituisesta työpaikastaan ja ryhtyi kirjailijaksi. Ensimmäinen kirja Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin ilmestyi 2013. Se vei hänet kuukausiksi muun muassa Japaniin Kiotoon tutkimaan 900-luvulla elänyttä hovinaista Sei Shōnagonia.

– Jos perustaa perheen, saa tietynlaisen elämän. Jos valitsee toisen tien, löytää jotakin muuta. Minulle perheettömyys avasi uusia mahdollisuuksia, Mia sanoo.

”Myin asuntoni ja muutin koirankopin kokoiseen yksiöön”

Mian elämä kuulostaa kadehdittavalta. Hän voi matkustaa, milloin mielii, ja toteuttaa intohimoaan. Kirjoittihan hän jo 14-vuotiaana eräässä kirjeessä, että haluaisi aikuisena vain matkustaa ja kirjoittaa. Toki vapaudella on hintansa. Välillä Mia ikävöi työyhteisöä, ja elanto on tiukassa.

– Olen karsinut menoni minimiin. Myin asuntoni ja muutin koirankopin kokoiseen yksiöön. En shoppaile enkä sisusta kotia.

Kirjassaan hän kertoo asuvansa välillä vanhempiensa vintillä, kun oma asunto on rahapulan takia vuokralla. Matkabudjetit ovat niukkoja.

On lohdullista ajatella, ettei elämä ole lukittu keski-iässä.

– Minulla ei olisi ikinä varaa tehdä viikonloppumatkoja, sellainen on tosi kallista matkustamista. Sen sijaan matkustan ulkomaille aina pidemmäksi aikaa. Vuokraan halvan asunnon, syön edullisesti enkä ajele takseilla. Ja ostan aina halvimmat lennot.

Mia on tyytyväinen elämänmuutokseensa.

– Löysin tutkimusmatkallani innostavia naisia, jotka tekivät elämänmuutoksia vielä kuusi–seitsemänkymppisinäkin. On lohdullista ajatella, ettei elämä ole lukittu keski-iässä. Ties mitä kaikkea kiinnostavaa tässä vielä ehtii