Vahvan naisen mallin oppinut Krista Kosonen: ”En halua kasvattaa tytöstäni liian kilttiä”

Näyttelijä Krista Kosonen on opetellut pitämään puolensa, vaikka tietää, että kiltin roolista poikkeaminen voi yhä aiheuttaa naiselle hankalan ämmän maineen.

Kliseen mukaan kiltit tytöt pääsevät taivaaseen, tuhmat mihin vain. Totta vai tarua?

Taitaa olla totta, liian kiltti ei kannata olla. Asiat hoituvat paljon nopeammin, kun ei yritä turhaan mielistellä vaan pitää rohkeasti puolensa.

En halua kasvattaa tyttöäni liian kiltiksi silläkin uhalla, että kiltin roolista poikkeaminen voi yhä aiheuttaa naiselle hankalan ämmän maineen.

Lähtökohtaisesti yritän olla kiltti ihminen, mutta en halua olla kiltti tietyissä työasioissa. Ei-sana tulee nykyään aina vain helpommin. Haluan itse vetää omat rajani esimerkiksi ilmaisen työn suhteen ja vaadin tasa-arvoista kohtelua.

Hyväntekeväisyysjärjestöjen kanssa teen tosin paljonkin ilmaistyötä, mutta myös omasta jaksamisesta täytyy pitää huoli. Välillä pitää vain olla möllöttää.

Äidin ja tyttären suhde on haastava kehdosta hautaan.

Ei välttämättä läpi elämän, mutta jossain vaiheessa varmasti kyllä. Äiti on naisen malli ja esimerkki tyttärelleen, ja hänen on myös asetettava rajat ja tarjottava turvaa. Minulla on hyvät välit oman äitini kanssa, mutta joinain murrosiän hetkinä olen häntä vihannutkin – se kuuluu asiaan.

En toivonut etukäteen erityisesti tyttöä tai poikaa, mutta nyt kun lapsi on vajaan vuoden ikäinen, tuntuu tietyllä tavalla helpommalta ajatella, että hän on tyttö. Ehkä siksi, että siitä minullakin on kokemusta.

Nainen on kauneimmillaan 17-vuotiaana.

Ei onneksi ole, ainakaan minä en todellakaan ollut kauneimmillani alle kaksikymppisenä. Olen mukana Lasten ja nuorten säätiön Dreamsteri-toiminnassa, jossa kerromme nuorille oman tarinamme ja tuemme heitä heidän unelmissaan ja itsensä hyväksymisessä. Siellä kuulin, että tutkimuksen mukaan 90 prosenttia teinitytöistä ei ole tyytyväisiä ulkonäköönsä, lähes jokaisella on omasta mielestään jotain vikaa.

Minäkin olin mielestäni liian iso, kömpelö ja pitkä. Milloin oli liian pienet tissit, milloin liian paksut reidet, pysty nenä tai huono iho…

Hyväksyin ulkonäköni ja aloin uskoa itseeni vasta, kun olin aloittanut opiskelun Teatterikorkeakoulussa. Minua helpotti ajatus siitä, että keho on työkaluni. Nainen voi olla kaunis missä iässä tahansa – tärkeintä on, että hän tykkää itsestään. Se näkyy ulospäinkin. Naisellinen itsetuntoni on parantunut ammattitaidon myötä.

Naiset tarvitsevat enemmän ihailua kuin miehet.

Lähipiirissäni on paljon näyttelijöitä, ja he kaikki haluavat ihailua, miehet ja naiset. Työssä toivon, että yleisö tykkää suorituksestani, ja onhan yksityisestikin tietysti ihanaa kuulla kaunis kohteliaisuus. Osaan mielestäni ottaa ihailun vastaan, ja kun mietin omaa kaveriporukkaani, huomaan, että kehumme toisiamme. Kehun pitää kuitenkin olla totta, falskius ei uppoa.

Olimme Antin (ohjaajapuoliso Antti J. Jokinen) ja vauvan kanssa Los Anglesissa keväällä kaksi kuukautta ja kesällä kuusi viikkoa. Vierastin etukäteen ajatusta amerikkalaisuudesta, mutta viihdyinkin siellä tosi hyvin. Antti teki siellä kirjoitustöitä, minä olin lapsen kanssa. Nautin suunnattomasti ihmisten ystävällisyydestä ja kohteliaasta juttelusta. Kauniit sanat tuntuivat kivalta, enkä ajatellut niitä imelinä. Toivon samaa ystävällisyyttä lisää meidänkin kulttuuriimme. Pysyvästi en kuitenkaan haluaisi asua Los Angelesissa. Joka paikkaan pitää mennä autolla ja pienenkin asian hoitamiseen kuluu helposti monta tuntia.

En ole tehnyt reiluun vuoteen juurikaan töitä. Halusin pitää kunnon äitiysloman, ja olen nauttinut siitä täysillä.

Haluaisin sanoa, että olen lukenut paljon, mutta ajoittain en ole jaksanut lukea mitään, koska olen ollut väsynyt katkonaisista yöunista vauvan kanssa. Radiosta on tullut uusi ystäväni, leffoja on tullut katsottua ja vauvauinnit, -joogat, -muskarit ja -puistot ovat tulleet tutuiksi.

Nyt aiomme olla ainakin syksyn Suomessa ja töihinpaluu tuntuu ihanalta. Olen toisessa naispääosassa Zaida Bergrothin tulevassa Miami-nimisessä elokuvassa, jota filmataan loka-marraskuussa. On mahtavaa päästä tekemään elokuvaa hänen kanssaan, mutta en voi kertoa siitä vielä paljonkaan. Roolini on ihan uudenlainen ja haastava.

Artikkeli on katkelma Annan numerossa 37/2016 ilmestyneestä jutusta.

Lue myös:

Krista Kosonen: ”En laske mitään ulkonäköni varaan”