Marianna Stolbowin kolumni: Hyvä, että lähistöni pikkukaupat ovat ”politisoituneet”
Kaukana ovat ne ajat, jolloin valiteltiin, kuinka poliitikot ovat kaikki samaa harmaata kaurapuuroa. Olen riemuissani, että yhteiskunnallinen keskustelu vilkastuu, kirjoittaa Marianna Stolbow kolumnissaan.
Kaukana ovat ne ajat, jolloin valiteltiin, kuinka poliitikot ovat kaikki samaa harmaata kaurapuuroa. Olen riemuissani, että yhteiskunnallinen keskustelu vilkastuu, kirjoittaa Marianna Stolbow kolumnissaan.
Kävelin kaalinpää kainalossa läheiseen keittiötarvikemyymälään. Olin hukannut viimeisessä muutossani kattilan, jossa keittää lituskoja syyskaaleja, ja nyt teki mieli kääryleitä. Mars kauppaan. Upottelimme myyjän kanssa kaalinpäätä kattilaan löytääksemme sopivan, kun katseeni osui Pekka Haaviston kuvaan. Myyjä kertoi ylpeänä, kuinka Pekka itse oli toimittanut kannattajakorttitarpeiston heille. Hän myös selitti, kuinka tarkkoja valitsijayhdistyksiä koskevat tarkastustoimenpiteet ovat. Ne kysyvät aikaa eikä 20 000 korttia siksi ollut vielä kasassa.
Olin paria päivää aiemmin kulkenut viereisen korttelin naistenvaateliikkeen ohi ja kuullut, kuinka myyjä selitti asiakkailleen, että heillä saattoi nyt täyttää Mika Aaltolan kannattajakortin. Ihastuneet rouvat tarttuivat ponnekkaasti tilaisuuteen ja ryhtyivät heti tuumasta toimeen.
Enpä muista vastaavaa innostusta ja kuplivaa kiinnostusta nähneeni. Vaikka presidentinvaalit ovat henkilövaalit eivätkä siksi kuulu suosikkeihini, tilanne on silti herkullinen.
Pitkin kesää on päivitelty politiikan kammottavuutta. Mutta vaikka mielipiteet voivat olla joillakin hahmoilla pelottaviakin, asioista keskustelu tekee kaikille meille erittäin hyvää. Pinnan alla piilevät jännitteet tuodaan päivänvaloon, sillä olemassahan ne ovat, vaikkei politiikasta puhuttaisikaan.
Kaukana ovat ne ajat, jolloin valiteltiin, kuinka poliitikot ovat kaikki samaa harmaata kaurapuuroa. Saati sloganit, joissa mainoslauseenomaisesti väitettiin vastakkainasettelujen ajan olevan ohi. Vaikka vastakkainasettelu olisikin jonkun mielestä vastenmielistä, on se silti tärkeää tuoda näkyville. Elämme erilaisissa todellisuuksissa, meillä on erilaisia tarpeita ja erilaisia käsityksiä vaikkapa siitä, mikä on oikeudenmukaista ja reilua.
Nyt on väitelty, kiistelty ja siten myös hieman selkeytetty, millaisia kunkin arvot ovat. Yksikään päätös ei ole pakon sanelema tai väistämätön kehityskulku, vaan ratkaisut ovat aina meitä edustavien päättäjien arvovalintojen tulosta. Siksi on tärkeää, että kaikkia koskevista, ihmisten elämään vaikuttavista asioista päättävät henkilöt myös paljastavat arvonsa ja prioriteettinsa. Miltä pohjalta me muuten voisimme heitä valita!
Totta on, että jotkut päättäjät toimivat enemmän fraasilinkoina tai sekoittavat puheillaan pakkaa käyttämällä harhaanjohtavia termejä. Mutta jos me kansalaisina emme keskustele vilkkaasti päivänpolitiikasta, päätösnappuloita painellaan ilman, että käsittäisimme meitä koskevat ratkaisut.
Olen siksi riemuissani, että yhteiskunnallinen keskustelu vilkastuu ja kulkee keittiötarvikekaupasta vaatekauppaan ja kahviloista perheiden sisäisiin vääntöihin. Tämä tuo politiikan lähemmäksi niitä, joita varten politiikkaa tehdään. Samalla saamme käsityksen siitä, kuinka vaikuttaa. Väittelemällä ja kuulostelemalla pääsemme puntaroimaan juuri niitä arvoja, joiden pohjalta pulmia koulusta kirjastorahoitukseen ja teiden kunnossapidosta kaihileikkausten kustannuksiin ratkotaan.
On totta, että presidentinvaalikampanjassa punnitaan arkiratkaisuja enemmän arvojohtajuutta, kandidaatin esiintymistaitoja tai perhekuviota, uraa tai kokemusta – joskus pinnallisestikin. Sanojen, tekojen sekä elämänratkaisujen väliset arvovalinnat puskevat silti pintaan ainakin riviväleistä. Samalla äänestäjälle selkiytyvät omatkin prioriteetit.
Olemmehan itse ne, jotka ohjaavat laivaa suuntaan tai toiseen.”
Politiikan paluu on mielestäni aina kovin toivottavaa. Olemmehan itse ne, jotka ohjaavat laivaa suuntaan tai toiseen. Valtarakenteet tuntuvat joskus valitettavan etäisiltä, mutta juuri siksi aiheiden valuminen alaspäin kansalaisten kahvilakeskusteluihin on tervehdyttävää. Se muistuttaa, kuinka tärkeitä omat aatteemme, toiveemme ja tarpeemme ovat. Eritoten arvojohtajilla on mahdollisuus nostaa esille näkemyksiä prioriteeteista, joilla kauaskantoisia, globaaleja ja siksi kohtalokkaita askelia otetaan suuntaan tai toiseen.
Hyvä, että lähistöni pikkukaupat ovat ”politisoituneet”. Muutakin on ajateltava kuin sitä, missä kaalinsa keittää.
Kommentit
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous