1900-luvun alun muotivaatteisiin pukeutuva Maiju Laine, 31: ”Useimmiten ihmiset ilahtuvat asuistani”

Maiju Laine ajattelee asuharrastustaan ajassa matkustamisena. Kaapin perukoilla on varalla yhdet mustat farkut hätätilanteita varten.

Turkulainen Maiju Laine, 31, pukeutuu mielellään asuihin, jotka noudattavat 1800- ja 1900-luvun vaihteen tyyliä. Erityisesti häntä kiinnostavat vuodet 1902–1905, jolloin muodissa olivat vekit ja rypytykset, pussihihat ja alaspäin levenevät pitkät hameet. Ja kyllä, suosikkityylin ajanjakso on noin tarkka. Myös tuolloin muoti muuttui nopeasti.

Ainut ”muotivillitys”, jonka suosio ei laantunut, oli paitapusero. Se keksittiin 1890-luvulla. Ennen sitä naiset olivat pitkään pukeutuneet yläosiin, joiden sisällä oli luinen tukirakennelma. Paitapuserossa sellaista ei ollut. Se oli miehiltä matkittu, keveä ja helposti pestävä pusero, joka sopi liikkuvalle ja työtä tekevälle naiselle. Niihin aikoihin yhä useampi nainen työskenteli kodin ulkopuolella.

– Uskon, että miesmäisellä pukeutumisella haluttiin saavuttaa uskottavuutta kollegoiden seurassa, Maiju sanoo.

Tänään Turussa on lämmin päivä, ja Maiju Laineella on yllään asu, jonka hän on itse ommellut. Se voisi yhtä hyvin kuulua yli 100 vuotta sitten täällä eläneelle hatuntekijälle. Jos asua katsoo sivusuunnasta, voi nähdä S-kirjaimen muotoisen siluetin: Paitapuseron miehusta on rypytetty väljäksi, joten tiukasti istuvan vyötärön yläpuolella on pehmeyttä. Hameen takaosaan taas tuo ulottuvuutta kankaan alle takapuolen päälle viritetty pieni tyyny.

– Usein ajatellaan, että korsettia on pitänyt kiristää kauheasti, jotta uuma on saatu esille. Mutta illuusion luomiseen tarvittiin myös toppauksia, Maiju kertoo.

Harrastus on lievittänyt Maijun sosiaalisten tilanteiden pelkoa

Kesällä Maiju on töissä Turun Luostarinmäen museokorttelissa. Siellä hänellä on pesti historiallisten hattujen tekijänä. Juuri hatuista tämä Maijun harrastus alkoikin kuutisen vuotta sitten.

Vaatteista kiinnostunut Maiju löysi Instagramin kautta historiallisten tyylien harrastajia. Hän innostui tekemään hattuja, sitten asuja. Välillä hän myös myi niitä, mutta nykyään Maiju tekee asuja ainoastaan itselleen. Suosikkiaikakautensa Maiju on nimennyt Hilman ajaksi.

– Minusta on helpompi puhua Hilman ajasta kuin käyttää vuosilukuja. Onhan monia aikakausia nimetty henkilöiden mukaan, kuten edvardiaaninen aika.

”Voin olla muille pieni aikaikkuna, tuulahdus sadan vuoden takaa.”

Hilma on Maijun isän­äidinäidin nimi. Tämä on omana aikanaan pukeutunut juuri tähän tyyliin ja kietonut hiuksensa korkeaksi nutturaksi päälaelleen, aivan niin kuin Maiju nyt. Tyyli kuului sen ajan opettajattarille, postineideille ja ompelijattarille, jotka olivat tulleet maalta kaupunkiin ja saaneet palkkatyöstä omaa rahaa.

Ja täällä, keskellä Turkua, käveli 120 vuotta sitten juuri tällä tavoin laittautuneita nuoria naisia niin paljon, ettei Maijua olisi erottanut heidän joukostaan. Nyt hän kyllä erottuu.

– Useimmiten ihmiset ilahtuvat asuistani, enkä saa negatiivisia kommentteja melkein ollenkaan, Maiju kertoo.

– Olen kärsinyt sosiaalisten tilanteiden pelosta, mutta päässyt pahimman yli. Harrastus on ajanut pelon ohi.

Kun Maiju pukee ryhdikkään Hilman ajan puvun päälleen, hän on edelleen oma itsensä, hiukan vain itsetietoisempi.

– Kun kuljen historiallisissa vaatteissa, voin olla muille pieni aikaikkuna, tuulahdus sadan vuoden takaa.

”Arvostan, että minulla on oikeus pukeutua niin kuin tahdon”

Maijulle Hilman ajan asu on arkinen. Hän saattaa käydä vaikkapa lähikaupassa se yllään. Kun hän pukeutuu ”tavallisiin” vaatteisiin, hän käyttää useimmiten hametta, joskus minisortseja. Kaapin perukoilla on varalla yhdet mustat farkut. Hätätilanteita, kuten työhaastattelua, varten.

– Toisaalta en tiedä, haluaisinko työpaikkaan, jossa en saisi olla oma itseni.

Perehtyessään historiaan Maiju on ymmärtänyt, että naisten oikeudet eivät ole mitään itsestäänselvyyksiä, vaan naiset – ja myös miehet – meitä ennen ovat niiden puolesta taistelleet.

– Arvostan sitä, että minulla on oikeus pukeutua niin kuin tahdon ja tehdä työtä valitsemassani ammatissa joutumatta vähättelyn kohteeksi.

Juttu on julkaistu alun perin Anna-lehdessä 23/23.

Sinua voi kiinnostaa myös:

1. Muoti

   Tiukka korsetti, 50-luvun kotirouvan asu, tuhansia itse ommeltuja paljetteja – neljä intohimoisesti harrastavaa naista kertoo tyylinsä salat

2. Muoti

   Haaveiletko sinäkin pukeutuvasi laadukkaisiin ja ajattomiin vaatteisiin, mutta ne tuntuvat liian kalliilta? Selvitimme, mistä kotimaisen neuleen hinta koostuu

3. Julkkikset

   Jenna Kostet kirjoitti Turun linnan naisista: "Ajattelen kuuluvani heihin"