Elina Katajan kodissa saattaa asua samaan aikaan kymmeniä kissoja: ”Olen luopunut siististä kodista ja järkevän ihmisen imagosta”
Suomessa elää yli 20 000 koditonta kissaa. Elina Kataja pyörittää sijaiskotia, jossa löytöeläimet toipuvat vaivoistaan ennen kuin lähtevät uusien omistajien matkaan.
Katajankulman kissojen sijaiskodissa asukkaille on monta kodikasta pesäkoloa.
Suomessa elää yli 20 000 koditonta kissaa. Elina Kataja pyörittää sijaiskotia, jossa löytöeläimet toipuvat vaivoistaan ennen kuin lähtevät uusien omistajien matkaan.
Hemingway tuli taloon viime huhtikuussa. Oranssinkirjava turkki oli takussa, korvat repaleiset ja jalassa pureman aiheuttama raju tulehdus. Se oli ilmeisesti elänyt kodittomana jo hyvän tovin. Kovia kokenut kulkuri oli loukutettu ja toimitettu Kissankulman löytöeläintaloon Hämeenkyrössä. Sieltä Elina Kataja haki sen toipumaan luokseen Hattulaan, jossa hän pyörittää kissojen sijaiskotia.
Tilanne vaikutti toivottomalta. Eläinlääkärin tutkimuksissa ilmeni, että tulokkaalla oli muiden vaivojen lisäksi fi-virus eli kissojen hiv. Ensimmäiset viikot se vain makasi pesuhuoneessa ja salli hoitotoimet, koska ei jaksanut panna hanttiin. Kun katti ensimmäisen kerran sähähti ja murisi Elinalle, hän hykersi tyytyväisenä. Potilas alkoi virota!
Vaikka kuntoutuminen kestäisi vielä kuukausia, Elina ryhtyi jo etsimään kissalle uutta omistajaa. Mutta kuka ottaisi kotiinsa näin erikoisen mörököllin?
Sijaiskodin kautta on kulkenut 250 kissaa: ”Muistan niistä jokaisen”
Onpa ihana duuni. Päivät pitkät saa vain helliä söpöjä eläimiä. Tämänkaltaisia kommentteja Elina Kataja kuulee usein. Mutta kissojen sijaiskotitoiminta ei ole palkkatyötä ja eläimistä huolehtiminen on paljon muutakin kuin hellimistä.
On ruokkimista, hiekka-astioiden tyhjennystä, loputonta siivoamista. Ja lääkintää. Suoraan luonnosta pyydystetyt kissat ovat harvoin täysin terveitä. Niillä on silmä- ja korvavaivoja, erilaisia tulehduksia ja ripulia. Syksyllä talossa riehui kissarutto, joka tappoi kahdeksan pentua. Huusholli piti desinfioida lattiasta kattoon.
Tänään kissojen pääluku on – Elina suorittaa nopean päässälaskun – tasan 30. Siinä on mukana Elinan ja hänen puolisonsa Jannen viisi omaa lemmikkiä. Enimmillään talossa on ollut yhtä aikaa jopa nelisenkymmentä kissaa.
– Joskus touhu lähtee vähän lapasesta, hän myöntää.
– Kun kuulen löytöeläintaloon saapuneista sairaista kissoista, tulen sanoneeksi, että tulkoot meille.
Varsinaiselta ammatiltaan 37-vuotias Elina on varhaiskasvatuksen suunnittelija. Kissoja hän on rakastanut lapsesta saakka. Ekaluokkalaisena Elina sattui näkemään tv-dokumentin kaltoin kohdelluista kissoista. Silloin hän päätti isona pelastaa kaikki maailman hylätyt kissat.
Elina oli ollut pitkään mukana eläinsuojelutoiminnassa ja haaveili oman sijaiskodin perustamisesta. Haave toteutui kaksi ja puoli vuotta sitten, kun pariskunta osti Hämeenlinnan läheltä Hattulasta ison omakotitalon. Katajankulmaksi nimetyssä paikassa riittää tilaa myös nelijalkaisille vieraille. Kissatoiminta on Elinan vastuulla, mutta puoliso osallistuu tarvittaessa. Mies ei tosin aina pysy perässä asukkaiden määrässä saati nimissä.
– Jokainen taloon saapuva kissa saa nimen. Eihän Janne niitä muista. Hän kutsuu kissoja ulkonäön tai käyttäytymisen mukaan tyyliin ”paksu tyttö”, ”iso jörrikkä”, ”rohkelikko”.
Yläkerran peräkammarin vinoon kattoon kootussa kuvagalleriassa on potretti lähes kaikista Katajankulmassa asuneista kissoista. Tuossa on villasukassa asunut Fedja-pentu, tuossa varpaansa menettänyt Jaska ja tuossa arkoja pentuja kesyttänyt vanha Helmeri-kolli, Elina osoittelee. Katajankulman kautta on kulkenut jo noin 250 eläintä. Elina sanoo muistavansa niistä jokaisen.
Kissakriisin takana on ihmisten ajattelemattomuus
Söpöysvaroitus! Kaksikuiset, toisiinsa kietoutuneet karvapallerot havahtuvat päiväuniltaan ja pesäkolosta tuijottaa viisi syvänsinistä silmäparia. Sydämen, joka ei tuon näyn edessä sula, täytyy olla ikiroutaa.
Yläkerran huoneissa asustaa kaksi pentuetta emoineen ja pari muuta yksilöä. Pikkukissojen päivä kuluu normaaleissa askareissa: jahdataan häntää, kirmaillaan pallon perässä, testaillaan kynsien kestävyyttä kiipeilypuussa. Emot pysyttelevät omissa oloissaan ja mulkoilevat tunkeilijoita alta kulmain. Ne ovat populaatiokissoja eli pihoissa ja ulkorakennuksissa eläneitä, joilla ei juuri ole ollut kontakteja ihmisiin.
Suomen eläinsuojelun eli SEY:n arvion mukaan maassamme elää noin 20 000 koditonta kissaa. Se ei tarkoita sitä, että niin monta yksilöä olisi hylätty. Silti niiden kurja kohtalo johtuu ihmisen ajattelemattomuudesta. Yksikin vapaana kulkeva leikkaamaton naaras voi käynnistää populaation, joka paisuu nopeasti hallitsemattomaksi.
Koska kissan saa usein ilmaiseksi, niitä saatetaan ottaa hetken mielijohteesta. Mutta lemmikki voi tulla kalliiksi, kuten alakerran eristystelttaan suljettu oranssinkirjava V. Sen takakäpälät ovat paketissa ja pään ympärillä tötterö. Raajat murtuivat, kun utelias nuori kolli putosi parvekkeelta. Omistajat eivät olleet varautuneet hoitokuluihin, joten eläinsuojeluyhdistys lupasi ottaa sen vastaan ja huolehtia sen hoidosta. Rahat V:n toimenpiteisiin, viitisentuhatta euroa, saatiin kasaan keräyksellä. Nyt se toipuu ja alkaa pian etsiä uutta kotia.
”Kyse on arvoista – mikä kenellekin on hyvää ja arvokasta”
Mitäs nyt tapahtuu? Harmaaraidallinen pentu loikkaa pesäkolosta ja aloittaa määrätietoisen etenemisen kohti huoneen toisessa laidassa sijaitsevaa hiekkalaatikkoa. Kulku on horjuvaa, sillä kissan peräpää heilahtelee holtittomasti. Tehtyään asiansa se kapuaa laatikosta, ottaa pari askelta ja kääntyy takaisin. Jotakin unohtui. Pentu palaa peittelemään jätöksensä ja suuntaa vasta sitten takaisin pesäkoloon.
Jirolla on cerebellar hypoplasia eli pikkuaivojen kehityshäiriö, joka vaikuttaa sen motoriikkaan. Kun Elina postasi ensimmäiset videot Jirosta Facebookiin Katajankulmalaiset-sivulleen, osa ihasteli, osa alkoi vaatia sen lopettamista. Eläinrääkkäystä! kuului tuomio. Ihmeteltiin, miksi pitää yrittää pelastaa elinkelvottomatkin kissat.
Mutta ei Jiro ole elinkelvoton.
– Vamma ei parane eikä Jirosta koskaan tule samanlaista kuin muista. Kehitystä tapahtuu kuitenkin koko ajan. Kun se vielä oppii käyttämään apuna häntäänsä, tasapaino paranee. Ja asennehan Jirolla on kohdillaan. Tuolla se painii menemään muiden pentujen kanssa.
Elinalla ei ole tarvetta pitää kissoja hengissä hinnalla millä hyvänsä. Mutta hän haluaa antaa mahdollisuuden myös sairaalle ja käytöshäiriöiselle eläimelle. Lopettamispäätös tehdään aina yhdessä eläinlääkärin kanssa. Somen huutokuoro ei siihen vaikuta.
– Näihin asioihin ei ole olemassa yhtä oikeaa ratkaisua. Kyse on arvoista – siitä, mikä kenellekin on hyvää ja arvokasta. Jonkun mielestä kissa pitäisi lopettaa jo silloin, kun sen hoitaminen ei vaadi kuin parin viikon lääkekuurin. Moni lopettamisuhan alla ollut kissa on elänyt uudessa kodissa tyytyväisenä vielä vuosikausia.
Elinalle sataa tsemppiviestejä – joskus myös kolaa ja suklaata
On ruoka-aika. Kun Elina alkaa tyhjentää säilykepurkkeja kippoihin ja lautasille, pentuihin tulee liikettä. Myös Jiro pyyhältää paikalle, asettelee hetken tassujaan ja muksahtaa sitten nenälleen ruokakippoon. Kohta se saa juonesta kiinni ja alkaa popsia tarmokkaasti.
Märkäruokaa Katajankulmassa kuluu kissojen määrästä riippuen 2–4 kiloa päivässä. 15 kilon kissanhiekkasäkkejä kannetaan kotiin monta kappaletta viikossa. Suuri osa ruuasta saadaan lahjoituksina tukijoilta, hiekat ja eläinlääkärikulut kustantaa yhdistys. Siivousvälineet, kiipeilytelineet ja kissojen tuhoamat huonekalut Elina maksaa omasta pussistaan. Bensaan kuluu myös sievoinen summa, sillä hoidokkeja kyyditään eläinlääkärille Tampereelle, Hämeenlinnaan tai Helsinkiin harva se viikko.
Mutta työ palkitsee tekijänsä. Elina on ollut mukana monenlaisessa vapaaehtoistoiminnassa, muun muassa kehitysapujärjestöissä ja ystävänä vanhukselle. Vaikka sitoutuminen on joskus arveluttanut, se ei lopulta ole tuntunut uhraukselta.
– Olen saanut vähintään yhtä paljon kuin olen antanut. Yksi ihminen ei voi pelastaa koko maailmaa, mutta haluan kantaa korteni kekoon. Jokainen täältä uuteen kotiin lähtevä kissa on yksi pelastettu elämä.
Kyllä touhu kieltämättä joskus myös pännii.
– Kuurattuani ripuloivien kissojen jätöksiä tuntikausia mietin, kuinka hullu ihmisen täytyy olla, että tekee tällaista työtä vapaaehtoisesti ja palkatta!
Huonona hetkenä Elina purskauttaa tuntonsa Facebook-päivitykseen, johon satelee vastaukseksi kannustusviestejä ympäri Suomen. Moni myös lähettää pieniä paketteja ilahduttamaan. Kerran Elina löysi ovensa takaa 48 tölkkiä rakastamaansa kolajuomaa ja neljä suklaalevyä. Niiden voimin jaksoi taas porskuttaa.
Uusi koti valitaan huolella
Miten sinä ikinä raaskit luopua näistä? Se on tavallisin Elinalle esitetty kysymys. Sijaiskotitoiminnassa on pakko oppia luopumaan, monellakin tavalla. Kissojen ohella Elina sanoo luopuneensa vapaa-ajasta, ex tempore -lomamatkoista, siististä kodista ja ”järkevän ihmisen imagosta”.
Aluksi Elinan oli vaikea hyvästellä hoidokkejaan näiden lähtiessä uusien omistajien matkaan. Silti vain yksi niistä on jäänyt taloon. 16-vuotias Mummo on herttainen äitihahmo, joka suhtautuu lempeästi niin ihmisiin kuin lajitovereihinsakin.
– Kissat viettävät meillä niin kauan aikaa, että ovat valmiita uuteen elämään. Jokaisesta nelijalkaisesta tulee rakas, mutta en minä niitä varsinaisesti jää ikävöimään. Koko homma tähtää siihen, että kissat lähtevät kotiin, jossa viettävät loppuelämänsä.
Eläimiä ei anneta kenelle tahansa. Hakulomakkeen ja haastattelun avulla pyritään varmistamaan, että kotia tarjoava ymmärtää, mihin on sitoutumassa. Lemmikki saa ulkoilla vain valvotusti, sille on tarjottava oikeanlaista ravintoa ja eläinlääkärikuluihin pitää varautua. Leikattu, rokotettu, madotettu ja sirutettu aikuinen kissa maksaa 200 ja pentu 300 euroa.
– Harras toiveemme on, että kissat otettaisiin perheenjäseniksi kuten koiratkin.
Sisäsiisti, sylikissa, kulkee valjaissa, matkustaa kiltisti kuljetuskopassa… Ihmisillä on usein suuria vaatimuksia lemmikin suhteen. Mutta kissat eivät ole hyllytavaraa, josta voi valita mieleisensä.
Moni haluaa pennun, ”koska siitä voi kasvattaa mieleisensä”. Aina ei voi. Kissat ovat omia persooniaan jo pentuina. Tämänkin porukan poikasista osa pysyttelee pesässä tai kipittää karkuun kättä. Osa sallii silittelyn ja sylittelyn. Mutta lähes kaikki – niin täysikasvuiset kuin pennutkin – kesyyntyvät Elinan mukaan aikaa myöten varsin mukaviksi kotikissoiksi.
– Onneksi on myös niitä ihmisiä, joilla on aikaa ja kärsivällisyyttä odottaa kissan sopeutumista. Minun kauttani on kulkenut vain kaksi yksilöä, jotka eivät kesyyntyneet niin paljon, että antaisivat koskettaa itseään. Sellaisistakin lemmikeistä voi olla valtavasti iloa omistajilleen.
Sometähti sai oman perheen
Mutta miten kävi Hemingwaylle? Virkistyttyään se empi pitkään ennen kuin uskalsi astua pesuhuoneeseen perustetun tukikohtansa kynnyksen yli. Sosiaalisissa taidoissa oli yhä toivomisen varaa. Toipilaasta kuoriutui epäluuloinen setämies, jota hutki tassulla liian liki tulevia lajitovereita. Ihmiskättäkin se aluksi karttoi.
Mutta entinen kujakatti osoittautui myös valovoimaiseksi esiintyjäksi. Silloin tällöin se kajautti ilmoille omaperäisen ka’au-laulunsa. Kun Elina alkoi postata Hemingwayn ”musiikkivideoita” Katajankulmalaiset-sivulleen, siitä tuli nopeasti peukutuksia keräävä sometähti.
Silti uuden kodin löytyminen vei aikansa. Elokuussa muuan omistajaehdokas saapui viimein sitä tapaamaan. Omintakeisen kissan ja ihmisen välille syntyi yhteisymmärrys, jonka seurauksena Hemppa lähti uuden emäntänsä matkaan. Someura jatkuu. Kissan seikkailuja voi seurata Instagramissa nimellä pappakissahemingway.
Kommentit
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous