Ihmiset

Erja, 30, repäisi ja muutti ypöyksin maalle – elämä täyttyy taas onnistumisen kokemuksista

Erja Vuorio toteutti unelmansa maallemuutosta. Nyt hän asuu yksin asunnossa, jonne ei tule talvella juoksevaa vettä.

Teksti:
Karoliina Kakko
Kuvat:
Erja Vuorio

Erja on nauttinut elämästä omassa rauhassa eikä kaipaa takaisin kaupunkiin.

Erja Vuorio toteutti unelmansa maallemuutosta. Nyt hän asuu yksin asunnossa, jonne ei tule talvella juoksevaa vettä.

Jos haluaa käydä lämpimässä suihkussa, vesi pitää hakea ulkohanasta kanisterilla ja kiikuttaa pihasaunalle lämmitettäväksi. Se vie tunteja ja määrittää usein sitä, miten päivän muita menoja aikatauluttaa. Kesällä hommasta selviää onneksi nopeammin.

Talvisin vesiliittymä pidetään suljettuna, jotta putket eivät jäädy. Sitä voi pitää sen verran auki, että saa vesikanisterin täytettyä. Yksi kanisteri menee keittiöön ja toinen saunalle pesuvedeksi.

Saattaa olla tuttua kesämökiltä, mutta hyvin harvan suomalaisen arkiaskareisiin kuuluu enää vedenhaku keittiön hanaa kauempaa.

Tämä on kuitenkin Erja Vuorion arkea. Vedenhaku on sen verran työlästä, että hän saattaa ottaa kylään mennessään vesikanisterin mukaan ja täyttää sen siellä. Tämä on opettanut käyttämään vettä tehokkaasti.

– Muistan alkuun, kun oli hiustenpesupäivä, että pesuvadillisia meni useampi. Nyt minä pärjään vain yhdellä, hän kertoo.

Erja muutti Oulusta yksin maalaismökkiin, josta kauppaan on kahdeksan kilometriä ja joka on talvet ilman juoksevaa vettä. Uudesta osoitteesta Ouluun kestää autolla noin 40 minuuttia.

Koska talossa ei ole sisävessaa, täytyy ulkohuussia käyttää kesät talvet.

– Se on hyvä herätys, kun heti aamulla menet pakkasessa ulos, toteaa Erja.

– Mutta kaikkeen tottuu.

Tämä kiteyttää hyvin muutenkin hänen ajatusmaailmaansa.

@riisierja Lokakuulta 🥰🧡✨️🎇❄️ #ttsuomi #suomitiktok #talvi #finland ♬ Clouds – Tollan Kim

Kolmenkympin kriisi vei maalle

Pari vuotta sitten Erja osti kolmen hehtaarin tontin siskonsa suostuttelemana. He kävivät katsomassa paikkaa ja Erja koki vahvan tunteen siitä, että tänne hän kuuluu.

Tontilla oli muutama huonossa kunnossa oleva rakennus, jotka Erja remontoi isänsä kanssa. Remontoinnissa kului pari kesää.

Remontoinnin aikana suunnitelmat vaihtuivat tiuhaan. Välillä talosta oli tarkoitus tulla kesämökki, välillä taas ympärivuotiseen asumiseen sopiva koti. Remontti oli rankka urakka. Välillä mielessä kävi rakennusten purkaminen ja kokonaan uuden rakentaminen.

Erja ihastui tonttiin ensisilmäyksellä.

Noin vuosi ennen muuttoa iski kolmenkympin kriisi. Erja alkoi pohtia, mitä haluaa elämältä. Taustalla oli ero ja suunnitelmissa alanvaihto. Stressin keskellä Erja kaipasi rauhaa ja luontoa, mitä ei keskustan kerrostaloyksiössä ollut tarpeeksi tarjolla.

– Kaipaisin mindfulness-vuotta itselleni, Erja sanoo.

Kun uusi opiskelupaikka aukesi ja sen saattoi hoitaa etänä, hän uskalsi lopullisesti lukita päätöksensä jättää kaupungin tomut taakseen.

Muutto vaati uuden opettelua

Omakotitalon ylläpitoon kuuluu monia askareita – niiden hoitaminen aivan yksin oli Erjalle täysin uutta. Hän on joutunut opettelemaan paljon alusta pitäen. Esimerkiksi leivinuunin lämmitys ei ollut hänelle tuttua hommaa.

Erja on opetellut käyttämään leivinuunia – suurin osa ruoasta valmistuu kuitenkin vielä airfryerilla.

– Ylipäätään tuo koko puuhomma. Mikä vaivannäkö se on! Kun oman pihan puista tekee polttopuuta, niiden pitää kuivua ennen kuin voidaan pilkkoa, ja sitten käyttää niitä.

Puuhommissa Erja on opetellut käyttämään moottorisahaa. Loppusyksyn loskassa myrsky kaatoi tontin nurkalta koivun tielle.

– Reippaana naisena otin moottorisahan ja kävin pätkimässä kaatuneen puun pois ajotieltä. Olin silloin vielä hirveässä flunssassa, oli kauhea sää, tuuli ja satoi räntää. Silloin mietin, että kaikkeen sitä ryhtyy.

Tämä oli yksi niistä hetkistä, jolloin Erja mietti: minä osaan. Vastaavat onnistumisen kokemukset ovat tuoneet paljon iloa.

Maalla riittää hommia. Aina ei kuitenkaan jaksaisi lämmittää vettä tai hakata halkoja. Tällaisina hetkinä Erja miettii, palaisiko hän mieluummin kaupunkiin kerrostaloyksiöön vai meneekö pilkkomaan puita. Elämä maalla on niin palkitsevaa, että vastaus on lopulta selvä. Takaisin kaupunkiin ei ole mitään hinkua.

Peseytyminen tapahtuu pihasaunassa, jonka kiuas on perinteisesti puulla lämmitettävä.

Elämä maalla on auttanut kiinnittämään huomioita pieniin asioihin ja olemaan niistä kiitollinen. Juuri sitä Erja lähti hakemaan. Esimerkiksi vuodenaikojen vaihteluun kiinnittää eri tavalla huomioita. Tekee hyvää, kun lämmin suihku ja sauna eivät ole itsestäänselvyys.

– Ihan tavalliset asiat tuntuvat sitten tosi hemmottelulta, ja niitä arvostaa sitäkin enemmän.

Arjen pyörittämistä riittää sen verran, että ei ole aikaa lojua ja miettiä ylimääräisiä asioita.

– Elämä on yksinkertaistunut täällä. Mielikin tyhjenee.

Kaupassa ei käydä enää päivittäin

Yksi tuntuvimmista muutoksista on ollut kaupassakäynti. Erja oli tottunut siihen, että kaikki tarvittavat kaupat olivat kaupungissa kipaisuetäisyydellä. Hän saattoi käydä kaupassa monta kertaa päivässä suunnittelematta.

– Siinä oli hirveästi totuttelua, että ei voi joka mieliteon perässä lähteä kauppaan – tai voi, mutta ei se ole hirveän kannattavaa.

Tästäkin Erja löytää positiivista:

– Olin aina miettinyt, että olisi ihana olla sellainen ihminen, joka suunnittelee mitä ruokaa tekee, käy kaupassa ja hankkii ne. Ei sitä saanut aikaiseksi, koska joka päivä kaupassa käynti oli niin helppoa.

Nykyään Erja käy kaupassa kerran tai kaksi viikossa. Aikaa on jäänyt enemmän lukemiselle tai askartelemiselle, joista Erja nauttii. Koska kotityöt vievät huomattavasti aikaa, joutilasta vapaa-aikaa on silti saman verran kuin ennenkin.

Yksin asuminen ei pelota

Alussa Erjalla kesti tottua metsäkorven vieraisiin ääniin.

– Kun kuitenkin ollaan metsän keskellä, minusta tuntuu, että ei täällä ketään ole. Jos jotakin kuuluu, se yleensä on vain luonnon ja eläinten ääniä.

Erjan mielenrauhan ja suuren seuraajakunnan vuoksi jätettäköön silti kertomatta, missä pikkupitäjässä hän tarkalleen asuu. 

Erja viihtyy paljon omissa oloissaan, joten hän ei ole juuri ehtinyt tuntea yksinäisyyttä.

– Joskus tulee semmoinen olo, että tämä on hirveän ihana elämäntyyli. On tosi monia kauniita hetkiä, ja olisi kiva jakaa ne jonkun kanssa.

Luonnon keskellä asuessa tulee kiinnittäneeksi enemmän huomioita vuodenaikojen vaihteluun kuin kaupungissa.

Erjalla on auto – ei hän ole täysin eristäytynyt muusta maailmasta. Tarvittaessa hän voi aina ajaa tapaamaan ystäviä ja perhettä.

Elämäänsä hän on jakanut Tiktokissa nimellä Riisierja. Alun perin hän ajatteli tekevänsä videoita itselleen muistoksi, mutta nyt monet muutkin ovat ne löytäneet. Videot ovat herättäneet paljon uteliaisuutta Erjan yksinkertaista elämää kohtaan.

– Olen saanut tosi paljon sellaisia viestejä ja kommenttejakin, että ”toi olisi unelma”.

Maalla asuminen on ollut vertaansa vailla

Alun perin Erjan oli tarkoitus muuttaa uuteen kotiinsa vuodeksi ja katsoa, miten elämä maalla lähtee sujumaan. Nyt kun maalaiselämää on takana noin kahdeksan kuukautta, hänellä ei ole mitään hinkua palata kaupunkiin.

Se asuuko Erja tulevaisuudessakin maalla vai kaupungissa, on vielä auki. Paljon riippuu siitä, mihin opiskelut ja työt vievät.

– Kokemuksena tämä on tosi ainutlaatuinen. Se, että on mahdollisuus toteuttaa oma unelma. Vaikka tämä ei nyt mikään loppuelämän asuinpaikka olisikaan, varmasti tulen muistelemaan tätä pitkään.

X