Julkkikset

Näyttelijä Jarkko Niemi on seitsemän lapsen kummi: ”Toivoisin, että jonakin päivänä saisin itsekin olla isä”

Näyttelijä Jarkko Niemi asuu yksin, muttei tunne oloaan useinkaan yksinäiseksi. – Olen oppinut arvostamaan yksin­oloa ja omaa aikaa.

Teksti:
Annan toimitus
Kuvat:
Sampo Korhonen

Perhe ja suku ovat aina olleet Jarkko Niemen turvaverkko.

Näyttelijä Jarkko Niemi asuu yksin, muttei tunne oloaan useinkaan yksinäiseksi. – Olen oppinut arvostamaan yksin­oloa ja omaa aikaa.

Näyttelijä Jarkko Niemi kasvoi perusperheessä Tuusulassa:

”Olin hyvin haastava teini. Koska koti oli turvallinen, uskalsin antaa palaa täysillä. Kasvoin perusperheessä Tuusulassa: isä ja äiti, kolme lasta, kaksi autoa ja koira. Kukaan muu ei ole taidealalla. Sisaruksista olin kai se huomionhakuinen keskimmäinen.

Murrosikäisenä todella koettelin vanhempieni hermoja, olin normimurkku potenssiin neljä. Käytin sanavalmiuttani aseena. Sanotaan, että riitely on luottamuksen osoitus, mutta se tuskin suuresti lohdutti isää ja äitiä tuolloin. Pystyin kuitenkin luottamaan siihen, että teinpä mitä tahansa, he eivät hylkää minua.

Perhe ja suku on aina toiminut vahvana turvaverkkona. Vaikeimpina aikoina kummivanhemmat, isän sisko aviomiehineen, olivat suureksi avuksi. Asioita, joita en kyennyt sanoittamaan isälle, kerroin kummisedälle. Hän toimi diplomaattina ja sovittelijana välillämme.

Nyt minulla on seitsemän kummilasta, joille pyrin olemaan turvallinen aikuinen. Olen aina heidän tukenaan, mutta ensisijaisesti olen vanhempien valitsema tukihenkilö. Jos jotakin hälyttävää ilmenee, velvollisuuteni on kertoa siitä heille.

Toivoisin, että jonakin päivänä saisin itsekin olla isä.”

Sointu Borgin kanssa synkkasi heti

”Asun Helsingin kantakaupungissa 8-vuotiaan norfolkinterrierini kanssa. Tove on hyvin mukautuvainen ja ihmisrakas tyyppi, koirapuistossakin hän käy lähinnä moikkaamassa koiranulkoiluttajia. Tove on paitsi kämppikseni, myös kollegani. Hän on näytellyt kanssani Aikuiset-sarjassa, Siskonpedissä ja Sunnuntailounaassa.

Vaikka asun yksin, hyvin harvoin tunnen oloni yksinäiseksi. Aiemmin itsekseen kotona hengailu kuulosti tylsältä ja pyrin järjestämään tekemistä ja tapaamisia. Nyt olen oppinut arvostamaan yksin­oloa ja omaa aikaa.

Ystävät ovat silti tosi tärkeitä. Pisimmät suhteet ovat lapsuudesta ja nuoruudesta, jolloin olimme vielä kuin tyhjiä kankaita. Parikymppisenä ajattelin, että nyt olen tavannut kaikki ne ihmiset, jotka muodostavat loppuelämän ystäväpiirin. Onneksi se ei mennyt niin.

Tänä syksynä tutustuin TTK:ssa kanssakilpailijaani Sointu Borgiin, ja meillä synkkasi heti. Hän on viisas, rohkea ja suora nainen, jolla on mahtava huumorintaju. Keskusteluissa hyppäsimme saman tien syvään päähän. Kesällä törmäsin sattumalta kadulla kansanedustaja Ville Meriseen, Terapeutti-Villeen, ja vaihdoimme muutaman sanan. Myöhemmin menimme syömään ja nyt olemme kavereita.

Oma heimo kasvaa, kun on auki maailmalle ja ihmisille.”


Juttu on lyhennelmä Miia Siistosen kirjoittamasta haastattelusta, joka on julkaistu Anna-lehdessä 47/2023.


X