Kummitukseen uskonut isoäiti vaikutti valtavasti Susannan, 38, elämäntiehen: ”Jotkin voimat ohjaavat kulkuani”
Taianomaiset asiat ovat aina kiehtoneet Susanna Saloa, 38. Taideprojekti sai hänet uppoutumaan mytologiaan vuosikausiksi. Samalla yksin olemisesta tuli voimavara.
Tarot-tulkintaan tuleville Susanna sanoo aina, ettei ole ennustaja. – Kortit ovat vain väline itsereflektointiin.
Taianomaiset asiat ovat aina kiehtoneet Susanna Saloa, 38. Taideprojekti sai hänet uppoutumaan mytologiaan vuosikausiksi. Samalla yksin olemisesta tuli voimavara.
”Parikymppisenä näin unen, jossa vaeltelin kartanon suuressa kirjastossa. Teoksia selaillessani niiden kuvat alkoivat liikkua ja elää. Paikalle ilmestyi hahmo, joka ojensi minulle kirjan, jonka sivut olivat tyhjät. ”Tämä on elämäsi kirja, sinun pitää kirjoittaa se itse”, hahmo sanoi. Unen viesti oli niin vahva, että lähdin saman tien ostamaan ensimmäisen päiväkirjani. Nyt niitä on kertynyt jo kymmeniä.
Olen ollut nuoresta saakka kiinnostunut taianomaisista asioista. Koulun jälkeen vietin usein aikaa mummon luona. Kahvipöydän ääressä juttelimme unista, kummituksista ja henkisistä asioista. Mummo kertoi, että hänen kuollut äitinsä joskus vieraili hänen luonaan.
Minua nuo tarinat kiehtoivat valtavasti. Ne avasivat jännittäviä mystisiä ulottuvuuksia arkitodellisuuden keskelle.
Mummo myös tutustutti minut tarot-kortteihin, jotka ovat kulkeneet mukanani siitä asti. Hain usein kortteja tulkitsemalla ratkaisuja mieltä askarruttaviin kysymyksiin.
Nuorena työskentelin lipunmyyjänä elokuvateatterissa ja minulla oli tapana pistäytyä viereisessä Unio Mystica -kirjakaupassa katselemassa erilaisia korttipakkoja. Suomalainen mytologia oli alkanut kiinnostaa minua, ja harmittelin, ettei tarjolla ollut siihen perustuvia tarot-kortteja. Mietin, että kai ne pitää tehdä itse.”
”Aivan kuin joku olisi sanellut tekstiä”
”Etsin paikkaani pitkään. Vanhempani olivat duunareita, ja arvostan sitä, mutta itse unelmoin toisenlaisesta elämästä. Halusin tehdä jotakin luovaa. Opiskelin valokuvausta ja media-alaa ja valmistuin lopulta vaatetusartesaaniksi, mutta en ole tehnyt sen alan töitä muutamaa teatteripuvustusta lukuun ottamatta.
Olen elättänyt itseni osa-aikaisilla myyntitöillä, jotka ovat jättäneet vapaata aikaa itseni kehittämiseen. Toki ottaisin vastaan täysipäiväisen työn, jos sellaista tarjottaisi.
Saatuani idean omasta tarot-korttipakasta aloin perehtyä Kalevalaan ja suomalaiseen mytologiaan liittyviin hahmoihin. Koko urakka kesti seitsemän vuotta. Kolmen vuoden taustatutkimuksen jälkeen aloitin kuvitustyön ja myöhemmin uppouduin siihen täysin.
Ajattelen, että kaikki pakan hahmot kuvastavat jotakin puolta meissä. Oma suosikkini Kalevalan väestä on Louhi, joka noitavoimillaan hallinnoi koko Pohjolan kylää. Itseäni en miellä noidaksi, mutta uskon siihen, että jotkin voimat auttavat ja ohjaavat kulkuani. Kirjoittaessani korttipakkaani liittyvää kirjaa välillä tuntui, etten tehnyt sitä yksin. Aivan kuin joku olisi sanellut tekstiä, jonka minä vain merkitsin muistiin.
Kuvitustyö oli samalla terapiaa eron jälkeen. Olin muuttanut miehen kanssa Turkuun kotikaupungistani Helsingistä ja jäin asumaan yksin vieraalle paikkakunnalle. Työskentelin päivisin kaupassa ja maalasin illat. 28-vuotiaana pohdin ensi kertaa vakavasti, mikä minusta tulee isona. Mitä haluan tehdä? Millainen ihminen haluan olla?
Olin ollut emotionaalisesti hieman epävarma. Kuvittelin, etten pärjää itsekseni. Kolmen vuoden sinkkuuden jälkeen saatoin todeta, että todellakin pärjään. Olen deittaillut ja ollut parisuhteessakin, mutta yksin olemisesta on tullut minulle voimavara.”
”Opin omaksi terapeutikseni”
”Vuoden kuluttua erosta asiat lähtivät yhtäkkiä rullaamaan. Minulle tarjottiin Helsingistä omakotitalon alakerrasta asuntoa, johon pystyin perustamaan ateljeen. Ukonpakka-korttini ja niihin liittyvä kirja julkaistiin.
Tuli myös vastoinkäymisiä. Perustin toiminimen, mutta kokemattomana yrittäjänä tein pienen virheen, jonka takia minulta evättiin starttiraha ja minut määrättiin maksamaan takaisin liki puolen vuoden työmarkkinatuki. Elämältä putosi pohja. Aluksi lamaannuin, sitten aloin toimia raivokkaasti ansaitakseni elantoni. Ryhdyin järjestämään tarot-kursseja ja tulkintoja.
Asiakkaille korostan aina, etten ole ennustaja. Kortit eivät ole taikakaluja. Ne ovat välineitä, joiden kautta voi peilata omia ajatuksiaan. Ne vahvistavat sitä, jonka sisimmässäsi jo tiedät.
Itse turvaudun taroteihin enää harvoin. Korttipakkaprojektin parissa yksin vietetyt vuodet opettivat minut omaksi terapeutikseni. Kun jokin painaa mieltä, puran tuntojani päiväkirjaan. Myöhemmin sivuja lehteillessä tajuan, ettei elämä ikinä jää loputtomiin junnaamaan paikoilleen.”
”Kaipaan ikiomaa paikkaa”
”Lapsena en koskaan leikkinyt nukeilla. Hoivaviettini kohdistui ensin pehmoeläimiin, sitten oikeisiin eläimiin. Kävin päivittäin läheisessä navetassa hoitamassa vuohia ja lehmiä.
Lasten hankkimisesta olen aina ajatellut, että ehkä sitten joskus. Sitten, kun on sopiva kumppani ja puitteet kunnossa.
En edelleenkään ole sulkenut pois perheen perustamisen mahdollisuutta, mutta vauvakuumetta ei vain ole tullut. Nyt 38-vuotiaana tiedostan, ettei aikaa ole loputtomiin. Uskon, että tämäkin asia ratkeaa omalla painollaan. Tärkeämpää kuin suvun jatkaminen minulle on kuitenkin ollut löytää paikkani työelämässä.
Elämässäni on ollut useita uusia alkuja. Olen eronnut kolmesta pitkästä suhteesta ja muuttanut kolmesta hometalosta, jolloin olen joutunut hävittämään lähes koko omaisuuteni.
Poden juurettomuutta ja kaipaan ikiomaa paikkaa. Haaveilen maaseudulla sijaitsevasta talosta, jossa olisi tulisija, sauna ja työhuone kirjoittamista ja maalaamista varten. Nykyään toimin kevytyrittäjänä ja myin juuri kirjani oikeudet ulkomaille. Ehkä siitä poikii sen verran rahaa, että pystyn jonakin päivänä täysin elättämään itseni taiteellani ja toteuttamaan unelmani.”
Kommentit
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous