Nämä eläimet eivät ole oikeita – 10 kuvaa Mirjamin uskomattomista huovutuksista
Lukematon määrä neulalla nakuttelua, tovi jos toinenkin mallikuvien tuijottelua ja viitisenkymmentä grammaa eli pienen karkkipussin verran villaa – siinä ovat ainekset huopaihmeisiin, joita syntyy itseoppineen huovuttajan Mirjami Aholan käsissä.
Ovatko ne oikeita? Siltä erehdyttävästi näyttää, mutta nämä eläimet ovat tehty huovasta.
Lukematon määrä neulalla nakuttelua, tovi jos toinenkin mallikuvien tuijottelua ja viitisenkymmentä grammaa eli pienen karkkipussin verran villaa – siinä ovat ainekset huopaihmeisiin, joita syntyy itseoppineen huovuttajan Mirjami Aholan käsissä.
Tampereella asuva Mirjami Ahola, 24, huovuttaa eläimiä, jotka ovat niin aidon näköisiä, että jopa oikeat eläimet meinaavat luulla niitä oikeiksi.
– Kun käyn kuvaamassa esimerkiksi tekemiäni pöllöjä ulkona, minun on varmistettava ettei lähellä ole pikkulintuja. Ne luulevat pöllöä oikeaksi pedoksi ja säikähtävät. Pikkulintuja kuvatessa oikeat linnut usein tulevat uteliaina lähelle katselemaan, että onko tuo lajitoveri vai ei, Mirjami kertoo.
Poikaystävän vanhempien kissat puolestaan pörröttävät häntäänsä ja suhtautuvat epäluuloisesti Mirjamin huopakissoihin. Eikä ihme. Ne todella näyttävät aivan oikeilta kissoilta.
Yhden eläimen huovuttamiseen voi kulua muutama työpäivä
Miten ihmeessä näin aidon näköiset huopaeläimet oikein valmistetaan?
– Ihan perushuovutustekniikalla eli huovutusneulalla vain tökin menemään, Mirjami vastaa.
Kovin vähillä tökkäisyillä huopaeläin ei kuitenkaan synny: esimerkiksi 10 senttimetrin kokoiseen eläimeen kuluu aikaa vaikeustasosta ja yksityiskohdista riippuen 10–30 tuntia eli jopa muutaman työpäivän verran.
Eläinten huovuttaminen onkin eläintenhoitajan opintoja suorittaneelle Mirjamille paitsi rakas harrastus, myös päätyö. Hän tekee toiminimellä tilauksesta huopaeläimiä asiakkaille ympäri maailmaa. Tilaukset tulevat Mirjamin sosiaalisen median tilien kautta Instagramissa ja Facebookissa.
– Tällä hetkellä olen kokopäiväinen huovuttaja. Oikeastaan tämä ei edes tunnu työltä, vaan on enemmän kutsumus ja terapiamuoto jossa saan yhdistää intohimoni huovutuksen ja eläimet, Mirjami kertoo.
Työn parhaimpiin puoliin kuuluu päästä tutustumaan työn alla olevaan eläimeen.
– Tuntuu, että eläin tulee pikku hiljaa itsensä luokse sitä mukaa kun se valmistuu. Työskennellessäni en malta odottaa, millainen persoona siitä lopulta tulee.
Paras osa työstä koittaa, kun eläin on valmis ja sen saa luovuttaa tilaajalle.
– On ihanaa nähdä asiakkaan ilahtuminen ja saada myönteistä palautetta työstä. Se on ehdottomasti hienoin hetki.
Itseoppinut huovuttaja
Mirjami kertoo olevansa itseoppinut huovuttaja. Hän ei ole edes katsellut huovutusohjeita, vaan taidot ovat kehittyneet tekemisen ja oivallusten myötä.
Huovutusneula kutsui häntä puoleensa jo karstulalaisen ala-asteen käsityötunnilla, kun oppilaat pantiin harjoittelemaan huovutusta.
– Tajusin heti, että tämä on hauskaa ja halusin tehdä sitä aina vaan lisää. Kun huovutus koulussa loppui, pyysin ja sain huovutusvälineitä koulusta käyttöön.
Peruskoulun jälkeen huovutus jäi vuosiksi tauolle, kunnes ex-poikaystävän äiti, käsityöihminen henkeen ja vereen, innosti hänet uudelleen harrastuksen pariin. Mirjami tehtaili tuolloin Pokémon-hahmoja, joiden tekemisen hän myöhemmin muistelee olleen erinomaista muotojen hahmottamisen harjoittelua.
Vuodesta 2016 huovuttaminen on ollut säännöllisen aktiivista ja melkein heti myös kokopäiväistä. Eläimet valikoituivat kohteiksi Pokémonien jälkeen yksinkertaisesti siksi, että Mirjami pitää niistä. Kotona on ollut kissoja ja koiria ja Mirjamilla itsellään aiemmin viiriäisiä.
Pikkuruiset yksityiskohdat vaativat tarkkaa työstämistä
Tilaustyö lähtee siitä, että asiakas lähettää kuvan, mielellään monta, haluamastaan eläimestä. Usein kyseessä on asiakkaan oma lemmikki.
Sitten alkaa kuvien tuijottaminen. Sitä Mirjami tekee aivan aluksi pitkään ja hartaasti. Myös työn edetessä kuvia on katsottava tarkasti.
– Haluan saada mukaan kaikki yksityiskohdat, turkin laikut ja kuviot ja muut, jotta saan mahdollisimman aidon oloisen eläimen aikaiseksi ja sen olemuksen esiin. Kaikkein eniten työstän katsetta ja silmiä, jotta saan katseen täsmälleen oikeaksi ja eläimen sielun esiin. Se on työn haastavin osuus.
Silmät Mirjami tekee valmiista lasisilmistä, mutta usein hän vaihtaa niiden värin toiseksi vastaamaan esikuvansa silmiä.
Pientä piipertämistä ja runsaasti aikaa vaativat myös työn muut pienet yksityiskohdat: lintujen jalat ja nokat, kynnet, nenät ja hännät. Ne Mirjami valmistaa fimo-muovailumassasta, jonka hän on todennut ominaisuuksiltaan tarkoitukseen parhaimmaksi.
– Pieniin uurteisiin rotan hännässä tai tassuissa saa kulumaan uskomattoman paljon aikaa. Vaikka ei uskoisi, esimerkiksi yhden pienen hömötiaisen jalan näpertämiseen voi mennä puolitoista tuntia aikaa.
Villaosan kanssa on jouhevampaa, vaikka kovin ronskilla otteella ei sitäkään voi työstää. Mirjamilla on käytössään kaksi erilaista huovutusneulaa: karkeampi neula pohjavillan tiivistämiseen ja hienompi neula pinnan yksityiskohtiin.
Peruslampaanvillan lisäksi hän käyttää merinovillaa, joka ominaisuuksiltaan sopii erityisesti turkkien tekoon. Joskus asiakkaat toivovat huopaeläintä oman lemmikkinsä karvoista – sekin onnistuu.
Seuraavaksi liikkuvia huopaeläimiä?
Mirjami toivoo huovuttamisesta elämänpituista työtä.
– Näen itseni oikein mielellään huovuttajana vielä 20 vuoden päästä.
Hän ei usko, että huopaeläinten kehitystyö olisi vielä saavuttanut päätepistettään. Jo nyt hän on tehnyt joitakin liikkuvia osia eläimiin, esimerkiksi pöllölle kääntyvän pään.
– Olisi hauska jatkojalostaa eläimet vielä täysin liikkuviksi, jolloin tuloksena olisi vielä elävämmän oloinen eläin.
Kommentit
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous