Viherpeukalo Katin kotona on rönsyillyt parhaimmillaan 40 huonekasvia – kahden lajin kuolemat jäivät kaihertamaan
Kasviharrastus voi tyydyttää hoivaviettiä tai herkkusuun makuhermoja. Kolme kasveihin hurahtanutta naista kertoo, mikä kukkasissa ja kasveissa kiehtoo.
Katilla on ollut joskus neljäkymmentä viherkasvia. – Nykyiseen kotiini mahtuu vain puolet siitä.
Kasviharrastus voi tyydyttää hoivaviettiä tai herkkusuun makuhermoja. Kolme kasveihin hurahtanutta naista kertoo, mikä kukkasissa ja kasveissa kiehtoo.
”Pidän sademetsätunnelmasta”
Kati Lehtinen, tekninen asiantuntija, 50:
”Olen hoitanut ja kasvattanut viherkasveja lapsesta asti. Isovaarillani oli kauppapuutarha ja mummullani kukkakauppa. Ensin hoidin äidin ja mummun kasveja ja myöhemmin omiani. Luin jo lapsena paljon kasvikirjoja ja opettelin tunnistamaan, jakamaan ja hoitamaan niin huonekasveja kuin luonnon- ja puutarhakasvejakin.
Pidin aiheesta jopa esitelmän koulussa seiskaluokalla.
Kai se on jonkinlainen hoivavietti, joka saa hoitamaan kasveja ja pitämään ne hengissä. Onhan se myös palkitsevaa. Olen onnistunut esimerkiksi pitämään muutaman joulutähden elossa pari kolme vuotta. Ja olen toki myös saanut useamman kasvin hengiltä vääränlaisella kastelulla.
Kasvien kuoleminen aiheuttaa haikeudentunnetta. Minua on jäänyt harmittamaan useampikin kuollut rahapuu ja yksi kliivia.
En koe hoitamista työlääksi, sillä kasvit kaipaavat lähinnä kastelua ja mullanvaihdon kerran vuodessa. En ole hankkinut kasviapuja ja -valoja. Kodin etelänpuoleinen ikkuna antaa kasveille riittävästi valoa.
Viherkasvit luovat kotiin kodikkuutta ja tunnelmaa. En osaisi olla ilman niitä. Joitain vuosia sitten lahjoitin pois paljon kasveja, koska ajattelin, etten ehdi hoitaa niitä. Pian niitä alkoi kertyä lisää. Minua kiehtoo erityisesti kasvun ihme. Pidän myös sademetsätunnelmasta.
Enimmillään minulla on ollut 40 viherkasvia, mutta nykyiseen kotiini ei mahdu kuin puolet siitä. Kodissani on monenlaisia, lähinnä isoja ja ilmaa puhdistavia viherkasveja, kuten limoviikunoita, palmuvehkoja ja peikonlehtiä. Monet niistä ovat yli kymmenen vuotta vanhoja.
Vanhin kasvini on isohko kiinanruusu, jonka alku on peräisin äidiltäni.
Viime aikoina olen ostanut vähän kasveja. Sen sijaan olen saanut pistokkaita äidiltäni ja ystäviltäni. Haaveenani on lisätä kasvien määrää ja hankkia enemmän kukkivia ja kissaystävällisiä kasveja, kuten pikkuposliininkukan amppeliin, ihmepensaan ja mustanmerenruusun.”
”Olen oppinut tarkastelemaan ympäristöäni eri tavalla”
Eija Väliranta, copywriter, 53:
”Äitini on innokas puutarhaihminen, joten minulla on ollut ilo kasvaa kukkien keskellä. Oma kiinnostukseni kukkiin syntyi vähitellen, kun sain oman pihan.
Nykyään harrastan jäädytettyjen kukkien kuvaamista. Innostuin tekniikasta, kun luin kymmenisen vuotta sitten artikkelin japanilaisesta valokuvaajasta Kenji Shibatasta. Hänen kuvasarjansa Locked in the ether koostuu upeista jäädytetyistä kukista.
”Etukäteen ei voi tietää, miten kukat jäätyvät tai millaisia kuplia jäähän syntyy.”
Halusin testata tekniikkaa, joten hankin makrolinssin ja ostin Tori.fi:stä arkkupakastimen 20 eurolla. Ryhdyin jäädyttämään kukkakuutioita.
Kuulostaa helpolta, mutta tekniikka vaatii harjoittelua. Koskaan ei voi etukäteen tietää, miten kukat jäätyvät tai minkälaisia kuplia jäähän syntyy. Jotkut kukat eivät kestä jäädytystä lainkaan. Lempikukkani mangolian jäädyttämistä en ole vielä kokeillut.
Tekniikan yllätyksellisyys viehättää minua. Jokainen jääkimpale on yksilö, ja jään sulaessa kukkakuutiosta paljastuu jatkuvasti uusia, mielenkiintoisia yksityiskohtia. Valaistus vaikuttaa kuvien lopputulokseen ratkaisevasti: valo taittuu kuplista, ja jäästä ja heijastelee samalla kukkien värejä.
Joskus käytän studiosalamaa, kesällä kuvaan parvekkeella luonnonvalossa.
Jäätyneiden kukkien kuvaamisen ansiosta olen oppinut tarkastelemaan ympäristöäni aivan uudella tavalla, varsinkin luonnossa liikkuessani. Kuvaaminen on tutkimusmatkailua väreihin, muotoihin, tekstuureihin ja valoon. Makrolinssin avulla voin nähdä yksityiskohtia, jotka jäisivät helposti muuten huomaamatta.
Olen suunnitellut kuvasarjan koostamista näyttelyä varten. Haluan leikitellä mittasuhteilla ja teettää makrolinssillä otetuista kuvista suuria vedoksia, jotta kukkien pienimmätkin yksityiskohdat pääsisivät oikeuksiinsa.”
”Parhaimmillaan kukkakimppu on kuin taideteos”
Mira Paloneva, yrittäjä, 42:
Rakastan tuoreita kukkia. Ne tuovat kotiin kauneutta, väriä ja eloa.
Kotimme sisustuksessa on käytetty runsaasti kirkkaita värejä, ja kukat ovat tärkeä osa sisustusta. Kevään lempikukkiani ovat värikkäät jaloleinikit ja anemonet, joita sekoitan keskenään. Parhaimmillaan kukkakimppukin on kuin taideteos. Mielestäni kaikkein kaunein kimppu syntyy luonnonkukista.
Olin kiinnostunut kukista jo lapsena. Olen aina rakastanut värejä, ja ne ovat olleet vahva osa mielenmaisemaani, ja siksi kukkien tuoma väriloisto on minulle tärkeää.
Lapsuudenkotimme puutarhassa kasvoi kukkia, joita äitini antoi minun kerätä. Kymmenvuotiaana sain tehdä kummitätini hääkimpun. Oli ihanaa, että kummitätini antoi minun käyttää luovuuttani, vaikka kimpusta huomasikin, ettei se ollut floristin tekemä – mutta se oli ainakin leikkisä.
Kun muutin omaan asuntoon, aloin hankkia kotiini leikkokukkia. Nykyään meillä on kotona lähes aina tuoreita kukkia. Välillä kimppuja on useita. Kimpuissa on aina selviytyjiä, jotka kestävät pidempään kuin toiset. Poimin ne talteen ja laitan pienempiin maljakoihin. Näin kukista on iloa pitkään.
Ostan kukkia kukkakaupoista ja marketeista kerran viikossa. Kukat eivät ole halpoja, mutta pihistän mielelläni jostain muusta.
Lempikukkakauppojani Turussa ovat Miccishop ja Piia Jaala. En halua tiukkaan sidottuja kimppuja vaan pelkkiä kukkia, joista voin tehdä villejä ja hersyviä asetelmia maljakoihin. Seuraan Instagramissa erilaisia kukka-aiheisia tilejä, joista saan inspiraatiota. Taltioin kukkia myös omiin kuviini.”
Kommentit
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous