Jari Sarasvuon 12-vuotias tytär huomasi isän alakulon – lapsen lohduttavat sanat avasivat kokonaan uuden portin
Jari Sarasvuo ei voisi kuvitellakaan, että nukkuisi ja asuisi ihmisen kanssa, joka ei olisi hänen ystävänsä. – Rakkaus ei ole ensisijaisesti tunne, vaan se on päätöksiä ja tekoja.
– Raitistuminen on tehnyt minusta iloisemman ja terveemmän.
Jari Sarasvuo ei voisi kuvitellakaan, että nukkuisi ja asuisi ihmisen kanssa, joka ei olisi hänen ystävänsä. – Rakkaus ei ole ensisijaisesti tunne, vaan se on päätöksiä ja tekoja.
Ikä painaa harteilla raskaampana kuin nuorena, se on totta. Jari Sarasvuo täyttää pian 58, mutta tuntee olevansa vuosiaan vanhempi. Rikas kokemusten kertymä myös kuormittaa.
Istumme Trainers’ Housen valoisissa tiloissa Helsingin Ruoholahdessa, eikä urheilullinen yrittäjä puhu nyt kehollisesta kunnostaan vaan henkisistä ikävuosista.
– Aloitin tulosvastuulliset työt todella nuorena, ja elämässäni on ehtinyt tapahtua paljon.
Jarin julkisten saavutusten lista alkaa jo 1990-luvulta, ja se on pitkä. On kolmetuhatta ihmistä palkannut Trainers’ House -yritys, Sisäinen sankari sekä seitsemän muuta kirjaa ja puhutut tv-ohjelmat, kuten Hyvät, pahat ja rumat sekä Diili.
Vuosiin mahtuu monenlaista palautetta, mainetta ja kiitosta, mutta myös täystyrmäyksiä ja ihon alle osuneita syytöksiä.
– Olen haavoittuvainen, ja nuorempana yritin peittää epävarmuuttani räyhäkkyydellä ja korskeudella. Minulla on luontainen tarve miellyttää ihmisiä, ja luottavaisuuttani on käytetty useammankin kerran hyväksi. En ole ansainnut kaikkia julkisia syytöksiä, ja välillä herkkä poika on ollut lujilla.
Jari Sarasvuo katselee silti kolmenkymmen vuoden takaista itseään melko hyväksyvästi.
– Silloin tällöin onnistuin olemaan ikääni nähden yllättävänkin kypsä. Ehkä se oli itsesuojeluvaistoa. Yhä vieläkin joku tulee kiittämään vuosikymmenten takaisista valmennuksistani tai kertoo, että on saanut Sisäisestä sankarista voimaa ja lohtua. Se tuntuu hyvältä.
Virheitä ja ylilyöntejäkin on viidelle eri vuosikymmenelle ulottuvan uran varrella tapahtunut, mutta aika laimentaa niin henkilökohtaisia kuin kollektiivisiakin kokemuksia. Jokainen toimii kussakin iässä aina päivän kunnon mukaan kuten parhaiten kykenee.
– Jos joku väittää, ettei kadu mitään, hän puhuu sosiaalisesti sopivaa soopaa tai sitten hän ei ole lainkaan elänyt.
Jari Sarasvuo sanoo, että hänellä on huono omanarvontunto
”Itsetunto ei näy päältä. Olen tavannut ujosti punastelevia ja änkyttäviä ihmisiä, jotka ovat hyväksyneet itsensä ja joiden itsetunto on titaania. Toisaalta on loistavia ja itsevarmalta vaikuttavia esiintyjiä, jotka ovatkin itsetunnoltaan tosi hauraita ja heikkoja. Minulla on lähtökohtaisesti huono omanarvontunto. Todennäköisesti menen hautaankin hauraana ja haavoittuvana ihmisenä. Olen kuitenkin tottunut esiintymään ja ehkä siksi vaikutan monien silmissä itsevarmalta.
Eniten minua on helpottanut, kun olen tajunnut, että en ole muiden silmissä kovinkaan merkittävä tai tärkeä. Ihmiset ajattelevat yleensä ensisijaisesti itseään.
Kun luopuu tärkeilystä, alkaa tulla arvokkaaksi. Tärkeilevät ihmiset kestävät huonosti epävarmuutta, ja sitähän elämä on – vaarallista, epäreilua ja raskasta. Täällä kuuluu väsyä, ja vertaileminen on loputon tie. Aina löytyy täydellisempiä ja parempia ihmisiä, oli kyse sitten vatsamakkaroista, toimeentulosta tai hyvinvoinnin edellytyksistä.
Itsetunto on mielestäni sitä, että tuntee omat tunteensa ja pystyy käsittelemään niitä. Ja ymmärtää, mikä on kulloinkin päivän kunto. Itsetunto ei voi parantua, jos ei hyväksy itseään ja tunnista omia heikkouksiaan ja vahvuuksiaan.
Koen olevani hyvä ihmissuhteissa ja ihmisten kohtaamisessa. Sanon sen vähän varovasti, sillä tiedän, että hyvyytensä korostamisesta on vain lyhyt askel siihen, että ryhtyy mainostamaan omaa nöyryyttään.”
”Olen syntymäheikko ja hölmö”
”Minun ruukkuni on surkeaa savea, ja se vuotaa. Olen syntymäheikko ja hölmö.
Tämä voi kuulostaa itseruoskinnalta, mutta tiedän, että minulla on rajoitteita: keskittymiskykyni on huono, impulssikontrollini surkea enkä oikein kestä paineita.
Lapsuuteni oli oikein hyvä, sain kaiken tarvitsemani. Elämässäni on tapahtunut muutenkin paljon asioita, joilla olen voinut kompensoida heikkouksiani. Olen pärjännyt.
Nuoruuden kaveripiirissäni oli tavallisia ihmisiä, jotka halusivat tehdä epätavallisia asioita. Olen aina ollut sikäli rohkea, että menen tilanteisiin ja tartun hulluihinkin haasteisiin. Onnekseni kohdalleni on osunut ihmisiä, jotka ovat olleet matkalla johonkin ja joiden kanssa olen päässyt eteenpäin.
Armeijassa tiesin, että ei ollut helppo päästä RUK:iin, joten yritin ja pääsin sinne. Samoin luin sinnikkäästi pääsykokeisiin ja aloitin kauppakorkeakoulun. Heikkouteni näkyi kuitenkin siinä, että en malttanut suorittaa opintoja loppuun. Selitykseni keskeyttämiselle olivat ontuvia, sillä tiedän monen hankalammassakin elämäntilanteessa olleen suoriutuneen opinnoista hyvin.
Tukirankani elämässä on ollut stoalaisuuteen perustuva maailmankuva. On paljon asioita, joihin emme voi vaikuttaa, mutta voimme muuttaa oman suhtautumisemme vaikeuksiin.
Olen aina epäillyt omia ajatuksiani ja tunteitani. En palvo spontaaneja tunnetilojani enkä ajatuksiani, mielen liikkeet eivät ole aina totta ja tärkeitä, eikä niitä tarvitse totella. Elämä ympärillä muuttuu, joten ihmisenkin on pakko muuttua.
Vaikka minulla on taipumusta raskasmielisyyteen ja synkkyyteen, elämässäni on tapahtunut hyviä asioita, joten koen itseni onnekkaaksi. Minulla on upea vaimo, neljä lasta ja jopa kaksi lastenlasta. Olen tietääkseni terve ja toimintakykyinen, voimavaroja on oman ja monen muunkin perheen tarpeisiin.”
Jari Sarasvuo: ”Olemme paitsi rakastavaiset ja aviopari myös toistemme parhaat ystävät”
”Uteliaisuuteni huippu-urheilua kohtaan johti siihen, että tapasin vaimoni ja kahden nuoremman lapseni äidin Virpin (os. Kuitunen). Olemme olleet nyt 13 vuotta naimisissa. Kukaan ei tiedä tulevaisuudesta, mutta elän sellaisessa vakaumuksessa, että tämä liitto jatkuu, vaikka toinen joutuisikin aikanaan hautaamaan toisen. Mielestäni rakkaus ei ole ensisijaisesti tunne, vaan se on päätöksiä ja tekoja. Minulla ja Virpillä on paljon yhteisiä asioita, kuten kiinnostus ihmisiin ja liikuntaan. Olen Virpin tukena kaikessa, mikä on hänelle tärkeää. Erityisesti iloitsen seurata hänen harrastuksiaan, joissa minulla ei ole roolia, kuten esimerkiksi tanssi tai käsityöt. Tiedän, että Virpi vastavuoroisesti tukee samoin minua. Me suorastaan kilpailemme siitä, että saamme auttaa ja tukea toisiamme.
Olemme paitsi rakastavaiset ja aviopari myös toistemme parhaat ystävät. En voisi kuvitellakaan, että nukkuisin ja asuisin ihmisen kanssa, joka ei olisi luotettava ystäväni.
Jos toinen on kuusinkertainen maailmanmestari ja toinen Jari Sarasvuo, niin totta kai meillä on ollut valtataistelumme, mutta niistä on selvitty. Minä olen kuitenkin vain konsultti Kauniaisista, ja Virpi on tehnyt viidentoista vuoden uran yli sata vuotta kansainvälisesti kilpaillun lajin huipulla.
Ei ole sattuma, että hän on pärjännyt niin hyvin. Olen saanut neljätoista vuotta todistaa lähietäisyydeltä syitä hänen uskomattomaan menestykseensä ja olen oppinut vaikka mitä. Arvostan ja ihailen häntä suuresti.
Virpi on empaattinen, rehellinen, sitoutuva, kärsivällinen ja äärettömän tarkka, hänellä on aivan ihmeellinen työkapasiteetti, kestävyys sekä paineen ja epäonnistumisten sietokyky. Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka.
On tutkittu, että hyvä parisuhde voi lisätä elinvuosia, ja uskon, että Virpin ansiosta voin saada jopa kymmenen lisävuotta ja olla koko ajan entistä onnellisempi.”
Jari Sarasvuo: ”Olen sen sortin alkoholisti, että en ollut humalassa ikävä tyyppi”
”Olen aina liikkunut paljon ja pyrkinyt syömään terveellisesti. Alkoholinkäytön lopetin kokonaan kolme ja puoli vuotta sitten. Olen sen sortin alkoholisti, että en ollut humalassa ikävä tyyppi, hoidin työni sekä perheeni ja jopa kuntoilin. Juomiseni oli kuitenkin pakonomaista, sain itseni yhä useammin kiinni kellottamasta, koska voisin korkata. Tajusin, että olen riippuvainen, päätin lopettaa ja onnekseni sain ulkopuolista apua.
Riippuvaisuuteni oli alkanut 1990-luvulla. Silloin mentiin usein esimerkiksi suoran tv-lähetyksen jälkeen tuotantoryhmän kanssa juhlistamaan illan sankaritekoja. Ylipäänsä alkoholinkäyttö kuului luonnollisena osana vapaa-ajanviettoon.
Aluksi juominen helpotti stressiä ja antoi iloa sekä energian tunnetta, mutta myöhemmin hauskuus ja huumori katosivat. Parin lasillisen jälkeen oli hetken hyvä olla, mutta lopputulos oli, että alakuloisuus pikemminkin lisääntyi. Alkoholi oli minulle masenne. Sikäli olin onnekas, että en sekoillut eikä viina johtanut sosiaalisen kontrollin menettämiseen.
Raitistuminen on tehnyt minusta iloisemman ja terveemmän. Tuntuu myös mukavalta ajatella, että koskaan ei tarvitse miettiä, olenko ajokunnossa vai en. Elämäni on muuten samanlaista kuin ennen, mutta oikeastaan ajattelen nykyään alkoholia aika vähän.”
”Herkkävaistoinen 12-vuotias oli havainnut, että vaikutin alakuloiselta”
”Teen jonkin verran etätöitä kotona, ja kerran tällaisen päivän jälkeen Virpin ja minun esikoistytär kysyi, että isä, millainen päivä sinulla oli.
Herkkävaistoinen 12-vuotias oli havainnut, että vaikutin alakuloiselta. Myönsin hänelle, että päivä oli valunut hukkaan. Viisas tytär lohdutti minua sanomalla, että sinulla oli tänään välipäivä, mutta huomenna voi olla kiripäivä.
Intouduin kehittelemään hänen tarjoamaansa ajatusta erilaisista päivistä. On tärkeää, että tietää, mitä tavoittelee ja tahtoo. Mietin myös, kuinka hyviä päiviä voisi olla entistä enemmän.
Entä välipäivät, voisiko nekin sallia itselleen ilman kiukuttelua? Olisiko riittävä määrä, jos viikossa olisi vaikka neljä kiripäivää.
Mielestäni kiripäivä ei tarkoita vain tehokasta työtä, vaan yhtä lailla myös rakkautta ja hyvää aikaa perheelle ja ystäville sekä oppimista, luomista ja leikkimistä.
Yritän myös pitää stressin, ravinnon ja palautumisen sillä tavoin hallinnassa, että tulevien kiripäivien todennäköisyys ei romahda.”
”Haaveilu on mielestäni turhaa mielenpäihdettä”
”Ajatuksellisesti en pelkää kuolemaa. Olen saanut elää hyvän elämän ja sikäli olen valmis kuolemaan vaikka tänään. Tänä keväänä tajusin kuitenkin, kuinka paitsi sairaanhoito myös kivunlievityksen taso on luhistunut, ja aloin ensimmäisen kerran hiukan pelätä kuolemaa. Ihmisellä on mielestäni oikeus kuolla arvokkaasti, enkä haluaisi kärsiä kauhistuttavasti huonosta kivunhoidosta. Kannatan oikeutta eutanasiaan. Ennen kuolemaa olen päättänyt kuitenkin tehdä parhaani viivyttääkseni viikatemiehen vierailua. Aloitin sillä, että menin täydelliseen terveystarkastukseen.
En lottoa enkä yleensä unelmoi mistään, sillä haaveilu on mielestäni turhaa mielenpäihdettä. Nyt minulla on selkeä unelma. Haluan pysyä kunnossa ja tehdä töitä, palvella vielä tuhat viikkoa.
Pidän työstäni ja ajattelen, että minulla on vielä resursseja ja annettavaa. Haluaisin tehdä monen ihmisen elämän paremmaksi. Tuhat työviikkoa tarkoittaisi eläköitymistä vasta 77-vuotiaana. Tietenkin mietin, kestääkö terveyteni ja kelpaanko kenellekään enää sitten tai jaksanko ja haluanko. Se jää nähtäväksi. Todennäköisyydet ovat ihmistä vastaan, ehkä saan haastaa ne tässäkin.
Nuorimmat tyttäreni ovat 10- ja 12-vuotiaita, ja lisäksi minulla on kaksi aikuista lasta ja kaksi lapsenlasta. Äitini on saanut nähdä lapsenlapsenlapsensa. Saankohan minä?
Tutkimusten mukaan yhteiskunnan laatu vaikuttaa enemmän elämänlaatuun kuin ihmisen asema yhteiskunnassa. Me jokainen voimme vaikuttaa, millaiseen yhteiskuntaan haluamme tulevien sukupolvien syntyvän.”
Jari Sarasvuo haluaa tehdä hyviä tekoja
”Elämänarvoista puhuminen on ongelmallista, ja arvopuhe ilmenee usein tekopyhänä itsekorostuksena. Pidän enemmän sanasta hyve. Perushyveet – rohkeus, kohtuullisuus, oikeudenmukaisuus ja viisaus – ovat minulle tärkeitä. Niiden varaan voi rakentaa hyvän elämän itselle ja muille.
Joku on sanonut, että ihmisten palvelu on hinta huoneesta maan päällä. Tahdon maksaa oman hintani ja olla mukana tekemässä mahdollisimman paljon hyvää läheisteni ja muiden ihmisten hyväksi.
Yritän olla elämän suhteen utelias ja antaa isomman painoarvon tulevaisuudelle kuin menneisyydelle. Olen sikäli etuoikeutettu, että voin jo nyt ottaa vapaata ja säännöstellä voimiani. Jos en jaksa, yritän kuulostella, mikä on sopivan paljon.
Toivon, että ihmissuhteeni säilyvät hyvinä ja teen entistä enemmän epäitsekkäitä, hyviä tekoja. Näen edessäni tien, jossa ei lopulta ole niin kovasti kilpailua.”
Tässä iässä
Kommentit
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous