Anu Jokelan kukkakimppu syntyi Kupittaan saven vanhaan maljaan. Siihen pääsivät syksyn viimeiset daaliat. Tukena on villivadelman ja lumimarjan oksia. Pikkukukat ovat zinnioita.
Anu Jokelan kukkakimppu syntyi Kupittaan saven vanhaan maljaan. Siihen pääsivät syksyn viimeiset daaliat. Tukena on villivadelman ja lumimarjan oksia. Pikkukukat ovat zinnioita.
Koti ja sisustus

Näin syntyy upeita kukkakimppuja kotiin – kukkia rakastavat naiset näyttävät, miten materiaalia löytyy luonnosta myöhään syksylläkin

Neljä kukkia rakastavaa naista näyttää, miten syntyy upea kukkakimppu kotiin. Materiaalia kimppuun löytyy luonnosta vielä myöhään syksyllä, ja kaupan kukkia voi yhdistellä luonnosta poimittuihin aineksiin. Anna Varakas, Anu Jokela, Sara Pérez ja Minna Mercke Schmidt antoivat vinkkinsä kukkakimpun kokoamiseen.
Teksti: Minna Juti Kuvat: Mirva Kakko

Anu Jokelan kukkakimppu kootaan suoraan maljakkoon – apuna on kanaverkko tai kukkasiili:

”Aloitan valitsemalla yhden kukan”

”Kun kiinnostuin kukista, opettelin aluksi erilaisia sidontatekniikoita, mutta nykyisin kokoan kukat mieluiten suoraan astiaan. Se vapauttaa keskittymään kukkiin tekniikan sijaan. Mietin asetelman muotoa, värejä, pinnan rakennetta ja kukkien liikettä. Viime aikoina olen ollut erityisen kiinnostunut väreistä, olen oikein mässäillyt niillä.

Kukkakimppu on helpompi koota, kun tukena on kanaverkkoa tai kukkasiili maljakon pohjalla. Siihen voi kiinnittää kukkavarren haluamaansa asentoon. Siilit ostan Saksasta. Suomessa niitä ei enää myydä.

Anu nimeää tämän asetelman "Myrkkyä ja murkinaa": Komea, roikkuva revonhäntä ja kukonaskel ovat kummatkin syötäviä. Komealehtinen risiini sen sijaan on myrkyllinen.

Anu nimeää tämän asetelman ”Myrkkyä ja murkinaa”: Komea, roikkuva revonhäntä ja kukonaskel ovat kummatkin syötäviä. Komealehtinen risiini sen sijaan on myrkyllinen.

Yleensä aloitan valitsemalla yhden kukan. Tutkin sen värejä ja etsin rinnalle muita kukkia ja oksia, joiden värit nostattavat ja tukevat pääkukan värejä. Sitten päätän maljakon. Matalaan, leveäsuiseen maljakkoon voin koota kukkasiilin avulla vaaka-asetelman. Kor­keaan maljakkoon kukat asettuvat kauniisti itsestään, tai sitten käytän apuna kanaverkkoa. Mielestäni asetelma on aina kauniimpi, kun kukat ovat maljakkoa reilusti korkeampia.

Olen itselleni kukkien kanssa armollinen. Lopputulosta tärkeämpää on tekeminen ja siitä nauttiminen. Se on meditaatiota, joka auttaa jopa suruissa.

Anu Jokela on kukkiin hurahtanut sisustusarkkitehti.

Anu Jokela on kukkiin hurahtanut sisustusarkkitehti.

En ole ollenkaan viherkasvityyppi. Leikkokukkia olen aina ostanut kotiin. Koska kukat ovat kalliita, saatan valita kukkakaupasta vain yhden näyttävän kukan tai kukkivan oksan. Keväällä ostan papukaijatulppaaneja. Marketin valmiin kukkakimpun avaan ja kokoan uudelleen, ruusut asettelen vaikka useaan­ pikku maljakkoon.

Käytän myös luonnosta kerättyä materiaalia, kuten männynoksia tai varpuja. Otan inspiraatiota luonnosta ja suosin orgaanisia, vapaita muotoja.

Viisi vuotta sitten vuokrasin viljelypalstan. Sen myötä hurahdin kukkiin oikein kunnolla. Nykyisin kasvatan taimet itse siemenestä parvekkeella muovisissa varastolaatikoissa, joiden kansiin olen puhkonut reikiä.”

Lue myös: Näin saat leikkokukat säilymään hyvänä pitkään – floristin 8 vinkkiä

Anu näyttää, miten jättimäinen kukkakimppu revonhännistä ja risiinistä syntyi:

Anun kukkia Instagramissa: @hilmala_helsinki

Sara Pérez Arroyo kuivattaa kukkia ja yhdistää ne kaupan tuoreisiin kukkiin:

”Kukkakimppu saa olla runsas ja hullutteleva”

Saran jättimäinen kukkakimppu sisältää ruusuja, auringonkukan, revonhännän ja syksyn lehtiä.

Saran jättimäinen kukkakimppu sisältää ruusuja, auringonkukan, revonhännän ja syksyn lehtiä.

”Rakastan Suomen syksyä. Se on kuin toinen mahdollisuus kesän jälkeen. Kukkasato on loppukesästä upeimmillaan, ja puiden ja kasvien lehdet ovat ruskan väreissä ihania.

Olen asunut Suomessa kolme vuotta ja hurahtanut täällä kukkiin. Viime vuonna muutimme Helsingissä Puotilaan Käpylästä, jossa kasvatin kukkia taloyhtiömme pihalla. Olin todella surullinen, kun jouduin jättämään kukkamaani. En arvannut, mikä minua odotti Puotilassa.

Sain yllättäen viljelypalstan aivan kotimme naapurista. En ollut uskoa silmiäni, kun näin sen ensi kerran. Sitä oli hoidettu pitkään hyvin, ja se oli täynnä erilaisia kukkia. Lähes joka kerta palstalle mennessäni olen löytänyt sieltä jonkin uuden lajin juuri kukkaan puhjenneena. Vielä lokakuun alussa tulin palstalta kotiin kori aina täynnä kukkia.

Sara Pérez Arroyo opettaa espanjaa ja viljelee kukkia.

Sara Pérez Arroyo opettaa espanjaa ja viljelee kukkia.

Rakastan värejä ja muotoja. Kukkakimppuni ovat runsaita ja hulluttelevia. Yhdistelen estottomasti. Usein valitsen pari kolme näyttävää kukkaa, joiden ympärille kerään pienempiä kukkia. Syksyllä lisään kimppuihin kauniita lehtiä. Teen keramiikkaa työväenopistossa ja asettelen kukat usein itse tekemiini maljakoihin.

Talvella ostan paljon kukkia. Pidän muun muassa neilikoista. Ne ovat halpoja ja kestävät kauan. Lähikaupan ruusut voin yhdistää kuivakukkiin, jolloin kimpuista tulee muhkeita. Kuivaan kukkia kesällä ikkunattomassa vaatehuoneessamme. Kuivat kukat säilytän sanomalehtipaperin välissä kannellisissa pahvilaatikoissa.

Lue myös: Kuivakukat ovat kestävä tapa kaunistaa kotia – näin kuivatat ja sidot kauniin kimpun itse

Sara rakastaa Suomen syksyä. Kukkasato on silloin parhaimmillaan. Valloittavan sekakimpun hän poimi viljelypalstaltaan.

Sara rakastaa Suomen syksyä. Kukkasato on silloin parhaimmillaan. Valloittavan sekakimpun hän poimi viljelypalstaltaan.

Olen todella surullinen ilmastonmuutoksesta, joka nostaa lämpötilaa ja pahentaa kuivuutta. Espanjan keskiosissa on jo nyt niin kuuma, ettei siellä kasva enää juuri mikään. Se on pelottavaa.”

Näin Sara kokoaa kimpun:

Saran kukkia Instagramissa: @metsarathy

Minna Mercke Schmidt on elänyt kukilla vuodesta 2008 ja tehnyt viisi kukkakirjaa:

”Maalla opin katsomaan luonnon tarjoamia materiaaleja uudella tavalla”

Minnan sitoman kimpun voi kuivattaa. Nappikukat säilyttävät värinsä, kun ne eivät ole suorassa valossa.

Minnan sitoman kimpun voi kuivattaa. Nappikukat säilyttävät värinsä, kun ne eivät ole suorassa valossa.

”Miesystäväni tuli hakemaan minua lentokentältä, ja minun oli ehdittävä hankkia jostakin kukkia tätä Annan kuvausta varten. Auton ikkunasta näin pellon, jossa kukki paljon nappikukkaa eli pietaryrttiä. Pyysin miestäni pysäyttämään auton pellon laitaan ja juoksin poimimaan kukat. Samalla poimin tien vierestä heinää.

Kotona asettelin nappikukat spiraaliksi ja heinät niiden ympärille ja sidoin kimpun napakasti kiinni. Kun varret leikkaa tasaiseksi, kimpun voi asettaa seisomaan tasolle ilman maljakkoa. Se pysyy pystyssä. Tämä kukkakimppu on sellainen, jonka voi myös kuivata. Kun sen suojaa suoralta valolta, keltainen väri säilyy hyvin.

Minna Mercke Schmidt sai kukista ammatin.

Minna Mercke Schmidt sai kukista ammatin.

Olen aina pitänyt kukista ja möyrinyt mielelläni puutarhassa. Muutin Helsingistä Ruotsiin jo nuorena opiskelemaan viestintää ja menin siellä naimisiin. Muutimme asumaan maalle, missä aloin katsoa kaikkia luonnon tarjoamia materiaaleja uudella tavalla. Koristelin illallispöytiä luonnon aineksilla ja ryhdyin tekemään kransseja. Kun otin niistä kuvia, syntyi blogini Blomsterverkstad. Siitä tuli Ruotsissa suosittu, ja minulta alettiin pyytää kukkiin ja koristeluun liittyviä lehtijuttuja. Vuodesta 2008 olen elänyt kukilla ja tehnyt viisi kukkakirjaa.

Käytän edelleen mielelläni pihalta ja luonnosta löytämiäni materiaaleja, joista syntyy helposti muun muassa kauniita joulukoristeita. Talvella ostan myös leikkokukkia.

”Auton ikkunasta näin pellon, jossa kukki paljon nappikukkaa eli pietaryrttiä. Pyysin miestäni pysäyttämään auton pellon laitaan.”

Nykyisin olen eronnut ja minulla on kolme lasta. He asuvat Ruotsissa. Itse olen palannut puolittain Suomeen. Haluaisin tuoda yritykseni myös tänne ja etsin työhuonetta Helsingistä. Jokin aika sitten tapasin yllättäen ensirakkauteni Jukka Rinteen. Rakastuimme uudelleen. Edellisen kerran tavatessamme olimme 11- ja 12-vuotiaita. 13-vuotiaana kirjoitin päiväkirjaani, että Jukka on maailman paras suutelija!”

Näin syntyi Minnan kukkakimppu pietaryrteistä ja heinistä:

Minnan kukkia Instagramissa: @kukkaverstas.fi (suomi), @minnamercke (ruotsi)

Anna Varakas kokoaa kukkakimpun aina valmiiksi käsissään ennen kuin asettaa sen maljakkoon:

”Maljakon korkeus on yksi kolmannes ja kukkien kaksi kolmasosaa koko asetelman koosta”

Anna poimi sekakimppuun ruiskaunokin, hajuherneen, kosmoskukan, malvan, tähtiputken ja unikon. Mukana on myös salkoruusu ja kurkkuyrtti. Maljakko on kirpparilta.

Anna poimi sekakimppuun ruiskaunokin, hajuherneen, kosmoskukan, malvan, tähtiputken ja unikon. Mukana on myös salkoruusu ja kurkkuyrtti. Maljakko on kirpparilta.

Kukkien asetteleminen maljakkoon on minulle pieni flow-hetki. Se on puhdasta estetiikkaa ja siksi rentouttavaa. Välillä tuntuu, ettei elämässä ole tarpeeksi kauneutta. Kukkien asettelu tuo sitä nopeasti. Kukkia käsitellessäni en ajattele mitään muuta. Annan itseni rauhoittua. Se tekee hyvää.

Minulla on ollut 15 vuotta viljelypalsta ystävieni kanssa Annalan puutarhassa Helsingissä. Palstallamme kasvaa kukkia ja hyötykasveja, joista monen kukinto ja lehdet ovat niin kauniit, että poimin niitäkin usein maljakkoon.

Kukkien asettelijana olen pienen ystävä. Se on harrastajalle hallittava mittakaava. Sekakimppu on minulle luonteva, koska palstalla kasvaa mitä sattuu, enkä juuri osta kukkia kaupasta. Kesän viimeiset kukat poimin ehkä marraskuussa, jolloin voi vielä löytää yksinäisen kehäkukan tai ruiskaunokin. Usein yksikin kukka maljakossa riittää.

Anna Varakas on vapaa kirjoittaja ja viestintäyrittäjä, jota kukat rentouttavat.

Anna Varakas on vapaa kirjoittaja ja viestintäyrittäjä, jota kukat rentouttavat.

Teen kimpun usein niin, että maljakon korkeus on yksi kolmannes ja kukkien kaksi kolmasosaa koko asetelman koosta. Suhde miellyttää silmääni. Kokoan kukat käsissäni ennen kuin asetan ne maljakkoon. Moni maljakoistani on alun perin juomalasi. Ostan laseja ja vaaseja kirpputoreilta ja antiikkikaupoista. Pari kaunista lasimaljakkoa löysin kotini vinttikomerosta muutettuani tänne. Uusista maljakoista en oikein pidä. Ne ovat usein pönöttäviä. Vanhat maljakot ajan hammas on saanut näyttämään kepeiltä ja haurailta.

”Kesän viimeiset kukat poimin ehkä marraskuussa, jolloin voi vielä löytää yksinäisen kehäkukan tai ruiskaunokin. Usein yksikin kukka maljakossa riittää.”

Talvella meillä on harvoin kukkia kotona. En mielelläni osta Suomeen tuotuja, tehoviljeltyjä leikkokukkia. Rakastan kukkia, joten joskus niitä on kuitenkin pakko saada. Silloin ostan ehkä tulppaanikimpun tai tammikuussa hääpäivänä freesioita, joita oli morsiuskimpussani. Annan myös mielelläni kukkia lahjaksi.”

Anna Varakkaan kukkakimppu. Lokakuun alussa Anna keräsi viljelypalstaltaan keltaiseen kimppuun tulikukkaa, tuliunikon siemenkodan, maa-artisokan, tähtiputken, karviaista, luonnonminttua, siankärsämöä, zinniaa, krysanteemin, kesäkukan ja päivänkakkaran.

Lokakuun alussa Anna keräsi viljelypalstaltaan keltaiseen kimppuun tulikukkaa, tuliunikon siemenkodan, maa-artisokan, tähtiputken, karviaista, luonnonminttua, siankärsämöä, zinniaa, krysanteemin, kesäkukan ja päivänkakkaran.

Näin Anna kokoaa sekakimpun:

Annan kukkia Instagramissa: @anna.varakas

Lue myös: Myötätuntoinen lootus, vahva unikko… kukkahoroskooppi kertoo, mikä kukka kuvastaa sinua ja persoonaasi

X