Matkailu

Kungsleden on raju, mutta palkitseva vaellus – ensikertalainen Sanna, 48, käveli neljässä päivässä 110 km

Kungsleden Pohjois-Ruotsissa tarjoaa unenomaisen kauniit maisemat, mutta haastaa retkeilijän oikukkaalla säällä ja kivikkoisella maastolla.

Teksti:
Sanna Wallenius
Kuvat:
Sanna Wallenius

Kungsleden haastaa vaeltajan ja tarjoaa ainutlaatuisia elämyksiä.

Kungsleden Pohjois-Ruotsissa tarjoaa unenomaisen kauniit maisemat, mutta haastaa retkeilijän oikukkaalla säällä ja kivikkoisella maastolla.

Kungsleden täältä tullaan! Vaaka näyttää 17,5 kiloa. Nostan pullean rinkkani punnituksesta ja mietin kuumeisesti, mitä voisin vielä jättää pois. Onko hammastahnatuubi sittenkin liian iso? Pärjäisinkö kahdella paidalla? Kadehdin kokeneita retkeilijöitä, jotka selviävät vain reilun kymmenen kilon kantamuksilla.

Rinkan sisällöllä on silti merkitystä: sieltä on löydyttävä kaikki tarpeellinen seuraaviksi neljäksi ja puoleksi päiväksi, joiden aikana vaellan Pohjois-Ruotsin Nikkaluoktasta Abiskoon. 110 kilometrin mittaisella Kungsleden-reitillä järjestetään elokuun puolivälissä Fjällräven Classic Sweden -tapahtuma, johon osallistuu vuosittain parituhatta retkeilijää ympäri maailmaa.

Mukaan mahtuu kokeneita eräilijöitä, mutta tapahtuma sopii myös aloittelijoille, sillä matkan varrella on pysähdyspisteitä, joissa on tarjolla ruokaa ja tarvittaessa ensiapuakin.

Väsyneet ja hikiset retkeilijät virkistäytyivät turkoosinvärisenä hohtavassa Alesjaure-järvessä.
Väsyneet ja hikiset retkeilijät virkistäytyivät turkoosinvärisenä hohtavassa Alesjaure-järvessä.

Oma vaelluskokemukseni rajoittuu enimmäkseen päiväpatikointeihin ja yhden yön telttaretkiin. Olen valmistautunut koitokseen kantamalla täyttä rinkkalastia kotiseudun metsissä, mutta Pohjois-Ruotsin veroisia vuorimaisemia ei Uudeltamaalta löydy.

– Varaudu siihen, että eteneminen Kungsledenillä on hidasta. Kolme kilometriä tunnissa on realistinen tavoite, reitin aiemmin kulkenut asiantuntija valistaa.

Eniten mietityttää, kuinka kehoni kestää näin pitkän vaelluksen painavan rinkan kanssa. En ole kuitenkaan mikään nuori tyttö enää: täytän syksyllä 49 vuotta.

Kungsleden tarjoili sekä vesikeliä että jäätikköä

Lähtöpäivänä tunnelma Nikkaluoktassa on innostunut. Osallistujat tekevät rinkkoihinsa viimeisiä säätöjä, googlaavat päivän sääennustetta ja jonottavat vessoihin. Vaellusreitillä tarpeet on tehtävä luontoon tai pysähdyspaikkojen telttavessoihin. Jokainen osallistuja saa mukaansa pussin, johon on kerättävä kaikki roskat.

Lähden reissuun 19-henkisen ryhmän mukana, josta en tunne entuudestaan ketään. Kaukaisimmat osallistujat ovat tulleet Yhdysvalloista, Brasiliasta ja Chilestä. Telttakaverikseni saan tsekkiläisen Teresa Menclován, joka paljastuu kokeneeksi retkeilijäksi.

Goretex-asut ja rinkan sadesuojat tulevat tarpeeseen jo ensimmäisten kilometrien aikana, sillä taivas alkaa viskoa yllemme vettä. Kosteaan tihkuun on syytä tottua, sillä säällä on tunturien ja vuorten keskellä aivan oma tahtonsa. Pilvet muuttavat väriä yhtenään ja aurinko leikkii kuurupiiloa.

Jalat pääsevät ensin helpolla tasaisilla pitkospuilla, mutta reitin edetessä maasto muuttuu kivikkoisemmaksi. Se hidastaa heti etenemistä ja pakottaa uudet lihakset töihin.

Sumuverhon takaa pilkottaa Ruotsin korkein vuori, kahteen kilometriin kohoava Kebnekaise, jonka rinteitä koristavat lumilaikut kesälläkin. Pohjoisen jättiläinen tosin madaltuu noin kahden metrin vuosivauhtia, sillä lämpenevä ilmasto sulattaa huipulla olevaa jäätikköä.

Ruotsin Lappi poikkeaa jylhillä maisemillaan Pohjois-Suomen tuntureista. Korkeimmat vuoret yltävät pariin kilometriin.
Ruotsin Lappi poikkeaa jylhillä maisemillaan Pohjois-Suomen tuntureista. Korkeimmat vuoret yltävät pariin kilometriin.

Hämärä valuu jo vuorten väliin, kun alamme tähyillä sopivaa telttapaikkaa iltayhdeksältä. Takana on 22 kilometrin jalkapatikka, ja keho taistelee turruttavaa väsymystä vastaan. Ehdimme leiriytyä ja kömpiä suojaan juuri ennen kuin sade alkaa rummuttaa teltan kattoa.

Pirunpelto yllättää jalat

Pohjois-Ruotsin erämaa-alue poikkeaa yllättävän paljon Suomen Käsivarren Lapista. Korkeuserot täällä ovat suurempia ja vuoret jylhempiä. Kaikkiaan suositulla Kungsleden-vaellusreitillä on mittaa 425 kilometriä, ja se lähtee läheltä Norjan rajaa, Hemavanista. Fjällräven Classic Sweden -tapahtumassa Kungsledenistä vaelletaan siis noin neljännes.

Matka tuntuu tosin pidemmältä, sillä reitti on täynnä jääkauden muovaamaa pirunpeltoa, joka tekee etenemisestä haastavaa. Patikoidessa on pidettävä katse tiukasti jaloissa ja tasapainoteltava keikkuvilla kivenlohkareilla.

Välillä seuraksi saapuvat mäkäräisparvet, jotka yrittävät tunkeutua silmiin ja sieraimiin. Herätän ryhmässämme kateutta kaivamalla rinkasta hyttysverkolla varustetun hatun. Pienetkin innovaatiot voivat olla pitkällä vaellusreissulla kullanarvoisia.

Kungsledenillä ei tarvitse onneksi kantaa isoja juomavarastoja mukanaan. Vehreiltä vuorilta ryöppyävät vesiputoukset jakautuvat laaksossa puroiksi ja yhtyvät jokiin. Virtaava vesi on kirkasta ja maistuu hyvältä, mutta puhdistan sen varmuudeksi vedensuodattimella.

Vettä tarvitaan myös ruoanvalmistukseen. Lämmitämme sitä kaasukäyttöisillä retkikeittimillä ja lisäämme pakastekuivattuihin annospusseihin. Tulinen thai-curry maistuu hyvältä pitkän patikoinnin jälkeen, mutta päivien edetessä muonat alkavat toistaa itseään.

Kungsledenin vaellusreitillä matkaa on myös mahdollisuus pilkkoa venekyydillä. Sellainen lähti Ladtjojauresta.
Kungsledenin vaellusreitillä matkaa on myös mahdollisuus pilkkoa venekyydillä. Sellainen lähti Ladtjojauresta.

Parhaita ovat aamuhetket, jolloin kupissa höyryää kahvi ja aurinko kurkistelee utuisten vuorien takaa. Huomaan nukkuvani teltassa yllättävän hyvin, mutta aamuisin lihakset tuntuvat ensin jäykiltä ja vaativat verryttelyä.

Kungsleden mahdollistaa tarpeellisen kännykkäpaaston

Muutaman päivän jälkeen retkeilyynkin alkaa muodostua rutiineja. Teltan pystyttäminen käy nopeammin ja leirin purkaminen vaivattomammin. Vaellusryhmästämme hioutuu tiivis tiimi, jossa kannustetaan kaveria vaikeina hetkinä ja purnataan kipeitä lihaksia yhdessä.

Tapahtuman osallistujajoukko on ilahduttavan monipuolinen. Kohtaan reitillä koiria, vanhempiensa kanssa vaeltavia lapsia, eläkeläisporukoita ja ultramaratoonareita. Jokaisella on lupa edetä omaan tahtiinsa, mutta yksi asia meitä yhdistää: olemme irrallaan arjen kiireestä ja addiktoivista nettiyhteyksistä.

Kolmantena vaelluspäivänä en uskalla enää luopua hatustani. Hiukset ovat liiskaantuneet likaiseksi mytyksi ja koko keho huutaa suihkua. Virkistävä pelastus odottaa meitä kaikkia Alesjauressa, jossa pulahdamme turkoosina hohtavaan järveen.

Reitin viimeisen etapin Kieronista Abiskon kansallispuistoon kuljen pala kurkussa, sillä uskallan myöntää jo, että minä selvisin. Rinkka ja 110 kilometriä tuntuvat raskaana väsymyksenä jokaisessa lihaksessa, mutta Abiskon jokiuoman kuohut vievät ajatukset muualle.

Maalissa halaan uusia ystäviäni ja kiitän kehoani, joka on todistanut pystyvänsä ihmeisiin.

X