Calle on jopa miniaasiksi pikkuruinen – sai nuoren nostamaan katseensa kännykästä
EI-NO-koira ja Calle-aasi osallistuvat omistajiensa kanssa eläinavusteiseen toimintaan. Ne tuottavat iloa kaikenikäisille ihmisille ja saavat vastalahjaksi hellyyttä ja herkkupaloja.
Välimeren miniaasi Callen bravuuri on aasiagility. Vierailuilla se kulkee hissiin turvamattoa pitkin.
EI-NO-koira ja Calle-aasi osallistuvat omistajiensa kanssa eläinavusteiseen toimintaan. Ne tuottavat iloa kaikenikäisille ihmisille ja saavat vastalahjaksi hellyyttä ja herkkupaloja.
Callen omistaja Satu Valkas:
”Calle on viisivuotias välimeren miniaasi. Olen kasvattanut Callen vastasyntyneestä asti, antanut sille pullosta ruokaa ja pitänyt siitä huolen. Kun Calle syntyi, sen emä hyökkäsi sen kimppuun ja yritti tappaa.
Kävi ilmi, että emä sairasti suolistosyöpää ja oli kivun takia aggressiivinen. Onneksi Callelle löytyi toinen aasitamma keinoemäksi. Biologinen emä piti lopettaa sairauden takia vuotta myöhemmin.
Calle on miniaasiksi pieni, sen säkäkorkeus on vain 76 senttiä. Koska sillä on ollut syntymästä asti paljon ihmiskontakteja ja se on seuraillut minua, siitä on tullut hyvin ihmisrakas.
Se on mainio tyyppi: rohkea, utelias, aina menossa mukana. Kun tallille tulee väkeä, Calle alkaa malttamattomana odottaa, milloin lähdetään liikkeelle. Se on toiminnan mies.
Koska Callella on koskettava elämäntarina, se vetoaa moniin.”
Miniaasit tulevat yleensäkin hyvin juttuun ihmisten kanssa ja tykkäävät olla rapsutettavana. Ne ovat sellaisia syntyjään syliaaseja, jos ne ovat paljon kontaktissa ihmisiin.
Calle kohtaa ihmisiä tallillani, jossa se osallistuu sekä virkistys- että kuntouttavaan toimintaan. Lisäksi käymme vierailuilla vanhusten palvelutaloissa, yksityisissä lastensuojelulaitoksissa ja kehitysvammaisten palvelukodeissa.
Kaikille aaseille sisävierailut eivät sovi, mutta Calle on niin joviaali tyyppi, että se menee rennosti melkein tilanteeseen kuin tilanteeseen.
Aasi on totutettava sisätiloihin pikkuhiljaa. Ensin kävimme Callen kanssa perunavarastossa, sitten menimme oman taloni pohjakerrokseen ja sitten kokeilimme paria porrasta. Hississäkin Calle osaa olla. Sillä on turvamatto – muovinen suihkumatto, jonka laitan hissin lattiaraon päälle, jotta se uskaltaa mennä sisään.
Tallilla Callen bravuuri on aasiagility. Siihen kuuluu muun muassa pujottelua, pienten esteiden yli astumista ja hula-vanteen läpi kulkemista. Calle tekee sitä mielellään asiakkaiden kanssa.
En yleensä käytä namuja aaseja kouluttaessani. Palkka on rapsutus – sille aasit ovat persoja.
Eläinavusteista toimintaa tehdään aina eläimen ehdoilla. Callekin saattaa joskus kyllästyä ja alkaa pureskella talutusnarua. Silloin otetaan paussi. Ja erään kerran se ei suostunut menemään traileriin. Lähdin sitten vierailulle toisen aasin kanssa.
Callen puolelleen voittama rapsuttelija
Aasit eivät ole tyhmiä tai itsepäisiä kuten usein sanotaan. Ne ovat hevosia vähäeleisempiä ja harkitsevaisempia.
Aasi pysähtyy usein miettimään ennen kuin tekee. Sille pitää antaa aikaa, eikä sitä voi pakottaa toimimaan – silloin se menee lukkoon. Aasien kanssa on hyvä oppia neuvottelemaan sopivan jämäkästi.
Koska Callella on koskettava elämäntarina, se vetoaa moniin. Esimerkiksi kerran eräs välinpitämättömältä vaikuttanut nuori nosti katseensa kännykästä ja sanoi, että aivan kuin hänen elämäntarinansa. Sen jälkeen hän tuli rapsuttelemaan aasia.
Callessa on monia hienoja ominaisuuksia, mutta tärkein sen kyvyistä on, että se haluaa tehdä ihmisten kanssa asioita.”
Lempeä lukukoira EI-NO kuuntelee kiltisti, kun lapset lukevat
EI-NOn omistaja Anna Rimppi:
”Kerran kuukaudessa menen espanjanvesikoira EI-NOn kanssa Jyväskylän kirjastoon, jossa lapset lukevat sille. Koira asettuu omalle matolle ja kuuntelee. Usein se laittaa pään lapsen polvelle tai painautuu lähelle. Se on tosi läsnä ja keskittää huomionsa lapseen. Jos lapsi näyttää EI-NOlle kirjan kuvia, se katselee niitä kiinnostuneena.
Kohtaamiset voivat olla todella hellyttäviä. Kerran eräs pikkutyttö luki Bella-koirakirjaa. Kirja jäi kesken, joten tyttö sanoi, että hän tulee taas, sillä EI-NO haluaa varmasti kuulla tarinan loppuun.
Välillä EI-NO kaipaa huomiota, joten sitä pitää rapsutella. Sen jälkeen se keskittyy taas kuuntelemiseen. Olemme kirjastossa tunnin, ja sinä aikana se jaksaa ottaa neljä lasta vastaan. Pidempi aika olisi koiralle stressaavaa, sillä lukukoiran roolissa se ei voi toimia täysin omaehtoisesti.
EI-NO ON yhdeksänvuotias ja luonteeltaan iloinen, avoin, helposti lähestyttävä ja lempeä.
Ensin EI-NO oli kaverikoirana. Sen isä Jamppa oli myös toiminut kaverikoirana, ja Jampan jäätyä eläkkeelle halusimme puolisoni kanssa jatkaa eläinavusteista toimintaa. Viitisen vuotta sitten näin Kennelliiton ilmoituksen, että se alkaa järjestää lukukoirakoulutuksia. Tuohon minä haluan mukaan! sanoin heti.
Rodulla ei ole niin väliä
Koulutukseen sisältyy ohjaajien koulutus ja koiralle soveltuvuuden arvio. Lukukoiran on oltava yli kaksivuotias perusterve ja ihmisystävällinen koira. Soveltuvuuden arvioinnissa muun muassa katsotaan, onko koira kiinnostunut ihmisistä, pystyykö se rauhoittumaan, onnistuuko eri pinnoilla kävely ja miten se reagoi eri tilanteissa, vaikkapa yllättävän äänen kuullessaan.
”Koiralle lukiessa ei tarvitse pelätä arvottamista vaan lukemiseen voi heittäytyä vapaasti.”
Lukukoiraksi voi soveltua hyvin monen rotuiset koirat. Kyse ei ole niinkään rodusta vaan kyseisen koiran persoonasta.
Lukukoira auttaa lapsia lukemaan oppimisessa, mutta asiakkaana voi olla aikuinenkin, jos hänellä on jokin haaste lukemisessa. Koiralle lukiessa ei tarvitse pelätä arvottamista vaan lukemiseen voi heittäytyä vapaasti ja ilman tavoitteita.
Itselläni on lievä lukihäiriö, josta tunsin lapsena huonommuutta. Olen miettinyt, että lukukoiralle lukeminen olisi voinut auttaa minuakin.
Lukukoiratoiminta onnistuu myös etänä. Korona-aikana EI-NO oli muutaman kerran lukukoirana Google Meetin avulla ja kävi Teams-vierailulla koululuokan etätunnilla.
Lukukoiraharrastuksen lisäksi EI-NO käy kanssani töissä tilalla, joka tarjoaa muun muassa eläin- ja luontoavusteista kuntouttavaa työtoimintaa. EI-NO toimii tukena yksilövalmennuksessa ja osallistuu eläinkoulutustehtäviin kuntouttavan työtoiminnan asiakkaiden kanssa.
Uskon, että lukukoirana toiminen ja muu eläinavusteinen toiminta on EI-NOlle palkitsevaa, koska se on niin sosiaalinen ja ihmisistä kiinnostunut. Joskus, jos lapsi ei oikein halua ottaa kontaktia EI-NOon, se tökkää kuonollaan tai taputtaa tassullaan: Huomaa minut!”
Kommentit
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous