Naispoliisilla on oltava luonnetta

Poliisin ammatti ei houkuttele hyvällä palkalla eikä helpoilla työolosuhteilla. ”Mielekkyys lähtee ihmisten poliisia kohtaan tuntemasta arvostuksesta ja luottamuksesta”, miettii nuori naispuolinen lainvartija. Kokemukset miehisessä maailmassa ovat olleet hyviä, mutta poliisin itsetunnon on oltava kunnossa.
Helsingin Senaatintorille 23.11. kokoontuneilla poliiseilla oli yhteinen huolenaihe: liian pienet palkat. Ammatin raskauteen nähden ansiot ovat niin huonot, että epäilyksen hetkiä löytyy vannoutuneellakin poliisilla. Niinpä koettiin suomalaisittain harvinainen asia eli lainvartijoiden oma mielenosoitus.

Mielenilmaukseen osallistunut Helsingin Pasilan piirissä toimiva vanhempi konstaapeli Piia Kovasiipi ilmoitti jo kolmivuotiaana ryhtyvänsä poliisiksi. Lapsuudenhaaveesta on sittemmin tullut totta. Ihmisten tuki omalle työlle lämmittää, vaikka pieni tilipussi karvasteleekin mieltä.

”Varsinaisia epätoivon hetkiä työssä ei ole vielä tullut vastaan, vaikka usein ajattelen, että tämän palkan voisi ansaita helpommallakin tavalla, 26-vuotias Kovasiipi kertoo.

Vaaratilanteita kelataan jälkeenpäin

Pahin paikka Kovasiiven kolmivuotisella uralla on ollut autovarkaan herättely jäisen kentän laidalla. Unestaan havahtunut voro käynnisti ”lainaamansa” kulkupelin ja ajoi vauhdilla päin poliisiautoa. Konstaapeli Kovasiipi roikkui kaikin voimin varastetun auton ovenkahvassa kiinni jäisen luistelun aikana, eikä onnekseen loukkaantunut. Vasta jälkeenpäin työparin kanssa pohdittiin, mitä olisi voinut käydä.

”Poliisin työssä vaaralliset hetket tulevat niin nopeasti, ettei niitä ennätä ajattelemaan. Tilanteisiin on pakko reagoida nopeasti. Oikeastaan äidin ja isän puheista tajuan paremmin sen huolen, mitä omaiset puolestamme joutuvat tuntemaan”, Piia Kovasiipi miettii.

Hän myöntää tuntevansa joskus levottomuutta perheellisten kollegojensa puolesta, jotka joutuvat ajattelemaan jälkikasvuaan.

”Jos minusta tulee joskus äiti, haluan aivan varmasti palata turvallisesti töistä kotiin ja kannan silloin enemmän huolta terveyteni puolesta”, vanhempi konstaapeli pohtii.

Ampuma-aseella uhkailua Kovasiipi ei ole joutunut kokemaan, mutta teräaseella häntäkin on peloteltu. Tilanteet ovat ratkenneet rauhallisesti puhumalla. Aggressiivinenkin uhittelija usein rauhoittuu, kun hänen kanssaan keskustelee jonkin aikaa.

Parhaimmillaan ihmisten parissa

Omimmillaan Kovasiipi kokee olevansa kenttätyössä. Tällä hetkellä hän toimii tutkintatehtävissä, mutta ei unelmoi vakituisista kirjoituspöytähommista.

”Haaveeni ovat aika käytännönläheisiä. Ehkä saavutan vielä ylikonstaapelin natsat kenttätyössä, siinä tavoitetta ainakin toistaiseksi. Voihan olla, että kymmenen vuoden kuluttua olen eri mieltä.”

Vapaa-aikanaan Kovasiipi rentoutuu musiikin, lenkkeilyn ja punttisaliharrastuksen avulla. Yksinäiset lajit sopivat vuorotyön tekijälle. Hentoisen näköinen 166-senttinen nainen ei katso sukupuolestaan olleen haittaa uralla, vaikka poliisikoulun aloittaminen aikanaan jännittikin.

”Luonnetta täytyy olla. Miesvaltaisessa työssä ja jäyhässä organisaatiossa kunnioitetaan ihmistä, jolla on kanttia sanoa mielipiteensä”, neuvoo Piia Kovasiipi alalle aikovia tyttöjä.

Arja Tuusvuori / A4 Media Oy

Kuva: A4 Media Oy / Arja Tuusvuori