Opettaja Ninja Somersalmi Annan työuupumus-aiheisessa jutussa.
Ninja Somersalmen mielestä koulunkäynti on säästetty piloille Suomessa. Siitä kärsivät niin opettajat kuin oppilaatkin.
Työ ja raha

Työuupumus pakotti Ninjan, 45, jättämään opettajan työnsä: ”Lopulta olin niin väsynyt, etten enää tuntenut väsymystä”

Työuupumus vei opettajana työskennelleen Ninja Somersalmen arjesta ilot ja intohimot. Hyppy yrittäjyyteen oli pelottava, mutta palautti elämään merkityksen tunteen.
Teksti: Anneli Juutilainen Kuvat: Sampo Korhonen ja Ninja Somersalmen kotialbumi

Kuin olisin muuttunut vedeksi ja valunut lattialle. Siltä tuntui kirkkonummelaisesta Ninja Somersalmesta huhtikuisena sunnuntaina 2017, kun hän myönsi puhelimessa opettajakollegalleen, ettei enää jaksa.

Espoolaisessa alakoulussa viidettä luokkaa opettanut Ninja yritti väittää vastaan, kun ystävä kehotti häntä hakeutumaan sairauslomalle. Sijaisen etsiminen olisi liian työlästä, hänen voimansa eivät riittäisi edes siihen. Lopulta Ninja taipui. Seuraavana päivänä itku tuli rehtorin huoneen oven kynnyksellä.

Työterveyslääkäri määräsi Ninjan sairauslomalle muutamaksi viikoksi – niin että hän ehtisi palata töihin vielä ennen kesälomien alkua. Lääkäri arveli, että ennen kesää ei koulussa tapahdu enää ”sen kummempia”. Ninja tiesi, että lasten arvioin­nit ja todistukset oli laadittava ja retkiä järjesteltävä. Silti hän hyväksyi ehdotuksen.

Sairauslomalla Ninja päätti toipua nopeasti. Hän ryhtyi suorittamaan parantumista ja laati itselleen päiväohjelman lenkkeilyn, päiväunien ja lounaan ympärille. Todellinen lepo ja mielen nollaus jäivät vähiin. Kolmen kouluikäisen pojan äidin päivät ­täyttyivät myös arjen pyörittämisestä.

Toukokuussa koitti paluu töihin. Viikot sairauslomalla eivät olleet helpottaneet oloa. Työ tuntui yhä uuvuttavalta, ja kun Suvivirsi oli laulettu, hän oli väsyneempi kuin koskaan aiemmin.

Ninja Somersalmi seisoo ulkona sateenvarjon alla.

Vapaa-ajallaan Ninja retkeilee metsässä perheensä kanssa. – Tuntuu ihanalta jaksaa taas mennä luontoon.

Työuupumus paljastui päiväkirjamerkinnöistä

Jälkikäteen Ninja on ymmärtänyt, että uupumuksen merkit hiipivät elämään jo paljon ennen romahdusta. Hänellä oli ollut vuosien ajan tapana kirjoittaa päiväkirjaa. Kun työuupumus oli todettu, hän ryhtyi selaamaan muistiinpanojaan taaksepäin. Jo syksyllä 2016 sivuilla toistuivat jatkuvasti samat asiat: ”Olen aivan loppu, väsyttää, en jaksa. En tiedä mitä teen.” Kirjoitukset huokuivat toivottomuutta.

Ninja oli kiukkuinen ja menetti herkästi hermonsa. Suuttumus roihahti kotioloissa huutona, jos joku jätti hänen juuri siivoamassaan keittiössä likaisia astioita tiskipöydälle. Aiemmin iloisesta ja puuhakkaasta Ninjasta tuli sisäänpäin kääntynyt ja ärhentelevä äiti, joka olisi halunnut torkkua kaikki illat sohvalla. Hän kadotti yöunensa ja nukkui katkonaisia pätkiä. Työterveyslääkäri määräsi unilääkkeitä, jotka tekivät olon tokkuraiseksi.

– Lopulta olin niin väsynyt, etten enää tuntenut itseäni väsyneeksi ja etenin päivästä toiseen ylivirittyneessä tilassa.

Oli tavallista, että työpäivän päätteeksi työasiat ja voimakas stressi seurasivat kotiin.

– Tunnollisuus on usein opettajien perisynti. Aineellista ja henkistä resurssia paikataan omasta selkänahasta. Minäkin murehdin työasioita iltaisin.

Juuri näihin aikoihin kouluissa ruvettiin ajamaan sisään uutta opetussuunnitelmaa, jonka raamit ja ohjeistukset tuntuivat Ninjasta liian byrokraattisilta. Opettajana hän oli kokenut työssään tärkeäksi sen, että asioita saattoi käsitellä omaan tahtiin ja lasten kanssa virinneiden keskustelujen pohjalta. Uusi opetussuunnitelma tuntui vain sisältöjen suorittamiselta. Myös ryhmäkoot suurenivat. Tuen tarve luokassa lisääntyi, resurssit eivät.

– Tunsin itseni hyvin riittämättömäksi tilanteessa, jossa näin lapsen tarvitsevan tukea, mutta tarjolla ei ollut lisäkseni ketään, joka olisi tullut arvioimaan tilanteen ja järjestänyt lapselle avun.

Samoihin aikoihin solmitun kilpailukykysopimuksen myötä opettajien työaika piteni vuositasolla 24 tunnilla ja lomarahoista leikattiin 30 prosenttia. Palkattomat työtunnit tuupattiin usein lauantaille. Ninjan oli vaikea hyväksyä sitä, että hän siivosi ilmaiseksi lauantaina koulun varastoja sen sijaan, että olisi viettänyt aikaa perheensä kanssa.

– Epäoikeudenmukaisuus söi minua sisältäpäin. Huomasin kyynistyväni ja katkeroituvani. Tuntui, ettei opettajan työlle annettu arvoa. Jäin jumiin kiukkuun.

Ninja Somersalmi opiskelukavereittensa seurassa. 

Ninja (oik.) opiskelukavereittensa kanssa Hämeenlinnan opettajankoulutuslaitoksen 80-vuotisjuhlissa syksyllä 1999.

”Oppilaiden kohtaaminen ei uuvuttanut”

Opettajaksi Ninja oli valmistunut vuonna 2001. Uransa alussa häntä houkuttivat erityisesti luovuus ja pedagoginen vapaus – opettajalle suodut mahdollisuudet valita, millä tavoilla tietyt asiat opettaa. Ninjan historian tunneilla esimerkiksi keskiaikaa on käsitelty askartelemalla ritarilinnoja ja kirjoittamalla sonetteja turnajaisiin.

Hänelle työ oli myös mahdollisuus vaikuttaa. Ympäristötietoinen Ninja oli jo nuorena ollut halukas muuttamaan maailmaa. Opettajan työssä siihen aukeni tilaisuus.

– Ymmärsin, että kaikki se tieto, minkä saan tartutettua luokkahuoneessa pieniin mieliin, voi kantaa kymmenien vuosien päähän yhteiskunnassamme. On voitto, jos saan yhdellekin lapselle opetettua, ettei luontoon heitetä roskia. Se motivoi.

Muutama vuosi sitten Ninja tapasi vanhoja opiskelukavereitaan. Samoja naisia, jotka aloittivat uraansa valtavalla palolla. Nyt kymmenestä naisesta yksi tai kaksi olivat enää tyytyväisiä työhönsä. Valtaosa oli uuvuksissa.

– Aloitimme kaikki opettajan työmme mielettömällä innolla. Tuntui, että se kipinä oli kuollut liian monelta.

Työ oli muuttunut suorittamiseksi.

– Se on surullista. Lapset ansaitsisivat sen, että heillä on innostuneet opet, joilla on aikaa – eikä väsyneitä aikuisia, jotka joutuvat miettimään, mikä kaavake pitää seuraavaksi täyttää.

Lasten käyttäytymisen vuoksi Ninja ei koskaan tuntenut oloaan voipuneeksi.

– Oppilaiden kohtaaminen ei uuvuttanut minua. Opettajan työssä on hälyä ja oppilailla oppimisvaikeuk­sia, mutta se kuuluu ammattiin.

Lue myös: Tämän uupumus opetti: Ihminen voi väsyä, vaikka viihtyisi työssään

Pelkkä kutsumus ei riitä

Palattuaan kesäloman jälkeen töihin syksyllä 2017 Ninja karsi velvollisuuksiaan: hän jäi pois koulun johtoryhmästä ja vähensi viikoittaisia tuntejaan. Hän muistutteli itselleen, että tänä lukuvuonna pitäisi osata ottaa iisimmin.

Samalla kun vastuut vähenivät, myös ilo työntekoa kohtaan hiipui. Opetuksen suunnittelu ja kehittäminen olivat aiemmin sytyttäneet kipinän, mutta yhä useammin Ninjan oli tyydyttävä perinteisiin oppitunteihin.

Myös kilpailuttaminen näkyi tunneilla surkuhupaisalla tavalla.

– Esimerkiksi liimapuikot oli tilattava tietystä paikasta ja niiden oli oltava tietyn merkkisiä. Sen seurauksena luokassa lojui 50 huonolaatuista liimaa, joita ei voinut käyttää. Tai meille jaettiin kyniä, joilla ei voinut kirjoittaa, tai vihkoja, joihin ei tarttunut väri.

Ninja lopetti tarvikkeiden ostamisen omilla rahoillaan jo vuosia sitten, mutta ymmärtää opettajia, jotka tekevät niin.

– Sitä on valmis panostamaan itse liikaa, jotta saa jonkin ihanan projektin toteutettua. Olisi silti hyvä muistaa, etteivät kirurgitkaan osta itse veitsiään tai poliisit etälamauttimia, jotta saavat operaationsa suoritettua.

Omasta mielestään Ninja ei havitellut tähtiä taivaalta.

– Liian usein huonoja palkkoja ja nipistyksiä perustellaan sillä, että opettajan ammatti on kutsumustyö.

Ninja Somersalmi

Työuupumus iskee usein tunnollisiin työntekijöihin. Ninjalle tärkeässä rannekorussa lukee: ”screw perfection” eli paskat täydellisyydestä.

Hyppy yrittäjäksi palautti elämänilon

Vieläkö sä jatkat opettajana? Etäisesti tutun sisustussuunnittelijan Tiinan kysymys yhteisen ystävän järjestämillä juhlilla pysäytti Ninjan. Hän vastasi myöntävästi ja totesi samaan hengenvetoon, ettei tiennyt miksi.

Oli syksy 2019. Ninja oli vähentänyt tuntejaan entuudestaan ja ryhtynyt resurssiopettajaksi. Hänen vastuullaan ei ollut omaa luokkaa, mutta hän auttoi siellä, missä opettajaa tarvittiin. Se tuntui hyvältä, koska siten hän pystyi olemaan lapsille enemmän läsnä. Silti jokin tuntui tyhjältä.

Ninja oli opiskellut omaksi ilokseen sisustussuunnittelijan tutkinnon jo vuonna 2008. Vaikka ala kiehtoi, ajatus yrittäjyydestä tuntui kaukaiselta ja pelottavaltakin, turhan riskialttiilta.

Nyt Ninja ja Tiina nauttivat yhdessä muutaman kuohuviinilasillisen ja ryhtyivät maalailemaan ajatusta yhteisestä yrityksestä. Ekologisia arvoja vaalivan Ninjan mieltä hiersi sisustusbisneksen kulutuskeskeisyys. Syntyi ajatus sisustuspalvelusta ja -liikkeestä, joka myisi vanhoja, kierrätettyjä ja tuunattuja huonekaluja.

Illan jälkeen naiset sopivat soittelevansa. Muutaman päivän Ninja keräsi rohkeutta ja ehdotti lopulta Tiinalle tapaamista. Suunnitelma toteutui vauhdilla, ja kaksikon sisustussuunnittelutoimisto ja -sisustusliike aloitti toimintansa alkuvuodesta 2020.

Saman kevään aikana Ninja jäi kahden vuoden mittaiselle virkavapaalle keskittyäkseen yritystoimintaan.

– Päätös virkavapaasta oli helppo. Olin tehnyt ne muutokset, jotka pystyin, enkä silti ollut onnellinen.

Ninjan puoliso ja kolme poikaa tukivat häntä päätöksessä. Koko perhe oli nähnyt, miten väsynyt ja voimaton äiti oli. Kun virkavapaa alkoi, muutos Ninjassa oli läheisten mukaan selkeä. Perhe sai innokkaan ja iloisen äidin takaisin.

– Teen edelleen pitkiä päiviä, mutta en ole uupunut vaan taas oma itseni.

Virkavapaansa aikana Ninja on työskennellyt muun muassa kuvataiteen tuntiopettajana ja tuurannut toista opettajaa muutaman tunnin viikossa. Järjestely on tuonut taloudellista turvaa, mutta ei ole vienyt mehuja, kuten kokopäiväinen opettajan työ.

– Podin pitkään huonoa omaatuntoa siitä, että leikin ja askartelin vieraiden lasten kanssa kaiket päivät, mutta olin kiukkuinen ja kireä omilleni. Pojillanikin on oikeus saada joskus kotiin virkeä ja hyväntuulinen äiti.

Lue myös: Työuupumuksen kokenut radiojuontaja Riikka Porttila: ”Lopulta kirjoitin nimeni paperille, jotten unohtaisi sitä”

Ninja Somersalmen rannetatuoinnin voi lukea slow tai flow eli hidasta tai virtaa.

Ninjan tatuoinnin voi lukea ”slow” tai ”flow” eli hidasta tai virtaa. Se muistuttaa häntä pitämään asiat tasapainossa.

Mustan huumorin keinoin synkkyyttä vastaan

Ihanat kollegat ja musta huumori. Niistä Ninja on saanut voimaa, kun elämä on tuntunut synkältä. Samat teemat näkyvät myös Ninjan ja Tiinan yrityksen tuotteissa. Astiamalliston kahvikuppeihin ja ruukkuihin on kirjoitettu käsin englanniksi sarkastisia työelämään liittyviä tekstejä kuten ”After this hell should be easy” eli vapaasti suomennettuna: ”Tämän jälkeen helvetissä pitäisi olla helppoa”.

Mietelauseet ja sanat ovat osa Ninjaa. Kun hän palasi sairausloman jälkeen töihin, hän tatuoi ranteeseensa tekstin, jonka voi lukea joko ”slow” tai ”flow”. Eli hidasta tai virtaa.

– Olen aina ollut luova, ja yksi uupumukseni merkki oli se, etten enää nauttinut asioista kuten aiemmin. Virtaava flow-tunne katosi tyystin. Tatuointi muistuttaa myös hidastamaan, vaikka intoa olisikin.

Juuri nyt elämä on hyvää.

– Parasta on se, että jaksan taas lähteä iltaisin perheeni kanssa metsäretkelle ja tehdä eväät mukaan. Pari vuotta sitten se ei olisi tullut kuuloonkaan. Olisin vain maannut sohvalla ja nukkunut.

Ensi keväänä Ninjan täytyy tehdä päätös: irtisanoutuuko hän virastaan vai palaako luokanopettajaksi. Ihanteellisinta olisi jatkaa vähemmän kuormittavalla työmäärällä opettajana ja samaan aikaan yrittäjänä.

– Olen herkutellut ajatuksella, että voisin löytää jonkun toisen samanhenkisen opettajan, jonka kanssa voisin jakaa luokassa viikon puoliksi. Silloin minulle jäisi aikaa omille jutuilleni ja hyvinvoinnilleni.

Epävarmuus on välillä vaikeaa, joskus kutkuttavaa.

– En tiedä, missä olen vuoden päästä. Tuntuisi hullulta luopua vakituisesta virasta. Olen kuitenkin oppinut, että jos voi huonosti, muutosta ei kannata jäädä odottamaan. Onneksi uskalsin hypätä ja kokeilla jotain muuta.

X